Vallankumous Suomessa 95 vuotta sitten

[nylander]

Olisi kiinnostavaa tietää, mitkä "ulkomaiset tutkimukset" ovat Suomen vuoden 1918 sodan nimeämisessä palanneet vuotta 1944 edeltäneeseen käytäntöön - vai mitä tässä oikein tarkoitetaan?

Sitten siitä "äärivasemmiston" terminologiasta. (Nykyäänhän, kun YYA-Suomesta on vapauduttu, ei muuten enää ole ollenkaan sopivaa puhua vastaavasti "äärioikeistosta", korkeintaan "oikeistoradikalismista". Eduskunnan historiasarjaankin - siis siihen "Lipposen historiaan" - sotienvälisen ajan osuuden kirjoittanut historioitsija käyttää lapualaishulinoitsijoista hienon diskreettiä ilmaisua "kommunisminvastainen reaktio".) Niin, siitä luokkasota-termistä: Viljo Rasila kirjoitti 1968 tutkimuksessaan kansalaissodan sosiaalisesta taustasta:

-- sota oli ensisijaisesti omistavan ja omistamattoman luokan välistä sotaa.

Rasilan seuraaja Pertti Haapala jatkoi vuonna 1993 HAik:n 1918-teemanumerossa (jossa eri kirjoittajat käsittelivät sodan eri nimityksiä) luokkasota-nimityksen syventelyä. Vaikka Haapala avaakin teemaan monia näkökulmia, ei hän ymmärtääkseni missään kiistä vuoden 1918 sodan luokkasota-aspektiakaan muiden rinnalla.

Ja vielä "vapaussodasta": Aapo Roseliukselta on juurikään ilmestynyt teos Isänmaallinen kevät. Vapaussotamyytin alkulähteillä. Saattaisi olla ihan hyödyllistä luettavaa monellekin inttäjälle. Kirja perustuu ainakin osin Roseliuksen 2010 ilmestyneelle väitöstutkimukselle Kiista, eheys ja unohdus. Vapaussodan muistaminen suojeluskuntien ja vetaraaniliikkeen toiminnassa 1918 - 1944. Kun aikanaan lueskelin kirjakaupassa pitkävartiset rukkaset kädessä Vapaussoturi-lehdestä (viimeisestä, jonka Jussi Niinistö päätoimitti ennen kuin siirtyi valtiomiesuralle) arviota viimeksi mainitusta teoksesta, muistan arvostelun kirjoittajan pitäneen kirjan pahimpana puutteena sitä, ettei Roselius ollut kautta koko kirjansa käyttänyt vapaussota-nimitystä.

Niin että saattaapi vierähtää hieman aikaakin, ennen kuin Palvon esittämä ehdotus on toteutuakseen - niin pitkällä emme kai Suomessakaan sentään vielä ole.

[nylander]

Sisällisota ei kai kuulu yya-aikaan vaan yleistyi myöhemmin tutkijoiden alettua sitä käyttää termin "Civil War" oikeana käännöksenä

Itse olen pitänyt varmana, että sisällissota-nimityksen leviäminen vallitsevaan asemaan alkoi Ylikankaan Tie Tampereelle -kirjasta (1993), jossa kirjoittaja laajahkosti perusteli nimivalintaansa sillä, että kansalaisota-nimi hänen mukaansa antoi tapahtuneen koko kirjosta liian kapean kuvan, koska kyse ei ollut pelkästään suomalaisten keskisestä välienselvittelystä.

Voin tietysti muistaa väärinkin.

[Jussi Jalonen]

Sisällisota ei kai kuulu yya-aikaan vaan yleistyi myöhemmin tutkijoiden alettua sitä käyttää termin "Civil War" oikeana käännöksenä?

Pitää kai huomauttaa, että termin "Civil War" sanatarkka käännös on kylläkin nimenomaan se "kansalaissota".

