Itse asiassa mainituista "luostareista" vain Naantalia voidaan nimittää luostariksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Dominikaanien ja fransiskaanien taloista pitäisi käyttää nimitystä konventti. Suomen ja ruotsin kielessä, jo keskiajalla, monasterium ja conventus -käsitteistä oli sekava käytäntö, samoin kuin termeistä munkki ja veli. Eli esimerkiksi dominikaaniluostarin sijaan olisi parempi puhua dominikaanikonventista.
Kaikki mainitut konventit ovat olleet pieniä, esim. Turusta tiedetään että siellä oli vuonna 1418 kahdeksan veljeä. Sääntöjen mukaan minimi oli 12. Pohjoismaista suurimmat dominikaanikonventit olivat Ruotsissa. Sellaisia 50 jäsenen yhteisöjä löytyy.
Näihin miesyhteisöihin suhteutettuna
Naantalin birgittalaisluostari oli kukoistusaikanaan suuri. Vuonna 1487 siellä tiedetään asuneen 54 sisarta, 8 pappisveljeä, 2 diakoniaveljeä ja 6 maallikkoveljeä. Se oli niin sanotusti normaalikokoinen myös koko sääntökuntaa ajatellen Euroopassa.
Tiedot Suomen dominikaani- ja fransiskaanikonventeista ovat vähäisiä. Naantalin birgitoista puolestaan on huomattavasti enemmän tietoa. Lisää aiheesta voi lukea esim teoksesta "Dominikaanit Suomessa ja Itämeren alueella keskiajalla".
Naantalin luostaria käsittelevä uusin teos on Naantalin luostarin rannassa, toim. Kari Uotila.
Marko Lamberg on tutkinut Naantalia monipuolisesti, eli hänen tuotantoonsa on syytä tutustua, mikä aihe kiinnostaa syvemmin.