Putin: talvisota oli rajavirheen korjaus

[Emma-Liisa]

[Ja mitä tekivät suomalaiset, kun heille ensimmäisen kerran tarjoutui tilaisuus rynnistää itään päin vahvan liittolaisen tukemana? Vahvistivat neuvostopelot oikeiksi ja hyökkäsivät. Suomessa jatkosota jo nimensä mukaisesti on totuttu näkemään talvisodan seurauksena, mutta neuvostoliittolais-venäläisessä tulkinnassa asetelma on päinvastainen: juuri suomalaisten toiminta 1941 osoitti, että talvisodan hyökkäykselle oli ollut kaikki perusteet.

Käsittääkseni Jokispilä tuosssa vain selostaa selostaa molempia kansallisia tulkintoja ottamatta erityistä kantaa siihen, kumpi on "oikeampi". Molemmat ovat omalla tavallaan amatöörimäisiä, NL:lainen kuitenkin paljon enemmän, koska siinä aiempaa tapahtumaa perusteellaan myöhemmällä.

[Emma-Liisa]

"Olisi kerrassaan ennenkuulumatonta, jos suurvallan johtaja pitäisi valtakunnan toiseksi tärkeimmän metropolin esikaupunkialueella kulkevaa valtakunnanrajaa jonain muuna kuin turvallisuusriskinä.

Mikä ihmeen esikaupunki siellä 1939 oli?

[Klaus Lindgren]

Tällainen kartta löytyi: http://www.armchairgeneral.com/rkkaww2/ ... d1930s.htm

Aika lähellä, kieltämättä, tuo Suomen raja.

[Veikko I Palvo]

Muistakaamme vaikkapa presidentti Tarja Halosen 2005 Pariisissa pitämä erillissotapuhe, jonka kirjoittajaksi monet asioista ns. perillä olevat veikkailivat juuri Vihavaista. Halonen oikoi Suomen toisen maailmansodan kahden maan miehitystä havitelleen puna-armeijan hyökkäyksen torjumiseksi (ensimmäinen 1939–40, toinen 1944), eikä maininnut Hitlerin Saksaa lainkaan."
[/i]

Mutta puhe oli siis Venäjän presidentti Vladimir Putinin esittämistä talvisotaa koskevista näkemyksistä

Semmottii...[/quote]

Väitetäänkö tässä sitä, ettei Suomen tasavallan virassa oleva presidentti tiedä mitä hän puheessaan sanoo?

Presidentti John F. Kennedyn "puheidenkirjoittana" oli Theodore C. Sorensen, joka luonnosteli lakimiehen koulutuksensa avullakin Kennedyn puheita ja kirjoituksia.
Eikä
Ted Sorensen ollut tietystikään ainoa Kennedyn neuvonantaja.
Presidenttien puheet ovat tarkkaan harkittuja neuvonantajien avustuksella, eikö niin?

Ja Venäjän Federaation presidentti Vladimir Putin perusteli aiempaa tapahtumaa myöhemmällä, hyökkäys Suomeen 1939 ja Talvisota oli oikeutettu, koska Stalinin NL pakotti Suomen välirauhan aikana etsimään tukea sieltä, mistä sitä oli saatavilla.
Pitäisikö
Suomessa uskoa venäläinen 2013 historiantulkinta oikeaksi?

Lisäys: Wikileaks: Putin sanoi Haloselle pitävänsä talvisotaa virheenä. HS 11.2.2011
Heikki Aittokoski, Anssi Miettinen olivat tutkineet Aftenpostenin hallussa ollutta w-leaks-aineistoa.
Venäjän vastavalittu presidentti Vladimir Putin totesi 6.2000 Kremlissä presidentti Tarja Haloselle, että hänen mielestään Neuvostoliiton johtaja Stalin teki virheen hyökätessään Suomeen 1939 talvisodassa.
"Venäjällä oli riittävästi maa-alaa eikä sen tarvinnut puolustautua."

Veikko Palvo

[Heikki Jansson]

"Olisi kerrassaan ennenkuulumatonta, jos suurvallan johtaja piitäisi valtakunnan toiseksi tärkeimmän metropolin esikaupunkalueella kulkevaa valtakunnanrajaa jonain muuna kuin turvallisuusriskinä.

