jsn kirjoitti: Minusta se, että sotaa ei saa muistella, juuri aiheuttaa eniten traumoja, jotka juuri ruokkivat nykyisenkaltaista muistelukulttuuria.
Jos tarkoitat, että Suomessa ei olisi saatu
muistella viime sotia, niin se on myytti. Sen kumoamiseksi ei tarvitse kuin mennä katsomaan lähintä sankarihautausmaata, jollaisia on joka pitäjässä, tai selailla kirjaston tietokantaa.
Toinen asia on valtiovallan suhtautuminen, joka on aina poliittinen teko. Se on ehkä ollut jossain määrin pidättyväistä, mutta ei suinkaan olematonta. Esim. Mannerheimin ratsastajapatsas paljastettiin presidentti Kekkosen läsnäollessa ja läntiset valtiovieraat vietiin laskemaan seppele Hietaniemen sankarihaudalle.
Kannattaa myös muistaa, että Linnan Pohajntähdessä ja Lainenen Akselissa ja Elinassa myös talvisodalla on tärkeä rooli. Valtun sankarihautajaiset eivät ole
vain ironiset vaan ne myös saavat pitäjäläiset kerrankin käyttäytymään solidaarisesti. seljinä ja sisarina kuten rovasti heitä puhuttelee (hyvä analyysi on Jyrki Nummen teoksessa Jalon kansan parhaat pojat).
jsn kirjoitti: Ehkä sota on ainoa joka vetoaa riittävän suureen joukkoon nykyihmisiä, jolloin sen avulla voidaan luoda yhteisyyden tunnetta.
Jos näin on, se on todellinen ongelma. Sotahan on aina poikkeustilanne, jolloin erimielisyydet pannaan syrjään. Jos poikkeustilanne kohotetaan ihanteeksi, ei ymmärretä, että demokratiaan kuuluu
aina moninaisuus ja ristiriidat.
Lisäksi on otettava huomioon maahanmuuttajat (ei vain venäläiset). Jotta heidät saadaan integroiduksi, tarvitaan kertomus, johon he voivat kuulua, ei sellainen jossa he ovat ikuisesti ulkopuolisia.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että sotien muistelu kiellettäisin, mikä tietenkin olisi mahdotonta. Mutta kannattaa pohtia, mitä asioita sen nimissä ajetaan.