Meikäläistä "sisällissota"-ilmaisua vastaavat sanatarkasti skandinaavisten ja slaavilaisten kielten ilmaisut -- inbördeskrig, wojna domowa.

Semantiikka tietysti on ihan sama molemmissa täysin käytetystä sanamuodosta riippumatta. Ainoastaan Suomessa on katsottu aiheelliseksi tehdä pilkunviilausta ilmaisujen välillä, koska meidän synteettisessä kielessämme esiintyvät yhtä lailla "kansalaissota" ja "sisällissota", ja rajanveto näiden välillä oli Ylikankaan mielestä kerrassaan hirmuisen tärkeää.

[Vetehinen]

Sisällissota on minusta yleisnimi maan sisäisesti käydylle sodalle. Siksi me sanomme Amerikan sisällissota ja Espanjan sisällissota emmekä Amerikan kansalaissota tai Espanjan kansalaissota.

Amerikan sisällissodalle on muitakin nimiä kuin Civil War.

http://en.wikipedia.org/wiki/Naming_the ... _Civil_War

[V Palvo]

Vapaussodasta



Kansalaissota lienee alun perin demarien termi? Sisällisota ei kai kuulu yya-aikaan vaan yleistyi myöhemmin tutkijoiden alettua sitä käyttää termin "Civil War" oikeana käännöksenä?

Ehkä demarit ottivat 1930-luvulla kansalaissota-termin käyttöön vapaussodan vastineeksi, en tiedä.
Civil War- termiä tietystikin käytetään nykyisin yleisesti, Freedom War näyttäisikin usein viittaavan ideologisiin vallankumoussotiin?
Kylmän sodan
aikana meillä käytettiin myös usein sanontaa "toisen osapuolen terroristi on toisen osapuolen vapaustaistelija." Eiköhän terroristi-käsitekin ole nyttemmin muuttunut?
Mutta
mm. Turkissa käytetään Kemal Atatyrkin voittamasta sodasta Vapaussota-nimeä muuallakin kuin Istanbulin sotamuseossa.

Turkin
vapaussotia oli useampiakin, Venäjän suunnallakin.
Kansankomissaarien neuvosto perusti Transkaukasian bolsevikkitasavallankin helmikuussa 1918 Tiflis pääkaupunkinaan ja 5.1918 se hajosi Armeniaksi, Georgiaksi ja Azerbaidsaniksi.
Stalin ja tsheka toimivat samalla suunnalla siinä määrin julmasti, että Lenin alkoi pelätä sen aiheuttavan vastareaktioita Länsiliittoutuneiden taholta ja kehoitti siitä syystä Stalinia hillitsemään vallankumouksellista intoaan.
Olisikohan
myytti Leninin raa´aksi katsomasta Stalinista syntynyt tuolloin?
Myöhemmin luotiin myytti: Jos Lenin olisi elänyt...................
Mustafa Kemal
sai hieman aseita Leninin neuvostolta Moskovan 16.3.1921 ja Karsin 13.10.1921 sopimuksissa Atatyrkin luvatessa bolsevikkineuvostolle mm. Batumin ja oikeudet Turkin salmiin; Bosborin ja Dardanellien.
Kumpaakaan sopijaosapuolta ei mikään valtio ollut tunnustanut, ei bolsevikkineuvostoa eikä Kemalia. Länsiliittoutuneiden laivastot olivat salmissa ja Turkin rannikolla ja tunnustettu hallitsija Mehmed VI lienee hallinnut korkeintaan oman palatsinsa Istanbulissa.
Leninin neuvosto
ei toimittanut aseita Atatyrkille ennen kuin kreikkalaiset oli lyöty taisteluissa Ankaran lähellä ja olivat jo pakenemassa kohti Smyrnaa.

