Kaisa Kyläkoski kirjoitti:Itse en kestänyt katsoa ekaa jaksoa kuin viisi minuuttia. Mitä h*lvetin merkitystä on sillä, että vaakunaeläimemme on Ruotsin vallan ajalta ja sen valitsema?
Niin, no jos nyt yleensä on sitä mieltä, ettei historialla ja menneisyyden tuntemisella ole mitään väliä, niin ei sitten varmaan kannata tätä ohjelmasarjaa seurata. Mielestäni erityisesti ja nimenomaan Suomen vaakunan historian käsittely oli hieno lähtökohta ohjelmalle. On hyvä tietää mikä Suomen vaakunaleijona alunperin oli ja verrata sitä sitten vaikkapa siihen, miten se löysi tiensä nationalistirasistien kaulakoruksi ja känniääliöiden ”ihanaa leijonat, ihanaa...” -huutoihin. Se, että nämä ihmiset eivät ymmärrä rakastamansa symbolinsa ruotsalaisia juuria on vain lähinnä säälittävää.
Mitä tulee ohjelmasarjaan yleensä, on minusta päinvastoin erittäin tärkeää, että Suomen ruotsalaisista juurista on tehty perusteellinen ohjelma. Kuten ohjelmasarjan alussa tuotiin esille on tietämys Suomen ja Ruotsin kaukaisemmasta menneisyydestä, lainatakseni professori Dick Harrisonia ”skandalöst dåligt”- järkyttävän huonoa ja tämä asiantila tuntuu vain huononevan. Esimerkiksi Suomessa on merkittävästi heikennetty koulun historianopetuksessa Ruotsin ajan historian käsittelyä. Kyllä tämä on minusta todella huonoa kehitystä ja yksipuolistaa kuvaamme menneisyydestä. On kiinnostavaa, että keskustelusäikeessä ei juuri ollenkaan ole otettu kantaa ohjelmassa esitettyjen historiantutkijoiden näkemyksiin yhteisestä historiastanne, vaan vihjailtu salaliittoteorioihin tai viitattu täysin pöhköihin ajatuksiin suomalaisista kuninkaista. Miksi? Ehkä siksi, että muunlasia tutkimustuloksia ei ole ainakaan historia
tieteen piiristä esitetty.
Huono yleinen historiantietämys koskee ohjelman mukaan sekä ruotsalaisia että suomalaisia, jotka ovat erittäin tietämättömiä omasta menneisyydestään. Esim Professori Dick Harrison harmittelee siinä, miten vähän ruotsalaiset tietävät yhteisestä menneisyydestämme, ja siitä miten tärkeä osa Suomi on ollut Ruotsia esimerkiksi miten moni ruotsalainen valtiomies on tullut nykyisen Suomen alueelta, tai vaikka siitä miten suomalaiset 1500- ja 1600-luvuilla osallistuivat laajojen nykyisen Ruotsin alueiden asuttamiseen ja raivaamiseen.
On aina hämmästyttävää havaita se, että miten kansallisvaltioiden syntymisen jälkeen suomalaisuus ja ruotsalaisuus värittyy historiantulkinnoissa kansallisten silmälasien läpi. Tämän huomaa täällä foorumillakin muutamien kirjoittajien anakronisista menneisyyden tulkinnoista. He eivät tunnu millään käsittävän eroa nykyisen kansallisen identiteetin ja menneisyyden ihmisten identiteetin välillä.
Ohjelman ensimmäisessä osassa tuodaan hyvin esille se, miten yhteinen historiamme on supistunut kansallisiksi kertomuksiksi, joissa äärimmäisen ruotsalaisen tai suomalaiset kertomukset alkavat dominoida kuvaa. Suomessa nähdään esimerkiksi ruotsalaiset jonkinlaisina ristiretkeläisinä, jotka kolonisoivat Suomen. Paitsi, ettei tällä ole mitään tekemistä historiallisten faktojen kanssa.
Suomen ja pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma toi mielestäni hienosti esille ohjelman lopulla sen, miten historiasta on kaikkialla vallalla paljon väärinkäsityksiä, joka tekee siitä vaarallisen. Hänen mukaansa olisi parempi tietää asioista, jotta voisi ainakin vihata oikeista syistä eikä vääristä, jos nyt on pakko vihata. Mieluummin viileä analyysi, jonka tulos Kuisman mukaan on se, että olemme hirvittävän suuressa määrin ruotsalaisia, eikä siinä ole mitään pahaa -jos tätä nyt halutaan korostaa- voidaanhan ajatella, että olemme nyt ”parannettu painos ruotsalaisia” Se hyvä ja paha mikä meissä on, on aika paljon ruotsalaisuutta, ehkä vähän sellaisella ugrilaisella vivahteella vahvistettuna.