Siirtoväen pika-asutuslaki 1940 ja maanhankintalaki 1945

[V Palvo]

Silvo Hietanen, Siirtoväen pika-asutuslaki 1940, Historiallisia tutkimuksia, julkaissut SHS 1982: Asutuspoliittinen tausta ja sisältö sekä toimeenpano.
sivu 106-112.:
"Karjalaisten muutolle oli ominaista sen spontaanisuus, väestö siirtyi oma-aloitteisesti supistuneeseen Suomeen." "Rauhatekohetkellä 3.1940 n. 100 000 henkeä oli enää luovutetulla alueella." "Niukkanen halusi, että väestön olisi "joka sorkka" lähdettävä luovutettavaksi tulevalta alueelta." "Tanner esitti tiukan protestin Niukkasta vastaan ja oli sitä mieltä, että asukkaille olisi jätettävä vapaus valita itse tulevaisuutensa."
"Syy
siihen, miksi hallituksessa keskusteltiin karjalaisten kohtalosta rauhansolmimispäivänä, paljastui 14.3.-40 kun Paasikivi teki valtioneuvostossa selkoa Moskovan neuvotteluista."
"NL ei ollut esittänyt rauhanehdoissa mitään vaatimuksia tavoittelemiensa alueiden väestön suhteen." "Paasikivi kertoi suomalaisten ehdottaneen Moskovassa luovutettavan alueen väestölle optio-oikeutta, jonka perusteella asukkaat voisivat vuoden sisällä päättää, haluaisivatko he jäädä Suomeen vai palata ( luovutettuun Karjalaan= ) Neuvostoliittoon." ( s.108. )
Luovutettaville alueille, luovutettuun Karjalaan!

"Suomen ja NL:n 12.3.1940 solmitussa rauhansopimuksessa ei kosketeltu väestökysymystä laisinkaan."
( mm. Suomen Sinivalkoinen kirja II, 50-55. )
s. 111.:
"Suomalaisista aktiivisimmin optio- oikeutta ajoi Paasikivi." s. 112.: "Paasikivi piti jo talvisodan aikana evakuoituneita vielä maaliskuun 1940 lopulla puhtaasti sodan aiheuttamana väestön suojausevakuointina."

Pika-asutuslaki säädettiin poliittisen "kädenväännön jälkeen" 28.6.1940.
Tasaussiirtoja ehdittiin toimittaa, ennen valtion toimestakin järjestettyä paluumuuttoa Karjalaan 1941 lopusta, 1942 alkaen. Ja taas evakkoon 1944.

Maanhankintalaki säädettiin parlamentaarisen keskustelun jälkeen 5.5.1945.
Karjalainen maataloussiirtoväki halusi parlamentaarisine tukijoineen samanlaista maata, mikä oli jäänyt luovutettuun Karjalaan.
"Opposition J.K.Paasikiven taustakuorona oli uudisraivauslinjaa edustanut kansantaloudellinen neuvottelukunta, kirj. dos. S.Hietanen http://www.suoseura.fi/fin/tiiv_kivinen_hietanen.html ja "karjalainen siirtoväki asutettiin pääosiltaan eteläiseen Suomeen valmista peltoa hyväksi käyttäen," kirj. Silvo Hietanen.
"Rintamamiesten maataloudellinen asuttaminen painoittui uudisraivauslinjalle suureksi osaksi juuri viljelyskelpoisia soita pelloiksi kuokkien."
Suomen
suurin maareformissa 1945 alkaen karjalaisten lisäksi myös rintamamiehet ( osa karjalaisiakin? ) sotalesket perheineen, sotainvalidit ja sotaorvot saivat maata.
Sotaleskien,
rintamamiesten sanotaan joissakin tiedoissa olleen enemmistökin maata saaneista, 74 000 perhettä,
karjalaisten maansaajien määräksi sanotaan 46 000 perhettä.
Mutta
onkohan Maanhankintalain 1945 toteutuksesta tehty kokonaistutkimusta?