Leninin Kansankomissaarien neuvosto näyttäisi jo tuolloin perineen Tsaari-Venäjän valloituspyrkimyksen hallita Turkin salmia, sekä Kaukasusta?
Onkohan
syytä olettaa, että Leninin neuvosto olisi vapaaehtoisesti luopunut 1918 Suomen suuriruhtinaskunnastakaan?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Niin, siitä luokkasota-termistä: Viljo Rasila kirjoitti 1968 tutkimuksessaan kansalaissodan sosiaalisesta taustasta:

-- sota oli ensisijaisesti omistavan ja omistamattoman luokan välistä sotaa.

Rasilan seuraaja Pertti Haapala jatkoi vuonna 1993 HAik:n 1918-teemanumerossa (jossa eri kirjoittajat käsittelivät sodan eri nimityksiä) luokkasota-nimityksen syventelyä. Vaikka Haapala avaakin teemaan monia näkökulmia, ei hän ymmärtääkseni missään kiistä vuoden 1918 sodan luokkasota-aspektiakaan muiden rinnalla.

Tämä on eri asia kuin käyttää termiä luokkasota. Valitetettavasti se samoin kuin vapaussota on niin poliittisesti leimaava, että jos kyseessä ei ole samanmielinen kuulijakunta, eri mieltä olevat lakkaavat kuuntelemasta tai vallan pillastuvat. Keskustelu menee jankkaamiseksi siitä, mikä on sodan "oikea" nimitys, ja sivuutetaan se, mistä sodassa oli kyse.

[jsn]

Olen samaa mieltä kuin Emma-Liisakin, parempi on puhua sisällissodasta, koska sellaisestahan nimenomaan oli kyse. Tämä sallii sen että sodalla oli useita eri ulottuvuuksia, mutta että sisällissodassa osapuolet koostuvat pääosin saman maan asukkaista. Nimimerkki nylander ei kai tosissaan voi olla sitä mieltä että "luokkasota" olisi jollain tapaa erityisen neutraali ja kuvaavin nimitys, jota sen vuoksi tulisi ehdottomasti käyttää.

Kansalaissota on tosiaan englanniksi ja ranskaksi civil war/guerre civile, mutta saksaksi taas Bürgerkrieg. Termiä on taidettu suomenkielessä käyttää alkujaan Rooman historian yhteydessä; muistelisin lukeneeni vanhemmasta kirjallisuudesta puhutun "kansalaissodista". Inbördeskrig näyttäisi olevan ruotsalainen uudissana. Svenska akademiens ordbokin mukaan se olisi keksitty vasta 1800-luvulla "medborgarkrigin" synonyymiksi (mm. Shakespeare-käännöksessä) ja käytetty mm. USA:n sisällissodasta. Käsitteet olisivat alkuperältään lähes synonyymejä.

[Vetehinen]

Punainen terrori alkoi Suomessa jo suurlakon aikana vuonna 1905, jolloin ryöstelevien rosvojoukkojen johtajina toimivat Eino ja Jukka Rahja.

Sisällissotaan johtanut tapahtumasarja on minunkin mielestä alkanut vuosia ennen kuin sota varsinaisesti syttyi.

Uudistusten vastustajat olivat valmiita aseellisesti turvaamaan omat etunsa. Ruotsissakin kahinoitiin ja tapettiin tietääkseni lakkoilijoita, mutta sisällissotaan asti ei ollut tarvetta mennä, kun uudistukset saatiin aikaiseksi ilmankin.

Suomessa eliitti otti kannakseen mitään ei muuteta. Vasta sisällissodan jälkeen tehtiin se, mitä olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin.

[Vetehinen]

Ruotsin itsevaltaiset perustuslait olivat voimassa Suomessa vuonna 1917. Vuoden 1772 hallitusmuodon ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjan mukaisesti kaikki valta kuului hallitsijalle. Valta siirtyi keisarilta Venäjän väliaikaiselle hallitukselle keväällä 1917 ja valtalaki oli ristiriidassa Suomen perustuslakien kanssa. Loppu ja piste.

