nylander kirjoitti:Sanovat, että Keskisarja rikkoo kirjassaan "myyttejä". Lyhyessä haastattelunpätkässä Keskisarja totesi mm., että puna-armeijan hyökkäys Raatteen tiellä olisi todennäköisesti pysähtynyt huoltovaikeuksien takia, vaikka suomalaiset eivät olisi lainkaan tehneet vastarintaa.
Sain tänään Keskisarjan kirjan, Raaka tie Raatteeseen, kokoelmiini ja selailin sitä hetkisen, ihan noin päällisin puolin. Keskisarjalla on tuo armeijan huoltopuoli kovin keskeinen teema Suomussalmen taisteluita kuvatessaan, mutta minusta hän ei näytä perehtyneen siihen asiaan ainakaan liian perusteellisesti.
Silmääni suorastaan hyppäsi aivan käsittämätön väite ja siis virhe NL:n käyttämästä dieselmoottorisesta kuorma-autokalustosta (ja varmaankin myös panssarikalustosta) Suomussalmella! Ja toki varmaan muillakin Talvisodan rintamilla. Olisi ihan oikeasti mielenkiintoista tietää, oliko NL:n joukoilla käytössään Suomussalmella ainoataakaan dieselmoottorikäyttöistä ajoneuvoa Talvisodan aikana. Tai oliko NL:n kuorma-autoista muutenkaan yhtää mallia dieselmoottorisia muillakaan Suomen vastaisilla rintamilla tuohon aikaan.
T-28 panssareissa oli jo dieselmoottori, mutta olikohan niitä käytössä Suomussalmella. En ainakaan suoraan muista mistään lukeneeni mainitaa niiden esiintymisestä siellä. Kannaksella kylläkin esiintyi raskaitakin panssareita eli T-28 "Postijunia" ja eräitä monitornisia ns. koepanssareita, näin siis mm. Summassa.
Sivulla 162 hän kertoo kuinka
"Kuljetusvaikeudet pahenivat kilometri kilometriltä. Autot hajoilivat huoltovirheisiin. Dieselmoottorit olivat sinänsä kelvollista tekoa, mutta liikkuvat osat eivät kestäneet kylmälaajenemista. Kampiakselit jumittuivat ja akut hyytyivät."
Tuonaikaisten henkilöautojen ja kuorma-autojen käytöstä pitää muistaa eräs juttu pakkaskäynistykseen liittyen. Kovilla pakkasilla moottoreihin laitettiin kiehuva (jäähdytys-) vesi syyläriin, jotta moottori hiukan lämpenisi ja notkistuisi käynnistystä varten. Jäähdytys(lämmitys)vesi voitiin vaihtaa useamman kerran halutun moottorilämpötilan saamiseksi. Silloin oli käytössä mineraaliöljyt ja ne oli tosi jäykkiä jo heti pakkasen puolelle lämpötiloissa mentäessä. Kuorma-automiehille ja muillekin konemiehille tuollainen vedenkeitto olikin se aamuyön 1. toimi kun alettiin käynnistellä autoja pakkasella päivän ajoihin. Toinen vaihtoehto oli käyttää moottoreita muutaman tunnin välein, mutta se taas vei akut tyhjiksi. Kylmä akku kun ei juurikaan ota latausta vastaan ja -20 asteessa akun kapasiteetti on jo muutenkin puoliksi kohmeessa ja tasavirtalaturien latausvirratkin oli aika vaatimattomia. Puolen tunnin lämmityskäyttö siis kulutti lähinnä polttoainetta ja akkuja.
Olen jostain lukenut kuinka NL:lla ei ollut kalustossaan pakkasnesteitä laisinkaan ja niinpä nesteet aina laskettiin käytön päätteeksi pois ettei moottorit halkea nesteiden jäätyessä. Pakkasnesteiden käyttö olisi ollut ehkä muutenkin hankalaa näiden päivittäisten lämmitysjuttujen takia. Suomalaiset toimi varmaankin samalla tavoin. Kuorma-autokuskina toiminut isäni ainakin kertoi juuri tästä yöllisestä lämmityskäyttöriesasta ja nesteiden kanssa läträämisestä. Lämmityskäytöllä pidettiin lähinnä vain muutama auto ns. "hetilähtövalmiina".
Nyt pitää vielä muistaa sellainekin seikka, että vaikka suomalaiset saivat huomattavat määrät erilaisia moottoriajoneuvoja sotasaaliiksi, niin lähes kaikista niistä oli moottori jäätynyt pilalle, koska useimmat ajoneuvot saatiin haltuun ns. liikkeestä ja ne jäätyivät tienvarsille. Ei ollut kuskit laskemassa vesiä pois...
1941-1945 sodan aikanakin kaikki amerikkalainen ja englantilainen henkilöauto- ja kuorma-autokalusto oli käytännössä kokonaan bensiinikäyttöistä. Samoin panssarit. Vasta sodan lopulla tuli joihinkin amerikkalaisiin panssareihin dieselmoottorit. Saksan kaikki panssarit kulki bensiinillä ja vain osa raskaammista kuorma-autoista oli dieselmoottorisia. NL:n raskaammat panssarit taas käyttivät jo tuohon aikaan dieselmoottoreita ja autot lähinnä bensiiniä.
Tämä mainita on mukana siksi, että NL:n autokalusto Talvisodan aikaan oli käytännössä kaikki lisensseillä valmistettua, eli alun perin suunnittelultaan amerikkalaista alkuperää.
Myöhemmin, eli sodassa Saksan kanssa, se oli Lend-Lease avun myötä käytännössäkin enimmäkseen amerikkalaista alkuperää, sillä kuorma-autoja laivattiin NL:oon valtavat määrät.
---
Mikä se 44.D lie sitten oikeasti ollut?
Sivulla 160, luvussa Avuton apujoukko hän kuvaa 44. D:n sanoilla
"Vanhoilta meriiteiltään Sininen 44. Divisioona ei ollut valioyksikkö, mutta ei sikalaumoihin rinnastettava rupusakkikaan."
Täällä kerrotaan näin:
http://heninen.net/raatteentie/dokumentit/44_f.htm
Nimitykset ja palkinnot
13.12.1920 - "Kiovalainen"-nimen myöntäminen, N.A.Tchorsin nimen myöntäminen
1928 - Palkitaan Vallankumouksen kunnian Punaisen lipulla (ansioista kansallissodan taisteluissa)
1935 - Palkitaan Punaisen lipun kunniamerkillä (menestyksestä taistelu- ja poliittisessa koulutuksessa)
---
Niistä moottoreista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/T-26
Gasoline T-26
http://en.wikipedia.org/wiki/T-26
4-cylinder gasoline flat air-cooled T-26 (Armstrong Siddeley type); engine volume 6,600 cc
90 hp (67 kW) at 2,100 rpm
Autoista:
http://en.wikipedia.org/wiki/GAZ