Suomessakin vaivihkaa välirauhansopimuksen 1944 jälkeen perustettu SKP oli sitä mieltä, että kaikki ei-kommunistinen oli natsimielisyyttä ja Neuvostoliiton vastaista.Emma-Liisa kirjoitti:Epäilemättä on totta, että porvarilisen demokratian periaatteista, perusoikeuksista ja jopa laiesta ei piitattu. Toisaalta Tauno Saarela kirjoittaa tutkimuksessaan Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923-1930, että SKP kuitenkin "tarkoitti kansalaisoikeuksia vaatiessaan lähinnä omia oikeuksiaan ja selitti supistavansa valtaan päästyään porvariston oikeuksia."F. Lager kirjoitti: 1920-luvun kuluessa maahan muodostui tilanne, jossa työväenliike taisteli porvarillisen demokratian julistamien oikeuksien puolesta laittomuutta ja vapauksien riistoa vastaan. Merkittävältä osalta väestöä rajattiin kansalaisoikeudet ja mahdollisuus vaikuttaa laillisesti yhteiskuntajärjestyksen kehitykseen. He saivat osakseen mielivaltaa ja laittomuutta, eivätkä valtiopäiväjärjestyksen määräykset suojelleet edes kaikkien kansanedustajien oikeuksia.
Ja
tasavallan suojelulain perusteella 1930 lakkautetun sosialistisen vaaliliiton Eino Pekkala laati keväällä 1947 esityksen rikoslain 14. luvun muuttamisesta ollessaan oikeusministerinä veljensä Mauno Pekkalan hallituksessa.
Ja
eduskunta säätikin muutoksen rikoslakiin. Sen mukaisesti vieraan valtion julkinen halventaminen niin, että Suomen suhteet vieraaseen valtioon vahingoittuivat, tuli rangaistavaksi ja syyte oli mahdollista nostaa jos vieraan valtion hallitus sitä pyysi tai Suomen presidentti niin määräsi. Ensimmäisen kerran uutta rikoslain pykälää sovellettiin 1949 Paasikiven määrätessä nostettavaksi syytteen Radikaalin Kansanpuolueen Ernesti Hentusta vastaan tämän arvosteltua Neuvostoliittoa puolueensa "Totuuden torvi-lehdessä."
Ernesti
oli jo 1947 vangittu turvasäilöön, josta kirjoitteli valituskirjelmiä ilmaisten käsityksensä: "Jos kommunistipuolue, jossa on 28 000 rekisteröityä pässiä, saa yksin huseerata mielin määrin panemalla vastustajiaan turvasäilöön ja lehdet lakkautettaviksi, ei se ole rauhansopimuksen toteuttamista."
Kommunisteille
"Hentusen hulinat" olivat tietenkin oivia järjestövoiman testaustilaisuuksia, vaikka SKP ja SKDL olivat nekin ylenkatsoneet Ernestin yhteistyötarjouksia.
Ja
valvontakomission Savonenkov Suomeen suurlähettiläänä 1.1948 palattuaan toimi kuten välirauhansopimuksen jälkeenkin toimittaen mm. syyskuussa 1948 ulkoministeri Enckellille muistion. Savonenkov sanoi saaneensa tietää Laihialla toimivien ampuma- ja metsästysseurojen järjestävän ja harjoittavan sotilaallisluontoista toimintaa, käyttivät Savonenkovin mukaan hajoitetulle fasistiselle järjestölle rakennettua erityisvarusteltua ampumarataakin.
Tutkimuksissa kävi selville Laihialla toimivan kaksi ampumaseuraa: Laihian Eränkävijät ja Jokikylän Ampumaseura Paukku.
Asia on saanut alkunsa SKDL:n Kansan Äänessä 20.8.1948 julkaistusta uutisesta: http://www.pohjalainen.fi/arki-ja-elama ... -1.1350712 Laihian suojeluskunta toimii jälleen.
Pravdassakin
kirjoitettiin rauhansopimuksen rikkomuksesta Laihialla ja skdl teki välikysymyksen yrittäessään kaataa hallituksen. SKP-skdl näyttää Laihiankin tapauksessa toimineen yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa?
Välirauhansopimuksen 21. artikla siirtyi jokseenkin sellaisenaan Pariisin rauhansopimuksen 8. artiklaksi ja siihen sisältyi mm. edelleen määräys Neuvostoliitolle ja muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielisen propagandan kieltämisestä.
Taipei Times kirj. 2010 suomettumisen alkaneen yya-sopimuksen solmimisesta, mutta olisikohan jo välirauhansopimus ollut suomettumispolitiikan "laillinen perusta" ja
eräs peruste vuoden 1948 yya-sopimusneuvotteluillekin?
Veikko Palvo