Olen itse ymmärtänyt hiukan toisin. Ainakaan en käyttäisi muotoilua papereita puuttuu vaan papereita on tuhottu enkä myöskään käyttäisi termiä "olla huolissaan" kun on ammuttu.Klaus Lindgren kirjoitti:Pelhon on muutenkin onnistunut tähän asti osoittamaan, että joitain papereita puuttuu arkistoista ja että armeijan johdossa oltiin huolissaan kurinpidosta kesällä 1944. Näistä ei vielä voi päätellä mitään karkurien ampumisesta, ei suuntaan eikä toiseen.
Pelhon kommentti viittoo siihen, että Taavetin seudulla olisi useitakin henkilöitä, jotka tietävät jotakin Taavetin verilöylystä. Eikö tämä perimätieto ja muistelut kannattaisi koota yhteen, ja julkaista sitten niistä ainakin osa? En ymmärrä miksi Pelho ei käytä tätä mahdollisuutta esittää näyttöä Taavetin ampumisista.Pelho kirjoitti:Taavetissa on saatavissa perimätietoa ja aikalaismuisteluksia, joiden mukaan Taavetin karkurileirin karkurit ammuttiin ja haudattiin sinne.
En myöskään ymmärrä, miksi Pelho ei ryhdy toimiin näiden kohteiden tutkimiseksi. Paikallisilla aikalaistodistajilla on nämä paikat tiedossa. Eikö edes yhtä varmistettua kohdetta voisi hieman tutkia?Pelho kirjoitti:Taavetissa on yksityisellä maatutkalla varmistettu kolme kohdetta, joihin on aikalaistodistajien kertomusten mukaan kuopattu Taavetin karkurileirillä kesäkuussa 1944 ammuttuja suomalaisia rintamakarkureita.
Onko varmaa, että Taavetissa on ylipäätään pidetty sotapäiväkirjaa? Jos esitetään epäily sotapäiväkirjan katoamisesta ja jopa sen hävittämisestä, niin eikö ensin pitäisi pohtia onko sellaista koskaan alunperin ollutkaan? Sotapäiväkirjojen suhteen Pelho voisi yrittää selvittää, minkälaiset määräykset ja ohjeet niistä on sodan aikana annettu. Sotapäiväkirjojen pitämisvelvollisuudesta on nimittäin varmasti ollut omat määräyksensä. Näissä määräyksissä on varmasti ohjeistettu se, kuka tai mikä on ollut velvollinen sotapäiväkirjaa pitämään. Jotkut sotapäiväkirjojen pitämistä koskevat käytännöt ovat olleet minulle yllätys. Esimerkiksi se, että JSp:t eivät ole pitäneet minkäänlaista sotapäiväkirjaa, vaikka ne käsittääkseni olivat kiinteä osa jokaista jalkaväkipataljoonaan. Kesällä 1944 perustettiin mm. karkuriasian vuoksi ilmeisesti aika paljon erilaisia tilapäisorganisaatioita, kuten karkureiden kokoamispaikkoja tai "hiippareiden" kokoamispaikkoja (mm. 6.D). Epäilen, että osalla näistä väliaikaisiksi tarkoitetuista elimistä ei välttämättä ole ollut edes velvollisuutta pitää sotapäiväkirjaa.Pelho kirjoitti:Hohkaajamme olisivat toimittaneet Taavetin karkurileirin sotapäiväkirjat julkisuuteen ja osoittaneet ettei niiden mukaan yhtään Taavetin leirillä säilöttyä karkuria ole ammuttu saati toimitettu Luumäen hautasmaalle saati pyydetty Luumäen Kaatuneiden evakointikeskusta kuopaamaan 150 ammuttua sotilasta Luumäen hautausmaalle. Mutta kaikki, jopa Kekkonen ja Nieminen, vaikenivat. Miksi?
Pyysin Ilmo Kekkosta toimittamaan tähän keskusteluun Taavetin karkurileirin sotapäiväkirjan ajalta 22.6.-29.6.1944, jolloin leiri oli eversti Räsäsen komennuksessa.
Valvojan yllä lainattu 3.4. hengentuote on varsin mielenkiintoinen.Klaus Lindgren kirjoitti:
Herra Pelho voisi taas vilkaista tämän foorumin sääntöjä. Ensinnäkin siellä kielletään henkilökohtauisuuksiin meneminen, ja sillä perusteella olisimme voineet jo ropsauttaa Pelholle porttikiellon tuossa pari päivää sitten. Toiseksi säännöissä kielletään myös "mielikuvituksellisten teorioiden itsepintainen esiin tuominen". Nyt jos uskoisimme kaikkea herra Tapanaisesta esitettyä, meidän pitäisi olettaa hänen joko kummitelleen jo eläessään tai sitten hänellä olisi pitänyt olla kaksoisolento. Emme uskone kumpaakaan teoriaa, emmehän? Pelhon on muutenkin onnistunut tähän asti osoittamaan, että joitain papereita puuttuu arkistoista ja että armeijan johdossa oltiin huolissaan kurinpidosta kesällä 1944. Näistä ei vielä voi päätellä mitään karkurien ampumisesta, ei suuntaan eikä toiseen.