Veikko Palvo

[Niitä sun näitä]

Tuonne jo hieman raapaisin aiheesta:

Re: Suomi on ruotsalainen

ViestiKirjoittaja Niitä sun näitä » 25.01.13 21:52

viewtopic.php?f=10&t=4953&start=105#p26270



Tuolla on kohtuullisen perusteellinen kuvaus Maanhankitalain ja sen kielipykälän 92§ etenemisestä.

Pika-asutuslaki ja ensimmäinen korvauslaki 1940

http://ptoukkar.pp.fi/luukka2.htm


Eemil Luukka ja maanhankintalaki (1945)

http://ptoukkar.pp.fi/luukka2.htm#osa9


Hyvät lähteet mikäli aihe innostaa enemmältikin:

http://ptoukkar.pp.fi/lulahteet.htm#osa15


---

Erikoisuuksia:

http://ptoukkar.pp.fi/lumuut.htm#osa12

[jsn]

Hyviä linkkejä.

Varsinkin se hallituksen iltakoulu 10.1.1945, jossa paljastuu miten tiiviisti jatkosodan jälkeinen asutuskeskustelu liittyy paljon laajempiin ja Suomen historian kannalta erittäin keskeisiin asioihin. Tuolloin vasemmiston ministerit halusivat mm. tilojen "liikametsien" sosialisoimista, jota oikeisto luonnollisesti vastusti. Siirtoväen asuttamisesta olisi voitu synnyttää jopa ensiaste maa- ja metsätalouden kollektivisoinnille. En ole lukenut Hietasen tutkimusta, joten en tiedä miten paljon hän on käsitellyt tätä puolta.

[V Palvo]

Tuolla on kohtuullisen perusteellinen kuvaus Maanhankitalain ja sen kielipykälän 92§ etenemisestä.

Pika-asutuslaki ja ensimmäinen korvauslaki 1940

Pika-asutuslaki säädettiin 28.6.1940 ja tuo kielipykälä on 5.5.1945 säädetyssä Maanhankintalaissa.
Pääministeri Risto Ryti oli jo Talvisodan aikana antanut prof. T.M.Kivimäelle epäviralliseksi tehtäväksi valmistella siirtoväen asuttamista ja 2.4.1940 astettiin Kivimäen komitea laatimaan pika- asutuslakiehdotusta, mietintö oli 18.4.1940 valmis. MTK:n edustajat tunsivat tulleensa komiteassa syrjäytetyksi.
R.Rytin
kokoelmassa on Maataloushallituksen ylijohtaja K.J.Ellilän muistio siirtoväen asuttamisesta pvm:llä 29.3.-40.

Kaikkien Karjalan kuntien edustajien aloitteesta järjestettiin H:gissä 30.3.1940 kokous...Työvaliokunnan jäseniksi tulivat kansanedustajat Emil Luukka ja Erkki Paavolainen, tal.neuvos Juho Hietanen, kaupunginjohtaja Aarno Tuura, maanviljelijä Eeno Pusa ja agronomi Väinö Huuhtanen.
Karjalan liitto
perustettiin 20. - 21.4.1940 Helsingissä pidetyssä kokouksessa. Etujärjestön jäsenet olivat kaikista puolueista kommunisteja lukuunottamatta.

Kivimäen komiteamietinnön pohjalta pääministeri Ryti piti lähetekeskustelussa
27.4.1940 "taktisesti huonon puheen", Rytin puheessa ei niinkään käsitelty siirtoväen asutuskysymystä vaan sitä oliko karjalaisilla ylipäätään oikeutta saada hyvitystä menetyksistään.
Siirtoväen ja hallituksen välit viilenivät koko välirauhan ajaksi.

Maatalousvaliokunta sai hallituksen esityksen muotoon puetun Kivimäen komitean mietinnön. MTK mm. kääntyi suoraan maatalousvaliokunnan puoleen esityksineen.
RKP:tä edustivat valiokunnassa Uno Hildén ja Henrik Kullberg, jotka vastalauseessaan halusivat muotoilla siirtoväen sijoitusta määrittelevän 31 §:n
uudelleen, siten että kielelliset tekijät tulisivat otetuksi huomioon hallituksen esitystä paremmin.