Mikä ihmeen esikaupunki siellä 1939 oli?

Viisastelua.

Olisikohan Sinun syytä selvittää tuo muka epäselvyys tekstin kirjoittajalta Markku Jokisipilältä? Ehkäpä Jokisipilä tarkoitti Vladivostokia. Tai Las Vegasia? Tämä tosin kirjoitti "valtakunnan toiseksi tärkeimmän metropolin?" puhuessaan Neuvostoliitosta, jolloin järkevän ihmisen ajatukset kieltämättä kääntyvät Leningradin, jonka puolesta ainakin minä äänestäisin.

Mutta Sinä et tapasi mukaan pysy asiassa vaan esität "puolisokeita aasiuksia", kuten Mannerheim sanoisi.

Semmottii...

[Heikki Jansson]

[Ja mitä tekivät suomalaiset, kun heille ensimmäisen kerran tarjoutui tilaisuus rynnistää itään päin vahvan liittolaisen tukemana? Vahvistivat neuvostopelot oikeiksi ja hyökkäsivät. Suomessa jatkosota jo nimensä mukaisesti on totuttu näkemään talvisodan seurauksena, mutta neuvostoliittolais-venäläisessä tulkinnassa asetelma on päinvastainen: juuri suomalaisten toiminta 1941 osoitti, että talvisodan hyökkäykselle oli ollut kaikki perusteet.

Käsittääkseni Jokispilä tuosssa vain selostaa selostaa molempia kansallisia tulkintoja ottamatta erityistä kantaa siihen, kumpi on "oikeampi". Molemmat ovat omalla tavallaan amatöörimäisiä, NL:lainen kuitenkin paljon enemmän, koska siinä aiempaa tapahtumaa perusteellaan myöhemmällä.

Nähdääkseni keskustelu talvisodasta on johtamassa siihen että talvisotaa ei enää nähdä vain aseellisena yhteydenottona jonka Neuvostoliitto aloitti marraskuun 30. päivänä, vaan poliiittisena erimielisyytenä joka aiheutui siitä, että Neuvostoliitto pyrki turvaamaan defensiiviset etunsa. Silloin nähdään

talvisota oikeutettuna ennaltaehkäisevänä operaationa, jolla tähdättiin Leningradin turvallisuuden parantamiseen.

On tosin esitetty, että sittemmin, kun Suomen idänpuolustus oli talvisodasta johtuen romahtanut, niin Neuvostoliitto ei olisi kerennytkään "muilta kiireiltään" hyökkämään Suomeen (mutta kaiketi saman arvion mukaan olisi kyllä halunnut). Täten olisi talvisodasta aiheutunutta idänpuolustuksen romahdusta kiittäminen siitä ettei Neuvostoliitto "kerennytkään" hyökätä vaikka sillä oli kaikki mahdollisuudet. Samalla sanotaan, että talvisotaan johtaneen peräänantamattoman linjan peruste oli idänpuolustuksemme ylläpitäminen. Idänpuolustuksemme kuten tunnettua romahti talvisodasta johtuen.

Järkevä selitys, se, että Moskovan rauhan ehdot turvasivat naapurille sen, mikä turvattavissa oli hylätään. Se hylätään tietysti koska sen mukaan talvisotaan johtanut Suomen peräänantamaton linja oli suurta tyhmyyttä - mitä se oli. Sen perusteena ollut ulkoministeri Erkon ns. "bluffiteoria" osoittautui sittemmin täysin paikkansa pitämättömäksi. Naapurimme käsityksiä ei Erkko ottanut lainkaan huomioon (sitä sanottiin "perääänantamattomuudeksi"). Siksipä naapuri aloitti aseellisen ylipuhumisen ja siihen Suomi lopulta antautui ja idänpuolustuksemme romahti... mutta sitten Neuvostoliitto ei muka "muilta kiireiltään" kerennytkään valloittamaan Suomea.

Sinne menivät kaiketi Laatokan rannat ja Viipuri, kenties - mutta kenties antamalla periksi Neuvostoliitolla ei olisikaan ollut muita kiireitä. Mene ja tiedä. En ole Sinun tavoin, ennustajaeukko.


