Suomalaisilla historiapäivillä Lahdessa oli la 9.2.2013 osio Kunnianpalautus, jossa Rytin ja Tannerin lisäksi käsiteltiin kenraaliluutnatti Karl Lennart Oeschiä. Esitelmäitsijänä oli Vesa Määttä, joka tekee Oeschistä elämämäkertaa.
Minua hämmästytti se vähättely, jolla sekä esitelmöitsijä että yleisön kommentoijat aiheeseen suhtautuivat. Määttä luonnehti Oeschiä "suorapuheiseksi", kun oikeampi ilmaus olisi ollut "puhuu ennen kuin ajattelee". Hän oli nimittäin sotavankikompaniaa tarkastaessaan sanonut jotain, jonka Nero ymmärsi kirjaimellisesti niin, että sotavankien niskuroinnista pitäisi tehdä loppu.
Jälkeenpäin O. puolustautui sillä että N. ymmärsi hänen sanansa käskyksi, vaikka hän ei ollut sitä tarkoittanut ja puhunutkin konditionaalissa. Eikä hän voinut tietää, että N. oli psyykkisesti häiriintynyt.
Kai nyt jokainen johtaja tietää, ettei pidä lausua mitään kevytmielisesti vaan päinvastoin varmistaa, että on tullut ymmärretyksi oikein.
O:n alainen Niilo Oinonen antoikin aiheesta käskyn, jota Nero sitten noudatti, mutta ei esitellyt sitä Oeschille.
Aika kummalliseltä organisaatiolta tuntuu, jos alainen voi omin päin kirjoitella kohtalokkaita käskyjä - silloin on valvonta laininlyöty.
Määttä vetosi myös siihen Helge Seppälän lausumaan, että sodan loppunäytöksissä sotarikoksista syyllistetään lähinnä sodan hävinnyt osapuoli. Hän kuitenkin jätti sanomatta, ettäa asiaa tutkittiin jo sodan aikana, mutta se haudattiin silloin. Oletettavasti ei haluttu tuoda esiin ikäviä asioita, koska se olisi ollut kiusallista koko armeijalle.
Sen Määttäkin kyllä painotti, että tuomion antoivat suomalaiset oikeusistuimet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oesch
Kaiken kaikkiaan minusta on kummallista, että yhä vieläkään ei pystytä näkemään, että joku voi olla hyvä sotilas ja komentaja, mutta ei välttämättä oli kaikessa muussa esikuvallinen.