Suurlähettiläs Paasikivikin Moskovasta osallistui pika- asutuslain "valmisteluun" ja piti 28.6.1940 säädettyä lakia täysin epäonnistuneena.
Rytin II hallitus otti päätehtäväkseen siirtoväen asutustoiminnan.
MTK
näyttää 1940 keväällä olleen RKP:n ohella pika-asutuslakia vastaan, ainakin siinä muodossa jossa se sitten annettiin.
Ja lakiin yritettiin saada muutoksiakin, joiden käsittely keskeytyi jatkosodan alkaessa.

Veikko Palvo

[V Palvo]

Hyviä linkkejä.

Varsinkin se hallituksen iltakoulu 10.1.1945, jossa paljastuu miten tiiviisti jatkosodan jälkeinen asutuskeskustelu liittyy paljon laajempiin ja Suomen historian kannalta erittäin keskeisiin asioihin. Tuolloin vasemmiston ministerit halusivat mm. tilojen "liikametsien" sosialisoimista, jota oikeisto luonnollisesti vastusti. Siirtoväen asuttamisesta olisi voitu synnyttää jopa ensiaste maa- ja metsätalouden kollektivisoinnille. En ole lukenut Hietasen tutkimusta, joten en tiedä miten paljon hän on käsitellyt tätä puolta.

Jo välirauhan aikana SNSeuran yhteydessä toimi jokin "vähäväkisten seura", joka keräsi nimiä Karjalaan takaisin haluavista. Listaan kertyi 200 nimeä ja NL:n lähetystöltä anottiin viisumeitakin.
Valpon mukaan lähes kaikki olivat kommunisteja, mutta Viipuria jälleenrakentamaan he eivät päässeet. ( viisumeita ei myönnetty )
Maanhankintalakiin
5.5.1945 SKP-SKDL ei näyttäisi pystyneen juurikaan vaikuttamaan, asutustoiminnan vastainen toiminta seurauksineen ei olisi nostanut kommunistien kannatusta. Myöhemmin niistä "kylmistä tiloista" sepiteltiin kylläkin poliittisia laulelmiakin.
Kenties Zhdanovin valvontakomissio ei halunnut saada aikaiseksi levottomuuksia asutustoiminnan tiimoilta? Suomen teollisuutta valvontakomissio kylläkin yritti saada haltuunsa sotakorvaustenkin osana.
Mutta Maanhankintalain säätämisen valmisteluista eturyhmien painostuksineen ei näytettäisi tehdyn tutkimuksia, Silvo Hietasen tutkimus vuodelta 1982 käsittelee
vuoden 1940 pika- asutuslakia.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Käsittääkseni maanhankitalaki on ilmentymä 1800-lukulaisen Axel Freudenthalin kehittelemästä "pienen isänmaan" ajatuksesta.

Pieni isänmaa on Svenskfinland. Se on ideologian mukaan suomenruotsalaisten isänmaa.

Erona suomalaisiin on, että suomalaisille isänmaa on koko Suomi.

Sama ideologia näkyy mielestäni hallinnon uudistuksissa näinäkin päiviä. Voi kai sanoa, että 1800-luvun rasistin ideologia elää.

[V Palvo]

Käsittääkseni maanhankitalaki on ilmentymä 1800-lukulaisen Axel Freudenthalin kehittelemästä "pienen isänmaan" ajatuksesta.