Semmottii...

[Emma-Liisa]

Mikä ihmeen esikaupunki siellä 1939 oli?

Viisastelua.

Olisikohan Sinun syytä selvittää tuo muka epäselvyys tekstin kirjoittajalta Markku Jokisipilältä? Ehkäpä Jokisipilä tarkoitti Vladivostokia. Tai Las Vegasia? Tämä tosin kirjoitti "valtakunnan toiseksi tärkeimmän metropolin?" puhuessaan Neuvostoliitosta, jolloin järkevän ihmisen ajatukset kieltämättä kääntyvät Leningradin, jonka puolesta ainakin minä äänestäisin.

Kysehän ei ollut kaupungista vaan esikaupungista. Siis minkäniminen Leningradin kaupunginosa heti Suomen rajalla oli?

[Emma-Liisa]

Nähdääkseni keskustelu talvisodasta on johtamassa siihen että talvisotaa ei enää nähdä vain aseellisena yhteydenottona jonka Neuvostoliitto aloitti marraskuun 30. päivänä, vaan poliiittisena erimielisyytenä joka aiheutui siitä, että Neuvostoliitto pyrki turvaamaan defensiiviset etunsa. Silloin nähdään

talvisota oikeutettuna ennaltaehkäisevänä operaationa, jolla tähdättiin Leningradin turvallisuuden parantamiseen.

Mihinkähän kansainvälisen oikeuden kohtaan tämä "oikeus" perustuu? Se ei taida tuntea eikä tunmustaa sellaista käsitettä kuin "ehkäisysota".

Sitä paitsi, kuten tunnettua, NL ei kahteen kuukauteen puhunut mitään noista "defensiivisitä eduistaan".

[jsn]

Neuvostoliiton taholta kun ei ennen talvisotaa juuri puhuttu suomalaisten hyökkäykstä - vaan saksalaisten - mikä tietenkin oli virhearvio. Suomalaisethan sittemmin hyökkäsivät heti kun Suomelle tarjoutui tilaisuus valloittaa Suomellle lisäalueita.

Heikki on palannut. Tosiasiat taas unohtuvat. Suomalaisethan eivät koskaan hyökänneet Karjalankannaksen rajan yli. Jatkosodassa hyökkäys alkoi Laatokan pohjoispuolella ja eteneminen Viipuriin ja sitten vanhalle rajalle tuli vasta huomattavasti myöhemmin. Tässä oltiin koko ajan Saksan tuesta huolimatta korostetun varovaisia. Rajan yli mentiin muutamilla kilometreillä keskisellä kannaksella ja kieltäydyttiin saksalaisten pyynnöistä edetä edemmäs.

Mutta samalla Heikin argumentit paljastavat kaiken. Juuri jatkosotahan teki tyhjäksi loputtomasti jauhamasi NL:n argumentit pienten rajansiirtojen välttämättömyydestä. Vaikka rajaa olisi siirretty kuinka paljon, se osoittaa konkreettisesti ettei hyökkäämistä pystytty tällä tavoin estämään. Koko hyökkäystä ei olisi tietenkään tullut ilman edeltänyttä talvisotaa. Kovinkaan tietoisesti ei jatkosodassakaan valloitettu uusia alueita vaan pyrittiin vain palauttamaan 1940 menetetyt alueet, jotka liiteettiin virallisesti Suomen yhteyteen joulukuussa 1941. Sinulla ei ole mitään todisteita pyrkimyksistä hyökkäys- ja valloitussotaan vaikkapa syksyltä 1939. Tällaisia aikeita ei ollut edes vihaamallasi Erkolla.

Niitä isoja tykkejä ei taatusti olisi saatu kannakselle NL:n huomaamatta. Se tiesi suomalaisten asevoimat taatusti ja hyvin tarkkaan, jopa sen raskaasti aseistetun keltaisen joponkin. Vielä vähemmän sinne olisi voinut yhtäkkiä ja yllättäen tulla tupsahtaa vahvoja saksalaisia voimia.

