Ei löydy.Martti Tapio Pelho kirjoitti:Evpt. Kekkonen ja Nieminen ovat antaneet meille Agricolan eri keskusteluissa jo vuosia vakuutuksia, jonka mukaan sota-arkiston säilyneissä ja säilytettävissä asiakirjoissa ei ole viitteitä tai tietoja kesäkuussa 1944 laittomasti Lappeerannan seudulla ammutuista rintakarkureista. Heidän tunnetun näkemyksensa mukaan ammuttuja koskevia asiakirjoja ei voi löytyä sota-arkistosta siitä yksinkertaisesta syystä ettei ketään ammuttu.Löytyykö sota-arkiston asiakirjoista Kekkosen ja Niemisen käsitystä horjuttavia tai kumoavia tietoja laittomasti omien ampumista tai teloittamista rintamakarkureista?Kyllä löytyy.
Taas kerran Pelho tahallaan sotkee ja vääristelee kesän -44 tapahtumia sekä Niemisen ja minun antamia tietoja. Kyse on jatkuvasta ja tarkoituksellisesta valehtelusta. Asia on vain niin, että Pelho ei tällä tavalla pysty saavuttamaan tarkoitustaan, mikä se sitten lieneekin. Valehtelusta jää aina kiinni.
Tämä asia on selvitetty mm. Pasi Jaakkosen kirjan ss. 84-91. Osallistuimme molemmat sen tekoon.
Kannaksen kahdessa armeijakunnassa teloitettiin kenttäoikeuksien tuomioiden perusteella 20 sotilasta.
Rauhan alueella toimivan 13.KEK:n sotapäiväkirjan mukaan se huolsi ja hautasi 13 teloitettua 7.7.-25.8. välisenä aikana.Lisäksi Luumäelle hautasi 15.KEK yhteensä kuusi teloitettua.Yhden teloitetun hautapaikasta ei ole varmaa selkoa.
Sodan päätyttyä kenttäpiispa antoi omaisille luvan kaivaa teloitetut ylös ja siirtää kotiseudun hautausmaahan, ei kuitenkaan sankarihautaan. Näitä on voinut päätyä Lappeenrantaankin.
Heitä ei siis teloitettu Huhtiniemessä, vaan divisioonien esikuntien lähellä rintamalla.
Pelho ei tajua eroa kenttäoikeuksissa määrättyjen kuolemantuomioiden ja omien kuvitelmiensä välillä.
Olemme Niemisen kanssa oikoneet valeita, väärinkäsityksiä, kuvitelmia ja huhuja salaisista ja laittomista teloituksista kesällä -44.Pelho johtaa ylivoimaisesti kaikkein järjettömimpien väitteiden esitäjänä.
Kenttäoikeuksien määräämiä teloituksia emme ole missään yhteydessä kiistäneet.
Se asia on perin juurin selvitetty teoksessa "Teloitettu totuus -kesä -44", jossa Nieminen oli yksi tekijä.