Emma-Liisa kirjoitti:En oikein ymmärrä sellaista käsitystä, että joku joko valehtelee aina tai puhuu aina totta
Se, miksi yleensä otin asian Antinpäivän viestissäni puheeksi, johtui juuri professori Rentolan esitelmässään siteeraamista (tai referoimista) Stalinin sanoista Bolšoi-teatterissa vietetyn illan jälkeen 21. tammikuuta 1940:
"Emme halua Suomen aluetta. Mutta Suomen täytyy olla Neuvostoliitolle ystävällismielinen valtio.
(Vasta viimeksi kuluneina päivinä olen pannut merkille, että Rentola ei mainitse kohtaa artikkelissaan "'Residenttimme ilmoittaa...' - Tiedustelun vaikutus Stalinin päätöksiin talvisodassa" teoksessa
Salaisen sodan sivut, 2003. Miksiköhän vasta nyt?)
Sitaatin alkuosassa "Suomen aluetta" on partitiiviobjektina, mutta jokainen ymmärtänee, ettei se voi tarkoittaa, että Neuvostoliitto olisi kokonaan pidättynyt alueluovutusvaatimuksista. Sota oli saavuttamassa kulminaatiovaiheensa NL:n valmistautuessa helmikuun 1940 suurhyökkäykseen. Luulisi olevan täysin tunnettu asia, että jo lokakuussa 1939 se oli esittänyt vaatimuksenaan linjan Koiviston kauppala - Lipolan kylä, mistä se ei enää mitättömin poikkeuksin neuvotteluvaiheessakaan luopunut.
Jäin siis miettimään, voisiko kohdan tulkita myös lopulta, vuodesta 1944, toteutuneeseen "stalinilais-paasikiviläiseen" ratkaisuun viittaavaksi. Näin siitä huolimatta, että nykyään hyvin yleisesti kirjoitetaan NL:n varmuudella pyrkineen Suomen (pysyvään) valloittamiseen ja "sovjetioimiseen" liittämällä se perustettavaan Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan. - Eivät kaikki historiantutkijat viimeksi mainittua käsitystä jaa - sen tiedän jo eräiden käymieni keskustelujenkin perusteella (mitään "yksilöimisvelvollisuutta" minulla ei ole.)
Olet, Emma-Liisa, useasti viitannut myönteisessä mielessä ja ilmeisen arvostavasti Apusen & Wolffin kirjaan vuodelta 2009. Eikö tuon kirjan keskeistä sisältöä juuri ole suomalaisittain sanottuna "paasikiviläisen ratkaisun" kaaren hidas hahmottuminen huhtikuusta 1938 huhtikuuhun 1948, olosuhteiden pakosta, mutta kuitenkin - ja ilman mitään suojeluskuntalaisten tappamista:
Viimeisenä tekijänä Jartsevin yhtälöön lisättiin huhtikuussa 1948 yya-sopimus. Näin syntyi lopulta Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille vahvemman oikeudella sellainen kiinteä poliittinen yhteys, jota Stalin ajoi vähä kerrallaan huhtikuusta 1938 lähtien.
Seuraavaksi oli selvitettävä, miten hyvät naapuruussuhteet ja viivyttävä puolustus pitäisi järjestää, kun kansakunta ei voinut hyväksyä rauhaa eikä kestää sotaa.