Opportunismia ja takinkääntöä

[Emma-Liisa]

Mihinkäs koira pääsee kirpuistaan... kerran komukka on aina komukka. Takinkääntäjille ja pettureille oli naapurissakin halveksunta ja vain yksi tuomio: Kerran petturi on aina petturi.

Alkaa mennä jo todella absurdiksi. Ihmisen pitäisi siis olla hautaan asti samaa mieltä kuin 15-20-vuotiaana, muuttui maailma kuinka paljon tahansa?

[Tapio Onnela]

Alkaa mennä jo todella absurdiksi. Ihmisen pitäisi siis olla hautaan asti samaa mieltä kuin 15-20-vuotiaana, muuttui maailma kuinka paljon tahansa?

Niinpä, ja samalla on hämmästyttävää huomata miten samankaltaisia näiden ääripäiden maailmankatsomus toisiaan onkaan! Mikä ehdottomuus ja varmuus omasta oikeassa olemisestaan, ja mitkä seuraukset yhteiskunnassa.

Mutta eipä tällä enää juuri ole Petrovski Jamin kanssa paljoakaan tekemistä. Jos halutaan keskustella takinkäännöstä, opportunimista tai realiteettien hyväksymisestä historian aikana, mitä ehdottaisitte otsikoksi?

[Trilisser]

Mihinkäs koira pääsee kirpuistaan... kerran komukka on aina komukka. Takinkääntäjille ja pettureille oli naapurissakin halveksunta ja vain yksi tuomio: Kerran petturi on aina petturi.

Alkaa mennä jo todella absurdiksi. Ihmisen pitäisi siis olla hautaan asti samaa mieltä kuin 15-20-vuotiaana, muuttui maailma kuinka paljon tahansa?

No arvostatko sellaisia ihmisiä, joiden mielipide muuttuu konjunktuurien mukaan? Vaikkapa SDP:ssa näyttää olevan monia, jotka vielä pitkälle 1980-luvulle (olivat jo reippaasti yli "15-20-vuotiaita") olivat vankkumattomia NL:n propagoijia, ja tänä päivänä saarnaavat naama punaisena Pax Americanan ihanuutta.

Tapio Onnelan kommentti äärilaitojen oikeassa olemisen varmuudesta on hyvä, kunhan sitä soveltaa järjellä. Vaikkapa tämän päivän tilannetta pohtiessa kannattaa miettiä, että missä puolueissa sitä oikeassa olemisen varmuutta eniten on. Esim. ydinvoiman vastustajiin ei tunnu tehoavan minkäänlainen järkiperustelu. Samoissa piireissä valloillaan oleva hoplofobiakin on niin kaukana järjellisestä ajattelusta, että voi todellakin puhua vankkumattomasta oikeassa olemisen vamuudesta.

[historioija]

No arvostatko sellaisia ihmisiä, joiden mielipide muuttuu konjunktuurien mukaan? Vaikkapa SDP:ssa näyttää olevan monia, jotka vielä pitkälle 1980-luvulle (olivat jo reippaasti yli "15-20-vuotiaita") olivat vankkumattomia NL:n propagoijia, ja tänä päivänä saarnaavat naama punaisena Pax Americanan ihanuutta.

Sekä liiallista vankkumattomuutta että joustavuutta voi pitää arveluttavana. Pitäisi koettaa pysytellä siinä välimailla. Horjahduksia ei kuitenkaan voine välttää, varsinkin kun kärkkäillä arvostelijoilla on erilaisia mittapuita takinkäännöstä ja jääräpäisyydestä.

Voisihan Neuvostoliittoa tosiaan yhä propagoida, kehottaa ja toivoa Venäjän palaavan aikanaan samaan olotilaan. Tosin kukaan ei rohjenne julkisesti ajaa itsenäistyneiden valtioiden palaamista tai palauttamista kansojen perheeseen. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin se, että Neuvostoliittoa ei enää ole, joten on paras turvautua johonkin muuhun suurvaltaan.