[Emma-Liisa]

Niitä isoja tykkejä ei taatusti olisi saatu kannakselle NL:n huomaamatta. Se tiesi suomalaisten asevoimat taatusti ja hyvin tarkkaan, jopa sen raskaasti aseistetun keltaisen joponkin. Vielä vähemmän sinne olisi voinut yhtäkkiä ja yllättäen tulla tupsahtaa vahvoja saksalaisia voimia.

Tästä asiasta huomauttaa myös Timo Vihavainen teoksessan Itäraja häviää lisäten, että NL:lla olisi hyökkäyksen sattuessa ollut aikaa ryhtyä vastatoimiin.
Sen sijaan juuri Leningradin kaupunki mahdollisti sen, että juuri NL itse saattoi suunnitella yllätyshyökkäustä ja myös toteuttaa sen.

Sen sijaan, että HJ puolustetuaan NL:n alkuperäisten vaatimukisa harppaa puolustamaan talvisotaa, jossa todellakaan ei enää ollut kyse "rajaongelmista", kannattaisi tarkastella vaikka sitä, mitä NL:n vaatimukista olisi voitu hyväksyä vaarantamatta Suomen turvallisuutta.

Helge Seppälä kertoo kirjassaan Karl Lennart Oesch - Suomen pelastaja (s. 101) että Oesch "arveli, että Mannerheim olisi suostuvainen linjaan Kekolan mutka, Kivennavan eteläpuoli, Vammeljärvi ja Seivästö, joka olisi ollut enemmän kuin sotakabninetin esitys. Tämä linja oli myös Oeschin äärimmäinen linja - se takasi viekä puolustustaistelun pääasemassa".

PS. Tehtiinköhän se rajavirhe 1900-luvun alussa, kun autonominen Suomi ei suostunut tsaarin Venäjän haluamaan rajanmuutokseen? Tosin sen takia olisi suomalaisia jäänyt tuhansittain Neuvosto-Venäjälle, ja protestit kollektivisoinnin yhteydessä tehtyjä karkotuksia vastaan olisivat olleet vielä kiihkeämmät kuin inkeriläisten tapauskessa.

[Veikko I Palvo]

Niitä isoja tykkejä ei taatusti olisi saatu kannakselle NL:n huomaamatta. Se tiesi suomalaisten asevoimat taatusti ja hyvin tarkkaan, jopa sen raskaasti aseistetun keltaisen joponkin. Vielä vähemmän sinne olisi voinut yhtäkkiä ja yllättäen tulla tupsahtaa vahvoja saksalaisia voimia.

Tästä asiasta huomauttaa myös Timo Vihavainen teoksessan Itäraja häviää lisäten, että NL:lla olisi hyökkäyksen sattuessa ollut aikaa ryhtyä vastatoimiin.
Sen sijaan juuri Leningradin kaupunki mahdollisti sen, että juuri NL itse saattoi suunnitella yllätyshyökkäustä ja myös toteuttaa sen.

Timo Vihavainen kirjoittaa Itäraja häviää, Otava 2011 siv. 205 alk. Talvisodan tulkinnoista Venäjällä ja siitä miten historiannäkemys siellä on vaihdellut.
"Talvisodalle
kävi Venäjän historiassa hiukan samoin kuin aikaisemmin 1808 - 1809 Suomen sodalle. Molemmat olivat epäsuosittuja hyökkäys- ja anastussotia, joiden syttyminen liittyi Venäjän johdon vehkeilyyn Euroopassa riehuneen tyrannin kanssa."
"Sekä
Suomen sota että talvisota ovat olleet Venäjällä tuntemattomia, ""maineettomia"" sotia. ( Neznamenitaja vojna. )

Perusesityksenä sisältyi suuren isänmaallisen sodan moniosaiseen historiaan ( IVOV, Moskova 1960 - 1965 ) jossa sitä käsittelevän alaluvun otsikkona oli
"Sotilaallinen konflikti ja sen rauhanomainen ratkaiseminen. ( uregulirovanije )
Ja
1980-luvun lopulla alettiin Neuvostoliitossa historian "valkoisia aukkoja" täyttää ja Molotov- Ribbentrop- sopimus, Katynin tapahtumat ja talvisota kuuluivat näkyvimpiin uutuuksiin.
NL:n romahdettua arkistot avautuivat ja tavisodastakin tehtiin julkaisu, joka Suomessa tunnetaan nimellä: Puna-armeija Stalinin tentissä. Stalin kertoo, että juuri 1939 oli oikea aika hyökätä Suomeen, koska suurvallat olivat toistensa kimpussa.

