Emma-Liisa kirjoitti:Itse asiassa vallankumouksen teko yhdessä maassa, edes Venäjällä saati Suomessa, olisi tuolloiten marxilaisten teorioiden mukaan ollut hulluutta, jos se ei olisi ollut alkuna maailmanvallankumoukselle.
Mutta puhuttiinko Suomen kansalaissodan edellisessä jakamattomassa työväenpuolueessa mistään vallankumouksen"tekemisestä". Puolueen johtavat ideologit, Valpas-Hänninen ym., olivat omaksuneet sosialismin kautskylaisessa muodossa, mikä merkitsi jonkinlaista epämääräistä odottelua ja "koteloitumista".
Käsite "maailmanvallankumous" on tietenkin peräisin Marxilta ja Engelsiltä, mutta julkilausuttuna tavoitteena se liittyy mielestäni pikemminkin vasta kommunistisen liikkeen syntyyn ja Kominternin terminologiaan vuodesta 1919. Suomen vanha SDP oli pohjimmiltaan hyvin reformistinen ja päivänkohtaisiin epäkohtiin kiinnittyvä.
Tänään 1.2.2013 oli Demokraatissa (ent. Uutispäivä Demari) Veli-Pekka Leppäsen arikkelissa Miksi noustiin kapinaan 1918? Se perustuu hänen Lahdessa pitämäänsä esitelmään.
Leppänen kiinnittää erityistä huomiota yleiseen taustaan: yhteiskunnan nopeaan muutokseen. 1800-luvulla luokkajako oli ristiriitoineen räikeämpää ja elinehdot kovempia, mutta kapinoita ei syntynyt. "Eron edellytyksenä oli, että tämän aöhaisoluokan tietoisuus oli muuttunut" kansanvalistuksen, suomenkielisen sanomalehdistön ja työväenliikkeen myötä.
.
"Oikeudenmukaisuuden ja taas-arvon vaatimus voimistui. Se oli kuitenkin edellyttänyt laajaa pohjakäsitystä siitä, mitä nämä arvot lopulta ovat ja keiden kaikkien niistä kuuluisi nauttia. Tähän määrittelyyn osallistui nyt sellaisia kansanosia. jotka eivät vähän aikaa sitten osanneet siitä edes uneksia, mutta joiden ulottuville kansalaisuus - yllättäen muttei aivan pyytämättä - oli ilmaantunut."
"Yhteiskunnan henkisiä ja hengellisiä auktoriteetteja oli kohdannut äkillinne arvonalennus, jopa romahdus. Kun tsaari keikahti valtaistuimeltaan, samalla kumoutui tsaristinen koneisto santarmeineen ja kuvernööreineen, mikä totta kai paisutti kansanjoukon voimantunnetta. 'Kansa kaikkivaltias' haastoi myös rovastin kirkossa julistamaan jumalan- ja herranpelon, eikä ihmisen alamaisuus taivaallisen ja maallisen esivallan edessä ollut likikään niin ehdoton kuin ennne. Köyhänaatteen, sosialismin, voi mieltää korvaavan uskonnon ja tarjoavan välitömtä maanäällistä pelastusta."
"Bolshevikkilaappaus herätti kuvitelman, että vallankumous tarkottaisi suuunnileen sellaista veretöntä vahtienvaihtoa, jolla oli ensivaiheessa ensivaiheessa selvitty Pietarissa", kun punaisesta terrorista ei vielä tiedetty,
Leppänen huomauttaa toisestakin esimerkin voimasta: "marraskuun 1917 suurlakon aikana tehdyt murhat jäivät rangaistusta vaille. Kun kovimmista rikoksesta selviää tuomiotta, voimme ajatella, millaisen 'hällä väliä' -signaalin se heittää yhteiskuntaan."
Kuvattuaan punakaarilaisia kouluttamattomaksi ja impulsiiviksi Leppänen sallii itselleen jälkiviisauden: "ihmetyttää paitsi koko sotaanlähtö päätös siitä, että taistojen tielle käytiin niin olemattomin sotataidoin ja esivalmisteluin." Tässä Leppänen taitaa unohtaa mitä edellä sanoi bolshevikkien esimerkistä: ilmeisesi Suomenkin punaiset uskoivat, että kun valta vain otetaan, valkoiset vain alistuvat tapahtuneeseen.