Laiesta kiinni pitäminen on joskus turmiollista ja typerää touhua. Lait ovat ihmisten sopimia ja kirjoittamia ja ne voidaan muuttaa, kuten jokainen ajatteleva ihminen tietää.

Vallankumous tähtää nimenomaan lakien muuttamiseen. Muodostetaan uudet pelisäännöt, jolla yhteiskunta toimii.

Kun lait ovat vanhentuneita, eivät vastaa kansalaisten tarpeita, ne muutetaan joko rauhanomaisesti tai väkivallalla.

Joskus väkivalta on tarpeen ja oikein.

[nylander]

Niin, siitä luokkasota-termistä: Viljo Rasila kirjoitti 1968 tutkimuksessaan kansalaissodan sosiaalisesta taustasta:

-- sota oli ensisijaisesti omistavan ja omistamattoman luokan välistä sotaa.

Rasilan seuraaja Pertti Haapala jatkoi vuonna 1993 HAik:n 1918-teemanumerossa (jossa eri kirjoittajat käsittelivät sodan eri nimityksiä) luokkasota-nimityksen syventelyä. Vaikka Haapala avaakin teemaan monia näkökulmia, ei hän ymmärtääkseni missään kiistä vuoden 1918 sodan luokkasota-aspektiakaan muiden rinnalla.

Tämä on eri asia kuin käyttää termiä luokkasota. Valitetettavasti se samoin kuin vapaussota on niin poliittisesti leimaava, että jos kyseessä ei ole samanmielinen kuulijakunta, eri mieltä olevat lakkaavat kuuntelemasta tai vallan pillastuvat. Keskustelu menee jankkaamiseksi siitä, mikä on sodan "oikea" nimitys, ja sivuutetaan se, mistä sodassa oli kyse.

Itse käytän vuoden 1918 sodasta johdonmukaisesti nimityksiä "kansalaissota" tai "sisällissota".

Huomautukseni kohdistui siihen, että nimitys "luokkasota" saa kylkeensä oitis jonkinlaisen kirotun "äärikommunistisen" leiman, jos joku sellaista tohtisi käyttää, mitä ei painetussa muodossa nykyään nähdäkseni lainkaan tapahdu - ja hyvä niin. Sen sijaan tämä "vapaussota" on jatkuvassa käytössä - jopa niin, että sen viljely tuntuu olevan yleistymässä. Ja kuitenkin: jos pohditaan kansalaissodan todellista "substanssia", siinä on on kuin onkin sosiaalisen taustansa osalta selviä luokkasodan piirteitä, vai miten sitten esim. Rasilan ja Haapalan tekstejä pitäisi tulkita? Oliko kansalaissodalla sitten vastaavaa vapaussodan "substanssia" on mielestäni paljon kyseenalaisempaa. Ymmärsin aikanaan Turun Mannisen aihetta käsitelleen väitöstutkimuksesta Vapaustaistelu, kansalaisota ja kapina (1982), että alkaneesta kansalaissodasta tekemällä tehtiin "vapaustaistelu" ja sitten "vapaussota", jotta sodan todellinen luonne olisi saatu verhotuksi. Näin on asian ymmärtänyt moni muukin. Ja miksi esim. Aapo Roselius uusimmassakin kirjassaan puhuu "vapaussotamyytistä"?

Mitäpä olisi 1980-luvulla ajateltu ja reagoitu, jos Punaisen Suomen historia -sarjan tutkijat olisivat käyttäneet tutkuskohteestaan nimitystä "luokkasota" (mikä ei varmaankaan tullut edes mieleen kenellekään silloisista tutkijoista)?