Pika- asutuslain 1940 ja maanhankintalain 1945 säätämiseen vaikuttaneiden eturyhmien joukossa olivat Karjalan liitto siinä kuin MTK:kin ja RKP ajoi suomenruotsalaisten kuntien ja rannikkoalueiden kielisuhteiden ennallaan säilymistä ilman Axel Freudenthalin ideologioita.
Ideologista
sosialisointia kannatti SKDL, jonka toiminnasta päätti SKP ja SKP sai ohjeensa 1945 valvontakomissiolta ja Zhdanov ei näytä kannattaneen tuossa vaiheessa sosialisointia.
Sen
sijaan SKP- SKDL:n tavoitteena näyttäisi olleen Moskovankin ohjeiden mukaisesti kansallistamisen nimissä saada valtion haltuun teollisuus ja vientiteollisuus, kaivokset, voimatalous, sekä ulkomaankauppa- metsäteollisuuden vienti Länteen.
Kansallistetut ( = sosialisoidut )
valtionmetsätkin, SKP-SKDL:n omassa ohjelmassa oli tietysti "maareformikin" eli kolhoosit.
Kaikki muut puolueet oletettavasti vastustivat kollektivisointia? SKP:n terminologiassa nuo puolueet olivat tietystikin "oikeistolaisia."
Mutta
Zhdanov ja Moskova ei ilmeisestikään halunneet kolhoosi-maareformia 1945 havaittuaan sotakorvausten suorittamisen käynnistyneen ja SKP sai tyytyä hakemaan lakkolupansakin Zhdanovin komissiolta.
Lakoissa menetettyjen "sotakorvaustyötuntien" korvaamisen esim. ylitöillä SKP:n oli pystyttävä osoittamaan Valvontakomissiolle saadakseen lakkoiluluvan.
Sotakorvausylitöitä
tehtiin jo ennestäänkin ja niinpä lakkoja ei näytä juuri ollenkaan?

Esim. Kemin lakkokin myöhemmin ei kohdistunut suoraan sotakorvausteollisuuteen vaan Länteen tuotteensa vievään metsäteollisuuteen.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

RKP ajoi suomenruotsalaisten kuntien ja rannikkoalueiden kielisuhteiden ennallaan säilymistä ilman Axel Freudenthalin ideologioita.

Rkp ei noudattanutkaan henkisen isänsä Axel Freudenthalin oppeja, vaikka toimi oppien mukaisesti? Mielenkiintoinen ajatus.

[wejoja]

Huoli maanluovutuksesta ja siirtoväen tulosta oli syksystä 1940 lähtien suuri, kuten nämä suomenruotsalaisten kansankäräjien esittämät vaatimukset osoittavat. Kansankäräjien asiantuntijat esittivät, että kalastajasiirtolaiset, kuten mm. Suomenlahden ulkosaarten asukkaat sijoitettaisiin sisävesille ja että asiaa ryhdyttäisiin vakavasti tutkimaan. Lopulta kalastajat päätettiin sijoittaa rannikolle.

En usko, että mikään ohessa mainituista uhkakuvista lopulta toteutui, sillä maa- ja kalatalouden rakennemuutos oli alkanut jo ennen sotia ja se koski tasaisesti koko väestöä?

Seudulla, missä on suuria kartanoita ja teollisuuslaitoksia, muodostuvat pika-asutuksen sosiaaliset vaikutukset kohtalokkaiksi. Pitkälle mennyt työnantajain tilojen pirstominen riistää maatyöläisiltä ei ainoastaan jokapäiväisen elinleivän, vaan myöskin mahdollisuudet vastaisuudessa hankkia omaa maata, mikä monessa tapauksessa on ollut heidän pyrkimystensä, uurastuksensa ja säästäväisyytensä päämääränä.

Mitä tulee suunnitelmiin, että niille sodan johdosta siirtyneille, jotka kuuluvat kalastajaväestöön ja jotka ovat saaneet toimeentulonsa kalastuksesta, varattaisiin maata ja kalavesiä Uudenmaan ja Turunmaan saaristosta, haluaa kansankäräjät huomauttaa, että kalavedet ovat siellä jo tarkoin varatut, toimeentulomahdollisuudet vähäiset ja elintaso alhainen, jonka vuoksi uusien tilojen otto asutusosaston suunnitelmien mukaan epäilemättä aiheuttaisi suuria vaaroja sekä sodan johdosta siirtyneille, että saaristoväestön toimeentulolle. Vaikkapa vain pienempiä vesialueita otettaisiin, muodostuisivat ne kuitenkin huomattavaksi haitaksi aikaisemmille ammattikalastajille, mikä ei ole lain tarkoitus.

Käsitys, että maan sisävedet voivat tarjota elatuksen monille kalastajaperheilÙle, voidaan hyvin perustella ja tätä myöskin kalastustaloudelliselta näkökannalta tärkeää kysymystä olisi perusteellisesti tutkittava ennenkuin siirtyneiden kalastajien lopullinen sijoittuminen tapahtuu.