Jälkipyykistä Leppänen toteaa: "Voittajien miraalisissa aspekteissa painoi se, että punaisia rangaistiin paitsi kapinasta esivaltaa vastaan mutta myös syvästä petoksesta koko henkistä yhtenäiskulttuuria ja arvomaailmaa kohtaan. Tuomiosta alkoi pitkä arvorestauraatio, jota opetusta jatkettiin koko ensimmäisen tasavallan ajan."
Talonpoikaiskapinoita on pitkään selitetty johtuvan pitkään kestäneestä kurjistumisesta, jota sanotaan "objektiivisen kurjistumisen teoriaksi". Heikko talous ei kuitenkaan synnytä kapinoita.
Barrikadeille nousseiden yhteiskuntaryhmien taloudellinen asema oli usein parantunut ennen kapinaa. Tämän pitkään jatkuneen kehityksen olivat vastoinkäymiset katkaisseet juuri ennen kapinan puhkeamista. Olennaista ei ollut talonpoikien ja rahvaan taloudellinen asema sinänsä, vaan ne positiiviset paremman tulevaisuuden odotukset, jotka vastoinkäymiset olivat murskanneet. Kapina olisi siten eräänlainen subjektiivinen taloudellisen frustraation tuote.
Tuollaisen selityksen kapinoille esittää Katajala kansainvälisten tutkijoiden tuloksina.
Ehkä sama sopii Suomen vuoden 1918 tilanteeseen. Pitäisi ehkä kysyä, mikä suotuisa kehitys katkesi vuonna 1917 ja romahdutti aseelliseen taisteluun ryhtyneitten tulevaisuuden uskon?
Vetehinen kirjoitti: Pitäisi ehkä kysyä, mikä suotuisa kehitys katkesi vuonna 1917 ja romahdutti aseelliseen taisteluun ryhtyneitten tulevaisuuden uskon?
Kysymys lienee retorinen. Johan se edellä on selvitetty.
Venäjän vallankumouksen jälkeen ja seurauksena sotateollisuuden tilaukset loppuivat ja samoin viljan ostot Venäjältä. Seurauksensa oli työttömyyttä ja elintarvikepulaa.
Samaan aikaan odotukset nousivat juuri tuon vallankumouksen takia pilviin. Valtalain epäonnistuminen ja vaalitappio turhautti ja sai uskomaan, että uudistuksia ei saada parlamentaarista tietä, mutta bolseviokkien toiminta sai uskomaan, että valta olisi helposti otettavissa ja että pian kaikki olisi hyvin.
Ei siis voi sanoa, että tulevaisuudenusko olisi romahtanut, vaan päinvastoin se oli jo melkoisen epärealistisella tasolla todellisiin mahdollisuuksiin nähden. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä ennen kuin koettaa.
Vetehinen kirjoitti: Pitäisi ehkä kysyä, mikä suotuisa kehitys katkesi vuonna 1917 ja romahdutti aseelliseen taisteluun ryhtyneitten tulevaisuuden uskon?
Kysymys lienee retorinen. Johan se edellä on selvitetty...
Ei siis voi sanoa, että tulevaisuudenusko olisi romahtanut.
Subjektiivisen kurjistumisen teorian mukaan kapinan syyt ovat pitkään jatkuneen suotuisan kehityksen loppuminen johonkin vastoinkäymiseen, joka romahduttaa tulevaisuuden odotukset.
Jos odotukset tulevaisuudelta olivat hyvät, niin miksi tarttua aseisiin?
Vetehinen kirjoitti: Pitäisi ehkä kysyä, mikä suotuisa kehitys katkesi vuonna 1917 ja romahdutti aseelliseen taisteluun ryhtyneitten tulevaisuuden uskon?
Kysymys lienee retorinen. Johan se edellä on selvitetty...
Ei siis voi sanoa, että tulevaisuudenusko olisi romahtanut.
Subjektiivisen kurjistumisen teorian mukaan kapinan syyt ovat pitkään jatkuneen suotuisan kehityksen loppuminen johonkin vastoinkäymiseen, joka romahduttaa tulevaisuuden odotukset.
Jos odotukset tulevaisuudelta olivat hyvät, niin miksi tarttua aseisiin?