Asia muutui kokonaan toiseksi, kun 1990-luvulla, "vapautuneissa oloissa", julkaistiin toinen valtion kustantama sarja, kolmiosainen Itsenäistymisen vuodet 1917 - 1920. Siinä teoksen päätoimittaja löysäsi heti kakkososan alkusivuilla kirjoittajien ohjaksia aivan olennaisella tavalla:

Suomen vuoden 1918 sotaa voidaan kuvata monella nimellä. Tämän teoksen kirjoittajakuntaan kuuluvat tutkijat käyttävät kukin itse valitsemiaan, asiayhteyteen sopivimmiksi katsomiaan nimityksiä.

Ja löytyihän niitä, "asiayhteyteen sopiviksi havaittuja nimityksiä". Itse sotatapahtumien laaja kuvaus, joka on sisällytetty valtavan paksuun kakkosniteeseen, on terminologiseti kuvattu kokonaan "vapaussotanäkökulmasta". Tässä näyte sotatapahtumia kuvaavan jakson loppuyhteenvedon alusta:

Vapaussota oli tapahtumiensa yltäkylläisyydestä huolimatta lyhyt sota, jopa lyhyempi kuin vuosien 1939 - 40 talvisodan 105 vuorokautta. Vapaussodan kesto oli vain 98 vuorokautta - -.

Väitit kommenttisi alussa, että kansalaissodan todellinen luonne ja siitä käytetty nimitys ovat eri asioita, eli minä olin sekoittanut asioita. Pidätkö siis edellä kuvaamaani esimerkkiä näytteenä tasapuolisesta ja objektiivisesta suomalaisesta historiankirjoituksesta? Vai onko niin, että valtion kustantama Itsenäistymisen vuodet -sarja onkin jo periaatteessa tarkoitettu vain "samanmieliselle" lukijakunnalle?

[JariL]

Voiko samasta asiasta olla kaksi tai useampia totuuksia? Muistan kerran keskustelleeni aiheesta erään hieman vanhemman herrasmiehen kanssa, joka ei voinut mitenkään ymmärtää, että samasta asiasta voi olla olemassa useampia totuuksia näkökulmasta riippuen.

Niinpä Suomen itsenäistyminen voidaan suurvaltanäkökulmasta nähdä tapahtumasarjana, jossa Saksa masinoi Suomen itsenäisyysliikkeen Venäjän heikentämiseksi. Suomalaiset eivät luonnollisesti näe asiaa näin, vaan katselevat asiaa omasta näkökulmastaan jossa pyrkimys oman kielellisen ja kansallisen olemassaolon turvaamiseeen on toiminnan pääasiallinen motiivi. Eivät valkoiset aikanaan kokeneet taistelevansa Saksan intressien puolesta vaikka Saksan näkökulmasta katsottuna asia näin olikin. Ja olihan Saksan avusta jouduttu maksamaan kova hinta kauppasopimuksen muodossa. Sen toimeenpanolta kuitenkin vältyttiin kun Saksa antautui ympärysvalloille 11.11.1918.

Samalla tavalla vuoden 1918 tapahtumiin liittyen punaiset eivät voi sille yhtään mitään, että Leninin hallinnolla oli omat poliittiset tavoitteensa joita ajettiin Suomen vallankumouksen varjossa. Tämä ulkopuolinen elementti tekee sodasta myös vapaussodan siitä huolimatta, että suurin osa punaisista ei tiedostanut niiden olemassaoloa. Valkoisille oli luonnollisesti edullista korostaa Leninin hallinnon panosta, koska sitä kautta kaikki vastustajat muuttuivat "ryssiksi".

[Vetehinen]

Voiko samasta asiasta olla kaksi tai useampia totuuksia? Muistan kerran keskustelleeni aiheesta erään hieman vanhemman herrasmiehen kanssa, joka ei voinut mitnekään ymmärtää, että samasta asiasta voi olla olemassa useampia totuuksia näkökulmasta riippuen.

Olen vanhan miehen kannalla.

Totuus on, että sisällisota oli. Totuus on, että joku kirjoitti jotakin.

Historioitsijat kehittelevät totuuksien päälle teorioita. On virhe kutsua teorioita totuuksiksi.