Wikipediassakin hakusanalla "Sovetsko- finskaja vojna 1939 - 1940 oli 2010 peräti 33 sivua, jopa "Njet Molotov, njet Molotov, valehtelit enemmän kuin itse Bobrikov- laulu venäjäksi käännettynä, vieläpä riimillisenä.
========

Imperiumin vastaisku, s. 209 alk.
"Pietarissa ilmestyi 2010 Talvisota NKVD:n dokumenteissä. Se sisältää vajaan 100 sivun verran raportteja 1930-luvun Suomen neuvostovastaisista piireistä ja Saksa-suhteista. Lisäksi kirjassa on n. 150 sivua puhtaasti paikallisia sodanaikaisia operatiivisia dokumenttejä ja parikymmentä sivua sodanaikaista propagandamateriaalia."
NKVD:n raportit rajoittuvat lähinnä Terijoelle.

"Vuonna 1934 laadittu ""neuvostovastaisia vastavallankumouksellisia heimojärjestöjä- katsaus alkaa suorasukaisesti kertomalla, ettei kenellekään voi nykyisin olla epäselvää, että Suomi kaikinpuolisesti valmistautui sotaan Neuvostoliittoa vastaan.
Nimiluettelot
ovat katsausten keskeinen aines .....luultavasti ne tuhannet suomalaiset loikkarit ja muut NL:oon muuttaneet, jotka 1930-luvulla teloitettiin, tuomittiin juuri tämän materiaalin avulla."
Kirjassa
kokonaisuudessaan julkaistu Suomen alueen kautta NL:a vastaan kohdistuvaa toimintaa käsittelevä katsaus ajoittuu vuoteen 1936.
"Suomalaisvastainen operaatio
""iso viha"" suureen terroriin liittyen alkoi 1937.

"Saksan toimintaa Suomessa" esitellään 13.7.1939 päivätyssä raportissa aivan Molotov- Ribbentrop -sopimuksen aattona.
Timo Vihavainen
kirj.: "Täytyy muistaa, että ne elimet, jotka raportoinnista huolehtivat, tuhosivat samaan aikaan Neuvostoliitossa miljoonia ihmisiä.......mm. korkeata upseeristoa, jota syytettiin vehkeilystä Saksan kanssa."
"Tsekistin omakin pää oli tuohon aikaan löysissä kantimissa, eikä kannattanut yrittää panna peiliä korkeimman johdon kasvojen eteen."
======
Jatkosodan alkaminen esitetään tässä teoksessa 2010 vähintäänkin kummallisesti:
kirj. toteaa "Eduskunnan iltaistunnolla 25.6.1941 oli suuri merkitys tapahtumien myöhemmälle kululle."
Suomen eduskunnan iltaistuntoa edeltänyttä NL:n massiivista ilmahyökkäystä Suomeen ei mainita.
"yksityiskohtana mainittakoon, että NKVD:n vuoden 1936 katsauksessa käytetään termiä ""vapaussota"" puhuttaessa vuoden 1918 tapahtumista."
Tuo
venäläinen kirja julkaistiin Pietarissa vuonna 2010 ja olisikohan sekin osana tuota
imperiumin vastaiskua?

Veikko Palvo

[Niitä sun näitä]

Suomalaisethan sittemmin hyökkäsivät heti kun Suomelle tarjoutui tilaisuus

Eikös sitä sodassa pruukata hyökkäilläkin välillä?

Sehän nähtiin 1944 miten Suomellekin kävi, kun alettiin "jököttämään puolustuksessa" vuosikaudet...

