Talvisota venäläisin silmin teoksesta: telepanssarit ja hölmön tölmäys
Lähetetty: 31.12.12 14:18
Markku Jokipii kirjoittaa Verkkouutisisssa Bair Irincheevin teoksesta Talvisota venäläisin silmin.( Minerva 2012)
Markku Jokipii: Venäläistutkija talvisodasta: Suuret munaukset söivät ylivoiman hyödyn(Verkkouutiset 9.12.2012)
Silmiini pisti kirja-arviossa pari kiinnostavaa asiaa: telepanssarit ja ”hölmön tölmäys”
Minulle nuo telepanssarit ovat aika tuntemattomia, miten ne mahtoivat tositilanteessa toimia, olivatko ne hyödyllisiä? En ole huomannut, että niitä olisi käytetty ainakaan kovin laajamittaisesti sitten myöhemmin sodan aikana?
Jokipii kirjoittaa panssareista:
Markku Jokipii: Venäläistutkija talvisodasta: Suuret munaukset söivät ylivoiman hyödyn(Verkkouutiset 9.12.2012)
Silmiini pisti kirja-arviossa pari kiinnostavaa asiaa: telepanssarit ja ”hölmön tölmäys”
Minulle nuo telepanssarit ovat aika tuntemattomia, miten ne mahtoivat tositilanteessa toimia, olivatko ne hyödyllisiä? En ole huomannut, että niitä olisi käytetty ainakaan kovin laajamittaisesti sitten myöhemmin sodan aikana?
Jokipii kirjoittaa panssareista:
Suomalaisten epäonnistunutta vastahyökkäystä kuvaillaan näin:Kannaksella suomalaiset näkivät, kuinka vahva neuvostoliittolaisten panssariase oli. Puna-armeija oli kehittänyt ns. kemiallisia sekä telepanssareita. Ensin mainittuja käytettiin liekinheitintehtävissä, telepanssarit olivat miehittämättömiä ja kauko-ohjattavia. Ne olivat maailman ensimmäisiä taistelurobotteja.
Irincheev kertoo myös suuren suomalaisen sodanjohdon tekemän tuhoisan munauksen. Kyse on Kannaksen joulukuun 23. päivän vastahyökkäyksestä, jota rivimiehet kutsuivat "hölmön tölmäykseksi". Kirjoittaja ei parinsivun kuvauksessa jaksa herkutella asialla, mutta kertaa faktat.
Toisen armeijakunnan komentaja Harald Öhqvist laati kolmen divisioonan yllätyshyökkäyksestä suunnitelman, jonka Mannerheim hyväksyi. Yksi divisioonista oli ollut reservissä vailla sotakokemusta. Huomattava osa sen miehistä joutui tarpomaan 20 kilometriä kumpaisenakin hyökkäystä edeltävänä kahtena yönä. Kun laahustajat tulivat perille, operaation piti alkaa.
Esikunnilla ei ollut mitään käsitystä tilanteesta, osastot olivat täysin sekaisin ja vailla viestintäyhteyksiä. Parempi tieto olisi estänyt ryhtymästä epätoivoiseen yritykseen.
Pääosa joukoista aloitti hyökkäyksen myöhässä, vailla koordinointia. Jo omien piikkilankaesteiden purkamisessa meni aikaa, oman tykistön tukea ei saatu, kirkas ilma auttoi vihollista tulenjohtoilmapalloistaan paikallistamaan hyökkääjät jo kaukaa. Ei ole edes jälkiviisautta taas kerrata se neuvo, että esikuntien tulisi aina kuunnella varoituksen sanoja etulinjasta.
Hienosti Öhqvist ja Mannerheim selittelivät myöhemmin muistelmissaan monenlaisen hyödyn, joka koitui muutaman tunnin aikana menetetyistä liki 1500 sotilaastamme, lisäksi masennus ja epäusko esikuntaherroihin kasvoi. Tässä Mannerheim sortui samaan kuin Adolf Hitler jatkuvasti: puna-armeija saattoi varsinkin sodan alkuvaiheissa olla huono hyökkääjä, mutta puolustustaisteluissa se oli vaarallisen sitkeä.
Markku Jokpii: Venäläistutkija talvisodasta: Suuret munaukset söivät ylivoiman hyödyn(Verkkouutiset 9.12.2012)