[jsn]

Asia kuin asia näyttää toiselta kun sitä katsotaan tietyn maantieteellisen, ajallisen tai muun välimatkan päästä. Yksittäinen rivimies näkee sodasta vain tietyn osan ja saa siitä vain rajallisesti tietoa. Hänelle kyse on luonnollisesti vain "Sodasta". Valkoisella puolella taistelleiden ja ilmeisesti monien muidenkin aikalaisten käyttämä nimitys oli "Kapina", ei vapaussota. Sana "vapaussota" edusti pikemmin virallista ylätyyliä. Negatiivinen painolasti "kapinalle" on tullut vasta paljon myöhemmin.

Irlannin historiassa tunnetaan vuoden 1916 Pääsiäiskapina (Easter Rising), eikä itse sen nimeen nähtävästi sisälly vastaavia arvolatauksia, vaikka itse tapahtuman muistoon on myöhemmin tullut pahoja ristiriitoja. Muutamaa vuotta myöhemmin käytiin lyhyt Irlannin itsenäisyys- eli vapaussota (Irish war of independence) jota seurasi pian voittajien kesken käyty Irlannin sisällissota (Irish civil war). Easter Risingiä lakattiin äkkiä juhlimasta 1970-luvulla, koska muistoon olennaisesti liittynyt itse nousun käynnistäjiin lukeutunut IRA oli aktivoitunut väkivallantekijänä uudelleen. Sitten kun tilanne 1990-luvulta lähtien on jälleen muuttunut, historiallinen muisto on jälleen muuttunut positiivisemmaksi. USA:n etelässä Southern Rebel-nimitys taitaa nykyisin olla hyvinkin positiivinen käsite, vaikka lienee aluksi ollut pohjoisessa annettu haukkumanimi.

Suomessa vuoden 1918 jälkeiseltä ajalta tunnetaan myös Läskikapina, Konikapina ja Mäntsälän kapina. Näihinkään nimiin ei liity aivan samaa arvolatausta, vaikka ainakin kaksi ensimmäistä taitavat olla hieman myös ironiseksi tarkoitettuja.

Itse sanassa "kapina" ei siis ole erityistä arvolatausta. Kapina-nimi viittaa yleensä juuri sellaiseen, jonka aloittaneet kärsivät tappion. Tämä nimi ei kuitenkaan sovi.

[JariL]

Totuus on, että sisällisota oli. Totuus on, että joku kirjoitti jotakin.

Totuus on, että Saksa koulutti jääkärit ja teki sen omia intressejään ajaakseen. Totuus on, että Neuvostovenäjä aseisti punakaartit ja rohkaisi niitä tekemään vallankumouksen. Totuus on myös, että suomalaiset eivät kouluttautuneet jääkäreiksi ajaakseen Saksan asiaa. Totuus on sekin, että punaiset eivät nousseet kapinaan Leniniä miellyttääkseen. Jo pelkästään nämä totuudet yhdessä johtavat siihen, että syntyy monta näkökulmaa. Totuudet ovat myös keskenään jossakin määrin ristiriitaisia.

[jsn]

Totuudet ovat myös keskenään jossakin määrin ristiriitaisia.

Varsinkin kun Saksa vielä tuki Leniniä, käsittääkseni jopa rahallisesti ja samalla niitä suomalaisia jotka kyllä olivat kovasti tätä vastaan. Keisarillisen Saksan tarkoituksena ei kuitenkaan ollut sosialistinen maailmanvallankumous eikä itsenäinen ja aidosti riippumaton Suomikaan. Ensinmainittu taas sopi Leninille paremmin kuin hyvin, mutta jälkimmäisestä hän oli jo selvästi vähemmän innostunut. Koko sotkusta on kertakaikkisen vaikea saada sellaista mustavalkoista kuvaa, jossa kaikki on hyvin itsestään selvää ja helppoa.