Sotapäiväkirjojen pitämistä koskeva säädös on liitetty kaikkiin Puolustusministeriön painattamiin sotapäiväkirjapohjiin. Säädöksen voi lukea kokonaisuudessaan esimerkiksi tämän linkin takaa.Albert Ravila kirjoitti: Sotapäiväkirjojen suhteen Pelho voisi yrittää selvittää, minkälaiset määräykset ja ohjeet niistä on sodan aikana annettu. Sotapäiväkirjojen pitämisvelvollisuudesta on nimittäin varmasti ollut omat määräyksensä. Näissä määräyksissä on varmasti ohjeistettu se, kuka tai mikä on ollut velvollinen sotapäiväkirjaa pitämään.
Sotapäiväkirjaa pitävät kaikki esikunnat ja yksiköt aina komppaniaa (vastaavaa) ja erillistä joukkuetta (vastaavaa) myöten sotakannallaolonsa ajan. [...] Sotapäiväkirjan pitäjäksi on määrättävä sellainen upseeri, jolla on siihen hyvät edellytykset ja kaikissa olosuhteissa mahdollisuudet. Asianomaisen komentajan tai päällikön on valvottava sotapäiväkirjan pitoa ja huolehdittava siitä, että sotapäiväkirjan pitäjä saa jatkuvasti ja viipymättä kaikki ne tiedot, jotka hänen on sotapäiväkirjaan merkittävä. Tarkastuksia suorittamalla on valvottava, että alaiset noudattavat näitä ohjeita ja määräyksiä.
No tuo ei toden totta ole asiallista eikä oikein eikä edes tämän foorumin sääntöjen mukaista.Martti Tapio Pelho kirjoitti: Se, että olen kirjoituksessani nimittänyt kaikilla mahdollisilla keskustelufoorumeilla lähes 10 vuotta roikkuneita upseereja, Ilmo Kekkosta ja Jarmo Niemistä, valtionkonttorin palkollisiksi ja eläköityneiksi armeijan politrukeiksi, on ollut asiayhteyden takia asiallista ja perusteltua. Ja myös oikein.
Kekkosen tässä julkaistun oman kirjoituksen mukana hän ei ole ollut edes tietoinen tosiasiasta, että se on valtionkonttori, joka maksaa hänen ilmoittamalleen pankkitilille kuukausittain armeijan virkasuhteeseensa perustuvan eläkkeen.
Niinpä niin. Kyllähän sitä voi tulkita mitä hyvänsä käskyä miten päin hyvänsä, mutta sen kirjoittajan tarkoituksia kuvastavan tulkinnan löytämiseksi tarvitaan hyviä perusteluja. Tähän mennessä Pelho ei ole tuonut esille sellaisia perusteluja, jotka oikeuttaisivat hänen tulkintansa.Lisäksi olen tuonut keskustelussa esille armeijan säilyttämiä arkistoasiakirjoja, joita voi perustellusti tulkita toisinkin kuin mitä meillä on ollut yleinen hallitseva, alkujaan sota-aikaisen armeijamme johdon aivoituksia tukeva, tutkimuksellinen tulkinta.
Se, että tosi tiukan paikan tullen karkureita saatettiin ampuakin, ei ollut mikään uutinen kenellekään. Tuossa käskyssä 5.8.1944 ei kehoteta ampumaan karkureita, siinä vain muistutetaan, että sekin mahdolisuus on olemassa, eikä sitäkään sanota suoraan. Joten sen tulkitseminen satojen (tai jopa tuhansien?) karkureiden ampumiskäskyksi vaatii jo melkoisen mielikuvituksekasta tulkintaa. Se taas, miten kehotus fyysisen kunnon ylläpitämiseen ja korkeaan moraaliin millään tavoin implikoisi omien sotilaiden ammuttamista, ylittää minunkin mielikuvitukseni rajat. Joten suosittelisin, Martti Pelho, että jatkat kunnollisen evidenssin etsintää sekä arkistoista että maastosta, mutta palaat asiaan vasta sitten, kun sitä kunnollista evidenssiä on löytynyt.Ns. jarrutuskäskyn 5.8.1944 mukaan Päämaja kertoi ryhtyneensä kesäkuussa 1944
“ kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joiden avulla katsottiin voitavan palauttaa kuri ja järjestys armeijassa.”
Käskyn muotoilu “kaikkiin niihin toimenpiteisiin” kattaa myös armeijan laittomat karkuruuteen ja karkureihin kohdistamat sotilasvirkatoimet kesäkuussa 1944.
Armeijan sota-aikaisen epistolan mukaan:
“Jokaisen sotilasjohtajan ja upseerin tulee pystyä tekemään järkeviä, toteuttamiskelpoisia ja eettisesti kestäviä päätöksiä suuren fyysisen rasituksen ja psyykkisen paineen alaisena. Se on mahdollista vain, jos on fyysisesti hyvässä kunnossa.”