Tarkoitamme eri asiaa. Asein uskottiin saatavan asiat nopeasti muuttumaan, ehkä suorastaan paratiisi maan päälle. Se jos mikä vaati tulevaisuudenuskoa, joka ei kuitenkaan enää ollut realismin rajoissa, sillä eiväthän resurrsit sinänsä lisääntyneet vaan sota-aikana suorastaan vähenivät.
Vetehinen kirjoitti:
Subjektiivisen kurjistumisen teorian mukaan kapinan syyt ovat pitkään jatkuneen suotuisan kehityksen loppuminen johonkin vastoinkäymiseen, joka romahduttaa tulevaisuuden odotukset.
Jos odotukset tulevaisuudelta olivat hyvät, niin miksi tarttua aseisiin?
Tarkoitamme eri asiaa. Asein uskottiin saatavan asiat nopeasti muuttumaan, ehkä suorastaan paratiisi maan päälle. Se jos mikä vaati tulevaisuudenuskoa, joka ei kuitenkaan enää ollut realismin rajoissa, sillä eiväthän resurrsit sinänsä lisääntyneet vaan sota-aikana suorastaan vähenivät.
Niin no. En oikein pysy kuviossasi mukana. Ilmeisesti vastustat subjektiivisen kurjistumisen teoriaa.
Eilen 8.2.2013 Suomalaisilla historiapäivillä Lahdessa oli aiheena Linnan Pohjantähti-trilogia. Kiinnostavimman esitelmän piti dosentti Antti Häkkinen aiheesta Vuoden 1918 sukupolvi.
Hänen kysymyksensä kuuului, mitä oli tapahtunut, kun suomalaiset eivät enää nöyrästi kuolleet viljakuorman ääreen kuten nälkävuosien aikana ja miksi rintamalinja synyti 1918 sinne minne syntyi niin että Etelä-Suomi oli punainen ja Pohjanmaa valkoinen.
Sosiaalihistoriallisessa hankkeessa sukuja on eri alueilla tutkittu 1700-luvulta alkaen.
Häkkinen esitti tavallisten ihmisten 30 vuoden sukupolvikohortteja kuten:
- 1821-1850 torpparisukupolvi
- 1951-1880 nälkävuosien lapset
- 1881-1910 muuttajien supolvi
Nuo kaksi edellistä sukupolvea pysyivät vielä paikallaan, mutta muuttajien sukupolvi ei enää.
1700-luvulta alkaen menee huonommin ja huonommin (keskimäääränen elinikä alenee 10 vuotta ja on alhaisimmillaan 1850), kunnes kunnes tapahtuu käänne 1900-luvun taitteessa.
Sekä Uudellamaalla ja Pohjanmaalla tapahtui jyrkkä sosaialinen laskua lasku: taloillisen lapsista tuli torppareita, torppareiden lapsista taas maatayöläisiä. Uudellamaalla vajoaminen oli selvempää vaikka erot eivät olleet suuria.
Molemmilla alueilla oli voimakas alueellinen muuttoliike: Uudellamaalla Helsinkiin ja Pohjanmaalta Amerikkaan. Häkkinen arveli, että juuri tämä ero aiheutti rintamalinjan 1918: Amerikkaan jäivät köuýhtä jotka radikaalisoituivat siellä (talollisen lapsia palasi), mutta Pitkänsillan pohjoispuolelle muuttaneet irtopsivat entisestä identiteetistä ja omaksuvat uuden ja radikaalin.
"Ja entä sitten, vaikka olisivat odottaneetkin? Minusta on niin sanotusti täysin legitiimiä olla poliittisesti jotain mieltä - vaikkapa sitten peräti odottaa "maailmanvallankumousta". Pidätkö sitä jonkinlaisena ajatusrikoksena ellei suorastaan faktisena rikoksena? "
Bolshevikit lähettivät aivopestyjä sotavankeja: Saksan kansalaisia ja Itävallan monikansallisen keisarikunnan kansalaisia Saksaan ja Itävaltaan levittämään maailmanvallankumousta. Bela Kunin Budapestiin ja Ernst Reuterin Wieniin. Bela Kunin johtama maailmanvallankumousyritys murskattiin verisesti Unkarissa ja Ernst Reuter loikkasi demarien leiriin.
DDR:ssä julkaistussa historian kartastossa oli kartta, joihin oli merkitty punalipulla satoja saksalaisia paikkakuntia, joilla bolshevikkien lähettämät entiset sotavangit johtivat (maailman)vallankumousyrityksiä.
