Edellä Halila on kuitenkin todennut, ettei valvontakomissio puuttunut sotilaista koskeviin oikeudenkäynteihin, toisin kuin sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin, mutta arvelee (ilman näyttöä jota hän Oeschin kohdalla pitää niin tärkeänä), että paineita oli:Hytin ampunutta everstiluutnantti S. O. Lindgreniä koskeva syyte hylättiin sotaoikeudessa , eikä korkein oikeus tätä tuomiota purkanut, vaikka näyttö Lindgreniä vastaan oli varsin selkeä. Oliko ero vain siinä, että Oeschin väitetyt teot kohdistuivat neuvostosotilaisiin ja Lindgrenin valvontakomissiota kiinnostumattomalla tavalla suomalaiseen sotilaaseen?
Käsittääkseni kovin moni upseeri ei ollut edes syytteessä sotarikoksista, ja vapauttamiseen riitti, ettei näyttöä ollut tai se ei riittänyt. Eri asia on, että tutkintavankeudessa sai istua, vaikka ei olisi ollut edes paikalla vaan todistettavasti muualla, samoin nimissä oli sotkua.Arvelivatko jotkut, että kun yksi kenraali tuomitaan, moni muu säästyy?
Halila ei ole tullut miettineeksi vaihtoehtoisia selityksiä: kenties oikeuden jäseniä todella pöyristytti Oeschin menettely, varsinkin kun he olivat siviilimiehiä (samanlaista ristiriitaahan oli sodan aikanakin siviilituomareiden ja komentajien kesken, jotka vaativat kovia tuomioita?).
Myös vertailu Hytin tapaukseen ei ole kovin osuva, koska siinä oli kyse yksityistapauksesta, mutta Oeschin kohdalla järjestelmästä.
Vai onko Halila sitä mieltä, että yhden suomalaisen sotilaan henki on arvokkaampi kuin useiden neuvostoliittolaisten sotavankien? Näinhän voisi päätellä siitä, että Ilmari Turja teki näytelmän Hytistä ja Huhtiniemen löydöt pääsivät Hesarin etusivulle, mutta neuvostosotavankien kohtalo ei ole kiinnostanut juuri ketään.
Mitä tulee siihen, oliko näyttö riittävä tuomio, se riippuu siitä,
1. uskotaanko Oeschin alaisia vai Oeschiä
2. oliko Oeschillä esimiehenä velvollisuus valvoa että hänen määräyksiään noudatetaan
Toki 2-kohdassa voisi lievennyksenä todeta, että Oeschillä oli sodan kannalta tärkeämpiäkin tehtäviä eikä aika riittänyt kaikkeen.