Otan tuon väitteen esiin siksi, että siitäkin selviää, miten epätarkkaa ja perätöntä Pelhon sepustelu on.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Se, että olen kirjoituksessani nimittänyt kaikilla mahdollisilla keskustelufoorumeilla lähes 10 vuotta roikkuneita upseereja, Ilmo Kekkosta ja Jarmo Niemistä, valtionkonttorin palkollisiksi ja eläköityneiksi armeijan politrukeiksi, on ollut asiayhteyden takia asiallista ja perusteltua. Ja myös oikein.Kekkosen tässä julkaistun oman kirjoituksen mukana hän ei ole ollut edes tietoinen tosiasiasta, että se on valtionkonttori, joka maksaa hänen ilmoittamalleen pankkitilille kuukausittain armeijan virkasuhteeseensa perustuvan eläkkeen.
Siis muistitiedon mukaan yksi henkilö määrättiin ammuttavaksi. Tuo kuulostaa jo uskottavalta, jos kohta tiedot ovatkin varsin epämääräisiä. On se tuo kuitenkin koko lailla eri asia kuin sadat, pahimmillaan tuhannet karkurit, joiden arveltiin päätyneen leireille ammuttaviksi.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Taipalsaarelainen Kaiku Marttinen on muistellut tutkijalle omia kokemuksiaan kesän 1944 karkureista ja kertonut kokemuksistaan mm. seuraavasti:
“Olin keräämässä 18-vuotiaana jonkun ylikersantin johdolla Taipalsaaren saarista sinne paenneita rintamakarkureita.
Pidätetyille pidettiin oikeutta Taipalsaaren kunnantuvalla. Oikeuden puheenjohtajana toimi joku kapteeni.
Yksi pidetetty sai kuolemanrangaistuksen ja toimitettiin Lappeenrantaan.”
Ylikankaan teoksesta "Romahtaako rintama?" todella löytyy kuvaus 1971 nauhoitetusta Maijaliisa Jokisen haastattelusta ss. 257-261. Sivuille tehdyistä merkinnöistä päätellen olen senkin aikanaan lukenut ja tarkistanut. Asia on vaan vuosien mittaan unohtunut. Sivuilla ei ole mitään merkittävää tietoa.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Professori Heikki Ylikankaan tutkimuksesta "Romahtaako rintama" (2007, WSOY).Kekkosen kerrottu kysymys sisältää kätkettyä tunnustusta, jonka mukaan Huhtiniemi-aktivisti Ilmo Kekkonen, päätoimittaja Heikki Arponen ja toimittaja Pasi Jaakkonen, jotka kaikki ovat ns. alan miehiä ja asiantuntijoita, eivät olisikaan lukeneet tai ylipäätänsä tutustuneet mainittuun Ylikankaan tutkimukseen.Ylikankaan tutkimusten (2007 ja 2009) julkisesta epäasiallisesta haukkumisesta ja arvostelusta Kekkoselle ja Jaakkoselle voisi esittää ja myöntää vaikkapa Mannerheim-ristin.Ylikankaan vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa on parin sivun verran sotatuomari Tapanaisen Yleisradion haastattelua ja sen pohdintaa.
Tässä muistelussa kiinnittyy huomio oikeuden istuntopaikkaan. Yhdenkään Karjalan kannaksella toimineen yhtymän kenttäoikeus ei nimittäin pitänyt istuntoja Taipalsaaressa. 20.Pr:n osalta tiedot ovat puutteelliset, sillä kenttäoikeuden asiakirjoja ja pöytäkirjoja ajalta 12.7. - 26.10.1944 ei ole Kansallisarkistossa. Tuomioluetteloista käy kuitenkin ilmi, että kenttäoikeus tuomitsi kaksi kuolemanrangaistusta, 17.7. ja 3.8. Näistä jälkimmäinen pantiin täytäntöön. Päämajaan lähetetyistä ilmoituksista käy kuitenkin ilmi, että ko. rangaistus tuomittiin Korpiselän pitäjän Kokkarin kylässä. Kuolemanrangaistuksia tuomittiin myös kolmen suojeluskuntapiirin kenttäoikeudessa, nimittäin Kainuun, Pohjois-Kymenlaakson ja Vakka-Suomen. Ei kuitenkaan ole mikään yllätys, että yksikään näistä ei pitänyt istuntoja Taipalsaarella.Pelho kirjoitti:Taipalsaarelainen Kaiku Marttinen on muistellut tutkijalle omia kokemuksiaan kesän 1944 karkureista ja kertonut kokemuksistaan mm. seuraavasti:
“Olin keräämässä 18-vuotiaana jonkun ylikersantin johdolla Taipalsaaren saarista sinne paenneita rintamakarkureita.
Pidätetyille pidettiin oikeutta Taipalsaaren kunnantuvalla. Oikeuden puheenjohtajana toimi joku kapteeni.
Yksi pidetetty sai kuolemanrangaistuksen ja toimitettiin Lappeenrantaan.”