Kansankäräjät on runsaan aineiston perusteelle, joka on koottu ruotsalaisesta Suomesta vakavasti harkinnut niitä seuraamuksia, joita pika-asutus aiheuttaisi suomenruotsalaiselle seudulle taloudellisessa, sosiaalisessa ja kunnallispoliittisessa suhteessa. Maan ruotsalaiselle kansanvähemmistölle merkitsisi tämä asutus, sellaisena kuin se nyt on aiottu toteuttaa, kansalliselta kannalta vakavaa uhkaa.

Ruotsalaiset asutusalueet uhkaavat pirstoutua ja ruotsalainen maanomistus, jolla on tuhatvuotiset perinteet, saatetaan mullistavaa laatua olevan asiaan puuttumisen alaiseksi. On kohtuutonta, että heimolta, joka kerran on raivannut maata asuttavaksi Suomen rannikkoseuduilla ja historian oikeudella omistaa tämän asutusseudun, pakolla riistetään isiensä maa.

Kansankäräjät lausui vielä toivomuksen, että valtioneuvosto:

Valvoisi, että siirtoväen kalastustiloja sijoitettaessa toimeentulomahdollisuudet turvattaisiin rannikkoseuduilla asuville kalavesien omistajille ja vuokravesiä käyttäville ammattikalastajille ja mahdollisimman pian asettaisi komitean tutkimaan, missä määrin kalastajaväestön omaa ja maan taloutta silmällä pitäen kalastajaperheitä voitaisiin sijoittaa sisävesien rannoille ja siellä luoda niille kalastusmahdollisuuksia.

[V Palvo]

Huoli maanluovutuksesta ja siirtoväen tulosta oli syksystä 1940 lähtien suuri,

Huoli maanluovutuksesta oli suurta myöskin suomenkielisessä eteläisessä Suomessa ja 1940 erityisesti huolissaan oli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto ( MTK ).
Maataloushallituksen
ylijohtajan K.J.Ellilän muistion pvm. 29.3.1940 hahmoteltiin tulevan asutusratkaisun päälinjat sellaisina kuin ne sitten pika-asutuslaissa säädettiin. ( Silvo Hietanen)
"Ellilä
otti kantaa perustettavien viljelmien suuruuteen, niiden tuli olla sellaisia että keskikokoinen perhe saisi tilaltaan kohtuullisen toimeentulon. Valmiin pellon alan piti täten olla n. 5 ha ja viljelyskelpoista maata lisäksi saman verran."
Pelloksi raivauskelpoinen maa
käsitti suotkin ja suoalueet nousivat niiden omistajiensa kannalta katsottuna arvoonsa. Joku suonomistaja saattoi esim. esittää aloittavansa kansantaloudellisesti merkittävää polttoturpeen nostoa suoltaan ja siksi suota ei voinut luovuttaa siirtoväelle.
Etujärjestöksi
keväällä 1940 perustettu http://www.karjalanliitto.fi ajoi karjalaisen siirtoväen etuja asutusratkaisussa.

Vuonna 1940 kielisuhteita sääteli 1922 kielilaki ja vuonna 1940 voimassa olleet kielisuhteet oli määrätty valtioneuvoston päätöksellä 1936.
Etujärjestö http://folktinget.fi/suomeksi/etusivu/ perustettiin 1919 ja ruotsalaismaa- käsite oli syntynyt jo 1800-luvun lopulla.
Erityisen voimakasta keskustelua ruotsalaismaasta käytiin 1910- ja 1920-luvuilla.
Ja olisikohan
tuo 1910- ja 1920-lukujen keskustelu ruotsalaismaasta aiheuttanut ne kieliriidatkin?

lisäys: Pekka V. Virtanen http://www.maankaytto.fi/arkisto/mk106/ ... rtanen.pdf Asutustoimintaa itsenäisessä Suomessa:
Lex Haataja 22.1.1918 torpparilaki
Lex Kallio 1922 muodostettiin noin 13 500 pientilaa 1924 - 1938
Asutuslaki 1936 Lex Kallion tilalle
Pika- asutuslaki 28.6.1940 muodostettiin n. 8000 erityyppistä tilaa
Maanhankintalaki 5.5.1945
Vuonna 1959 Maankäyttölaki