Samaan aikaan, kun Suomi ja Neuvosto-Venäjä neuvottelivat rauhansopimuksesta Tartossa, Trotskin komentamat punaisen armeijan ratsuväkidivisioonat olivat hyökkäämässä Puolaan.
"Koston hetki on koittanut. Me hukutamme Pilsudskin rikollisen hallituksen Puolan armeijan vereen. Suunnatkaa katseenne länteen. Maailmanvallankumouksen kohtalo ratkaistaan lännessä. Tie kohti suurta maailmanpaloa kulkee valkoisen Puolan ruumiin yli! Me tuomme pistimillämme onnen ja rauhan ihmiskunnan kärsiville massoille. Hyökkäyksen hetki on koittanut. Länteen! Eteenpäin kohti Vilniusta ja Varsovaa!"
Viimeksi mainitun lähde: Adam Zamoyskin tutkimus "Warszawa 1920. Lenins misslyckade erövring av Europa", Tukholma 2008.
Neuvostoliiton ensimmäinen virallinen nimi oli "Maailman neuvostotasavaltojen liitto" ja vuonna 1919 SKP:n 20 kohdan ohjelman viimeinen kohta eli kohta 20 oli: "Neuvosto-Suomen liittyminen Maailman neuvostotasavaltojen liittoon".
Jaakko Anttila kirjoitti:"
Bolshevikit lähettivät aivopestyjä sotavankeja: Saksan kansalaisia ja Itävallan monikansallisen keisarikunnan kansalaisia Saksaan ja Itävaltaan levittämään maailmanvallankumousta. Bela Kunin Budapestiin ja Ernst Reuterin Wieniin. Bela Kunin johtama maailmanvallankumousyritys murskattiin verisesti Unkarissa ja Ernst Reuter loikkasi demarien leiriin.
"Aivopesu", jo sinälläänkin anakronismi, on aika omituinen väite kun kumpikin mainittu herra kuului sosialisteihin jo ennen koko sotaa, ja Reuterin kohdalla sikälikin erikoinen väite jos ja kun hän ei edes opissa pitäytynyt. Ja jos on samasta Reuterista kyse joka toimi mm. Berliinin pormestarina niin hän kyllä toimi lähinnä Saksassa.
"Uhritkaan eivät olleet keitä tahansa, vaan esim. punaisia aktiivisesti vastustaneita."
Tohtori Juha Siltalan tutkimus Sisällissodan psykohistoria julkaistiin Suomessa vuonna 2009. Siltala on sisällyttänyt kirjansa sivulle 211 näköispainoksen marraskuun 1917 punaisen terrorin uhrien valokuvista: "Punakaartilaisten hirmuvallan uhreja suurlakko-päivinä":
Maanviljelysneuvos John Bergbom Herttoniemi, kansakoulun opettaja Alfred Bjon Malmi, kauppias Magnus Montell Tikkurila, tilanomistaja Gösta Brodin Helsingin pitäjä, rouva Adele Stenman Helsinki, kansakoulun opettaja Kustaa Salonen Kuhmalahti, merikapteeni K.G. Jernström Helsinki, dosentti Antti Aarne Sortavala, asemapäällikkö Johannes Kopperi Kavantsaari, asemapäällikkö Arthur Wennerstrand Sairala, sikarikaupan myyjätär Anni Lindström Helsinki ja lehtori K. G. Göös Janakkala.
Punaiset teloituskeskukset, joista tunnetuimpia olivat Akaa (Toijala) ja Koria (Kouvola), perustettiin kansalaissodan alkupäivinä. Teloituskeskuksissa murhattiin lähiseudun luokkavihollisia ja pohjoiseen rintamalle pyrkineitä valkoisia, sairaanhoitajat mukaan luettuna.
Vapaaehtoisista koostuneet punaiset teloituskomennuskunnat eli lentävät punaiset liikkuivat ratsain 10–80 miehen kokoonpanoissa toteuttamassa komentajansa etsi ja tuhoa -käskyjä. Punainen terrori kohdistui erityisesti pappeihin ja suntioihin, opettajiin ja tilanomistajiin, lihaviin porvareihin ja maltillisiin vasemmistolaisiin.
Sen lisäksi punaiset syyllistyivät joukkomurhiin koko kansalaissodan ajan.