Sama suuremmassa mittakaavassa: Saksakin taisi laillaan pärjätä niin kauan kuin riitti puhtia hyökätä ;=)

---

Onko Janssonille Talvi- tai Jatkosodan alku jotenkin epäselvä? Montako sotaa se Suomi aloittikaan? Vastaus on ettei yhtään.

viewtopic.php?f=10&t=4221&p=22203&hilit ... kaa#p22203

jossa ei tosiaankaan sanallakaan kosketeltu hölmöyksiä kuten suomalaisten tykkien kantomatkoja. "Hölmöyksistään" vastaavat tietysti ne, jotka ovat asian esittäneet

Semmottii...

Täällähän se Heikkikin jo mittailee tykinkantamia!

Re: Talvisota ja 1930-luvun politiikka
Kirjoittaja Heikki Jansson » 21.03.12 17:12

viewtopic.php?f=10&t=4303&p=22585#p22585

---

Täälläkin lainailtu Jokisipilän juttu kokonaisena:

Putinin rajakahakka 20.3.2013, Markku Jokisipilä

http://seura.fi/sota/sotablogit/markku- ... jakahakka/

[jsn]

PS. Tehtiinköhän se rajavirhe 1900-luvun alussa, kun autonominen Suomi ei suostunut tsaarin Venäjän haluamaan rajanmuutokseen? Tosin sen takia olisi suomalaisia jäänyt tuhansittain Neuvosto-Venäjälle, ja protestit kollektivisoinnin yhteydessä tehtyjä karkotuksia vastaan olisivat olleet vielä kiihkeämmät kuin inkeriläisten tapauskessa.

Sen "rajavirheen" historia onkin varsin mielenkiintoinen. Kun Venäjällä vuonna 1911 alettiin julkisesti ajaa Terijoen ja Uudenkirkon liittämistä Pietarin kuvernementtiin, perustelu oli sotilaallinen: Pietarin turvallisuus. Keisari ei kuitenkaan tehnyt hänelle tehdystä esityksestä koskaan virallista päätöstä.

Tosiasiallisena perusteena pidetään jo aloitettuja ja maailmansodan aikana valmistuneita isoja linnoitustöitä Inossa, joka nähtiin siinä määrin tärkeäksi osaksi pääkaupungin puolustusta, että se haluttiin suoraan Venäjän alaisuuteen, vaikka käytännössä Venäjän armeija oli jokseenkin vapaa toimimaan suomalaisviranomaisten estämättä, aivan kuten Viaporissakin oli toimittu näin jo yli sadan vuoden ajan. Liittämisvaatimuksen toinen pääsyy oli siinä, että suomalaista väestöä pidettiin epäluotettavana. Toisaalta alueella oli varsin vahva ja alati kasvava venäläisasutus.

Sitten kun sota kesällä 1914 alkoi, alueella pelättiin aluksi kovasti saksalaisten maihinnousua. Pelko pieneni kun linnoitukset valmistuivat ja sotatapahtumat näyttivät keskittyvän muille rintamille. Kun keskustelu pitäjien liittämisestä alkoi sodan aikana uudelleen, venäläiskenraalit totesivat, että esitetty alue oli aivan liian pieni: tarvittaisiin vähintään koko Viipurin ja Mikkelin läänit. Asia tietenkin liittyi linnoitustoimiin kaikkialla sisä-Suomessa. Tajuttiin, ettei vihollinen yrittäisi maihinnousua suinkaan vahvasti linnoitetulle kannakselle vaan todennäköisesti läntiseen Suomeen, mistä se väestön myötävaikutuksella kykenisi etenemään nopeasti kohti pääkaupunkia.

Ns. sotilaalliset argumentit on helppo osoittaa enemmänkin poliittisiksi. Kyse oli suomalaisten epäluotettavuudesta. Kaiken kaikkiaan koko maihinnouspelko oli melko epärealistinen. Linnoitustöihin ympäri Suomea satsattiin silti valtavia summia. Niissäkin voidaan nähdä ilmiselviä poliittisia motiiveja, rauhoittaa suomalaisia etteivät nämä ryhtyisi kapinoimaan.

[nylander]

Mielestäni on todella kunnioitettava objektiivisuuden ja henkisen riippumattomuuden osoitus dosentti Markku Jokisipilältä, että hän kirjoituksessaan käänsi näkyviin myös asian toisen puolen historiankirjoituksen parhaan audiatur et altera pars -periaatteen mukaisesti.