Veikko Palvo

[Niitä sun näitä]

Vuonna 1940 kielisuhteita sääteli 1922 kielilaki ja vuonna 1940 voimassa olleet kielisuhteet oli määrätty valtioneuvoston päätöksellä 1936.
Etujärjestö http://folktinget.fi/suomeksi/etusivu/ perustettiin 1919 ja ruotsalaismaa- käsite oli syntynyt jo 1800-luvun lopulla.
Erityisen voimakasta keskustelua ruotsalaismaasta käytiin 1910- ja 1920-luvuilla.
Ja olisikohan
tuo 1910- ja 1920-lukujen keskustelu ruotsalaismaasta aiheuttanut ne kieliriidatkin?

Veikko Palvo

Kyllä maanluovutusasia ja karjalaisevakot oli aika tulinen, ja osassa maata jopa tulistettu oikein kiihotuslehtien voimalla, sillä se itketti Suomen ruotsalaista ministeriä vielä 69 vuotta tapahtumien jälkeenkin. Näin siis Suomen eduskunnassa 17.2.2009.


Yleiskeskustelu

PTK 9/2009 vp Tarkistamaton versio 1.5

Pentti Oinonen 17.2.2009 Eduskunta - valtiopäiväasiakirjat ptk_9_2009_ke_p_1

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp ... _p_1.shtml

Lyhennetyt linkit:

HTML: http://tinyurl.com/awso8qb

PDF: http://tinyurl.com/bfsjkwe


Pentti Oinonen /ps:

-

Lopuksi vielä, arvoisa puhemies, haluaisin lukea ikään kuin muistutukseksi lainauksen Hufvudstadsbladetista, joka on ilmestynyt vuonna 1940. Siinä käsitellään karjalaisten asuttamista ruotsinkieliseen osaan Suomea. Mitä mieltä te, hyvät edustajakollegat ja rouva ministeri, olette tästä seuraavasta tekstistä? "Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi, ja kaikki tämä heidän suomalaistumisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa. Nyt seisomme yhtenä miehenä, kun uhataan pirstoa se, minkä me vuosisatojen kuluessa olemme rakentaneet. Se on pyhää maata meille. Sitä ei anneta muukalaisille, sillä he ovat meille muukalaisia eli karjalaisia. Emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen, heidän tekemättä puolestaan pienintäkään hyötyä."

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors:

Arvoisa puhemies, värderade talman!

-

Lopuksi haluaisin vain sanoa, että demonisoida ei myöskään saa sillä tavalla, että 69 vuotta jonkin yksittäisen lausuman jälkeen yhdessä lehdessä demonisoidaan koko minun edustamani kieliryhmä.

-

Tässä nähtiin TV:sta sitten ne kuuluisat Suomen ruotsalaiset kyyneleet ministerin puheen päätteeksi, tai ainakin niin on sanottu käyneen. Ministerin ääni värisi, sillä asia näytti aristavan vielä noinkin pitkä ajan jälkeen. Oinonen lipsautti tekstiinsä virheen puhumalla HBL:sta. Kysehän oli Suomen ruotsalaisten kiihotuslehden, Svensk Vakt, artikkelin suomennoksesta. Ainakin yksi lehti kuulemma löytyy (Kansallis?)arkistosta. Koko painos tuhottiin, samoin sen suomennos. Suomennos julkaistiin Suomalaisuuden Liiton 100 -vuotishistoriikissä, VUOSISATA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA, (2006). Kirja jaettiin mm. Suomen eduskuntaan ja kaikille kansanedustajille...

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 99850.html


-

Pentti Oinonen /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaisin ministerille, koska hän viittasi minun puheenvuorooni. Viittasin puheessani karjalaisiin siirtolaisiin, joiden asuttamisessa oli suuria vaikeuksia ruotsinkieliselle rannikkoalueelle. Tilannehan oli lähes sama kuin tänä päivänä tässä pakolaiskysymyksessä. Jotkut hyväksyivät heidät alueelle ja jotkut eivät. Minun nähdäkseni myös silloin, ja ainakin silloin, sukulaiskansaamme kohtaan eräät väestöryhmät osoittivat rasistisia piirteitä.