Yleensähän sellaiseen tasapainottavaan liikkeeseen on tarvittu joku täysin ulkopuolinen kuten Lundin, Upton, William A. Wilson tai Krosby, jotka sitten kukin vuorollaan ovatkin saaneet "isänmaallisten" asiaankuuluvat vihat niskaansa. (Selvennys: isänmaallisuudessa sinänsä ei tietenkään ole mitään vikaa; juuri siksi laitoinkin käyttämäni sanan sitaatteihin,) Viimeksi Michael Jonas on todennut, että "suomalaisen historiankirjoituksen tulkintojen kirjosta löytyy antikommunistinen, osaksi perinteinen russofobinen koulukunta". (Poikkeuksena hän mainitsee Juhani Suomen "tasapuolisuudessaan yhä varteenotettavan" Talvisodan taustan.) Itse en alaa seuranneena suomalaisena lukijana puhuisi niinkään "kirjoon" kuuluvasta "koulukunnasta" vaan vuosikymmeniä vallinnneesta ja hallinneesta valtavirtauksesta.

Tasapuolisempaakin suuntausta toki harvakseltaan esiintyy. Esimerkiksi Neuvostoliiton lähettiläs Eric Assmuksen ilmoitusta hallituksensa toimeksiannosta pääministeri Kivimäen luona 13.6.1935 on perinteisesti pidetty "uhkauksena" ellei sitten peräti osoituksena imperialistisesta valloitushalusta. Lähettiläshän ilmoitti, että aseellisen selkkauksen syttyessä Keski-Euroopassa Neuvostoliiton olisi ehkä pakko oman turvallisuutensa vuoksi miehittää osia Suomesta. Osmo Hyytiä sijoittaa viimevuotisessa kirjassaan tämän "uhkauksen" realistiseen taustayhteyteensä: " - - kansainvälinen tilanne oli kääntynyt jyrkästi Neuvostoliittoa uhkaavaan suuntaan. Englannin ja Saksan [kesäkuun 1935 alussa solmittu] laivastosopimus oli jättänyt Itämeren alueen Saksan etupiiriin."

[Veikko I Palvo]

käänsi näkyviin myös asian toisen puolen historiankirjoituksen parhaan audiatur et altera pars -periaatteen mukaisesti.

Yleensähän sellaiseen tasapainottavaan liikkeeseen on tarvittu joku täysin ulkopuolinen

Tasapuolisempaakin suuntausta toki harvakseltaan esiintyy. "

Eivätkö nuo ylläolevat lainaukset lainopillisista historian tuomioista ole keskenäänkin ristiriitaisia ja onko ylipäätään olemassa *historian tuomiota*?
-molempia osapuolia on kuultava.
-yleensä tarvitaan joku ulkopuolinen.
-tasapuolisia tuomioitakin esiintyy!
Eikö
yleensä puhuta *vapaasti* harjoitetusta historian tutkimuksesta?

Neuvostoliiton aikainen historiallinen totuus Venäjällä muuttui sekin todistettavasti jo NL:n loppuaikoina.
Ja Venäjän federaation alkuaikoina vapaasta historian tutkimuksesta näyttäisi olleen joitain merkkejäkin havaittavissa.
Mutta Venäjällähän historia näyttäisi muuttuvan jatkuvasti ja sitähän murehti mm. Vladimir Medinski. Medinski sanoi Stalinin aikaan olleen valtion historiapolitiikan ja harmitteli, ettei sellaista ole Venäjän federaatiolla.

Kultturiministeri Vladimir Medinski sanoo kaikista ihmistieteistä politusoituneimman olevan historian, joka on hänen mukaansa vain menneisyiteen kaadettua politiikkaa.
Ja jollei valtio kirjoita historiaa sen tekee joku muu.

Eli "molempia osapuolia on kuultava historiantutkimuksessa" näyttäisi siten ainakin osittain olevan "valtiollisen historian totuuden" ja vapaasti tehdyn historian tutkimuksen välinen kompromissi?

Veikko Palvo