[jsn]

Kyllä maanluovutusasia ja karjalaisevakot oli aika tulinen, ja osassa maata jopa tulistettu

Käsitys siitä, että ruotsinkieliset olisivat olleet maanluovutuksen ainoita vastustajia Suomessa ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Jos tämä nimittäin tarkoittaa että suomenkieliset maanomistajat olisivat kaikki riemumielin antaneet maitaan, niin näin asia ei ollut. Vastustajia olivat myös tuolloin etujärjestöksi perustettu Maanluovuttajien Liitto ja Kansantaloudellinen Neuvottelukunta, joissa oli vahva suomenkielinen edustus. Jälkimmäisen organisaation pääargumentti oli pientilavaltaistumisen kansantaloudelle aiheuttama haitallinen kehitys. (Palomäki, Antti, Juoksuhaudoista jälleenrakennuksen. 2011, s. 234-240). Tähänhän on sittemmin myös palattu 1900-luvun maatalouspolitiikan yhteydessä.

Hietaseen viitaten Palomäki toteaa myös, ettei virallinen Ruotsi koskaan puuttunut maanhankintalainsäädäntöön. Lehdistö sen sijaan niin teki, koska se ei ymmärtänyt Suomen tilannetta. Tämä kiistatta toimi Paasikiven tukena kun hän ajoi lain pakolla läpi. Hän myös siteeraa Hietasta siinä, että kieliasia ei ollut keskeinen muuten kuin lain toimeenpanon hidastumisen kannalta. Muistettava on myös, että ruotsinkieliset alueet saivat korvata osan rahana.

Toisaalta (emt. s. 245-249) kaikki ryhmät olivat yhtä mieltä siitä, että maanhankinta tuli toteuttaa vaikka jotkut tuolloin esittivät asutettavien sijoittamista maatalouden sijasta teollisuuden palvelukseen, koska Suomen tuli teollistua. Yhdenmukaisuuden paine oli voimakas, koska ulko- ja sisäpoliittinen tilanne oli niin tulenarka. On siis ymmärrettävää ettei maan ylin johto halunnut saada kieliasiasta ylimääräisiä riskejä. Tässä oli syy myös sille, ettei laajaa työttömien reserviä haluttu synnyttää. Kieliasia oli täysin sivujuonne tässä kokonaisuudessa.

[Vetehinen]

Käsitys siitä, että ruotsinkieliset olisivat olleet maanluovutuksen ainoita vastustajia Suomessa

Oliko muita heimo-oikeuksista kiinni pitäneitä?

[jsn]

En puhunut mitään mistään "heimo-oikeuksista" vaan maanhankintalaista. Ne ovat kaksi eri asiaa, koska kuuluihan maanhankinnan piiriin ruotsinkielisiäkin rintamamiehiä. Sinänsä olen samalla periaatteellisella kannalla että maanhankintalain olisi pitänyt koskea tasapuolisesti kaikkia. Minun mielipidettäni lakia säätäessä ei kuitenkaan kysytty, eikä Vetehinenkään tainnut tuolloin olla vielä maisemissa. Tuolloinen ratkaisu tulee silti hyvin ymmärrettäväksi kun muistaa yleisen poliittisen tilanteen. Sen ymmärtäminen ei tarkoita samaa kuin että pitäisi ratkaisua jotenkin erityisen ihailtavana.

[Vetehinen]

Tuolloinen ratkaisu tulee silti hyvin ymmärrettäväksi kun muistaa yleisen poliittisen tilanteen.

Yleinen poliittinen tilanne oli suomenruotsalaisten painostus ja ruotsalaisen lehdistön kirjoittelu.

Helposti voi vaikuttaa. Ensin soditaan kahta suurvaltaa vastaan isänmaan vuoksi ja sitten annetaan periksi toimittajille ja "pienen isänmaan" puolustajille.