Väitös: Rainer Stenius toimijana Suomen eläinlääketieteen kentällä vuosina 1918–1951
Lähetetty: 27.03.13 13:45
Katri Helmisen oppi- ja aatehistorian alan väitöskirja "Eläinlääkärikunnan puolesta taistellen : Rainer Stenius toimijana Suomen eläinlääketieteen kentällä vuosina 1918–1951" tarkastelee Rainer Sterniuksen (1892-1955) toimintaa ja vallankäyttöä suomalaisen eläinlääketieteen uudistajana 1900-luvun alkupuoliskolla. Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopistossa 9. helmikuuta 2013.
Tiivistelmä
Rainer Stenius (1892–1955) oli yksi Suomen eläinlääkärikunnan avainhenkilöistä, joka oli työuransa aikana mukana kaikessa eläinlääkäreitä koskevassa toiminnassa. Uransa ja valtansa huipulla 1940-luvun lopulla hän oli samanaikaisesti maatalousministeriön eläinlääkintöosaston eläintautitoimiston päällikkö, Suomen Eläinlääkäriyhdistyksen puheenjohtaja ja Eläinlääketieteellisen korkeakoulun toiminnanjohtaja.
Väitöskirja tarkastelee Steniuksen toimintaa ja vallankäyttöä eläinlääketieteen kentällä vuosina 1918–1951. Ajanjakso oli eläinlääketieteessä voimakkaan muutoksen aikaa niin lääkityskäytännöissä ja diagnoosien teossa kuin tieteellisessä ajattelussakin, naiset tulivat tuona aikana miesten rinnalle ja Suomeen perustettiin eläinlääketieteellistä opetusta antava korkeakoulu. Ilmiöitä tutkitaan Rainer Steniuksen kautta, jolloin työ on tavallaan kaksijakoinen: toisaalta se on tieteenhistoriaa, toisaalta yksilön toimintaa, käsityksiä ja tunteita valottavaa aate- ja henkilöhistoriaa.
Päälähteinä ovat Steniuksen kirjeenvaihto, Suomen Eläinlääkärilehti, kokouspöytäkirjat sekä muistelmat ja muistitieto. Aineistoa tulkitaan kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta pyrkimällä ymmärtämään menneisyyden ihmisten tapaa merkityksellistää vuorovaikutusta toistensa ja yhteisönsä kanssa.
Tutkimuksessa osoitetaan, että Stenius oli määrätietoinen eläinlääketieteen kehittäjä ja samalla aktiivinen vallankäyttäjä, joka kohteli kollegoitaan eriarvoisesti omien henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan. Kuitenkin Steniuksen ja hänen kollegojensa välisissä kiistoissa oli usein kyse myös eläinlääkärin ammattiin liittyvistä jännitteistä ja koko tieteenalan murroskohdista.
Muodollisesti Steniuksella oli vain auktoriteetti- ja asiantuntijavaltaa. Käytännössä hän käytti asiantuntijavallan avulla myös taloudellista ja poliittista valtaa, vaikka esiintyi erityisintressien yläpuolella olevana neutraalina asiantuntijana ja yleisen edun vaalijana. Lisätessään eläinlääketieteen näkyvyyttä ja sen saamia resursseja Stenius samalla laajensi ja säilytti omaa ja oman ammattikuntansa yhteiskunnallista roolia ja merkitystä, esimerkiksi vaikuttaessaan lainsäädäntöön tai perustellessaan merkittäviä määrärahoja eläintautien torjuntaan.
Rainer Stenius (1892-1955). Kuva väitöskirjan sivulta 7. Alkuperäinen kuva Eläinlääkäriyhdistyksen matrikkelista vuodelta 1942, kuvaaja tuntematon.
Tiivistelmä
Rainer Stenius (1892–1955) oli yksi Suomen eläinlääkärikunnan avainhenkilöistä, joka oli työuransa aikana mukana kaikessa eläinlääkäreitä koskevassa toiminnassa. Uransa ja valtansa huipulla 1940-luvun lopulla hän oli samanaikaisesti maatalousministeriön eläinlääkintöosaston eläintautitoimiston päällikkö, Suomen Eläinlääkäriyhdistyksen puheenjohtaja ja Eläinlääketieteellisen korkeakoulun toiminnanjohtaja.
Väitöskirja tarkastelee Steniuksen toimintaa ja vallankäyttöä eläinlääketieteen kentällä vuosina 1918–1951. Ajanjakso oli eläinlääketieteessä voimakkaan muutoksen aikaa niin lääkityskäytännöissä ja diagnoosien teossa kuin tieteellisessä ajattelussakin, naiset tulivat tuona aikana miesten rinnalle ja Suomeen perustettiin eläinlääketieteellistä opetusta antava korkeakoulu. Ilmiöitä tutkitaan Rainer Steniuksen kautta, jolloin työ on tavallaan kaksijakoinen: toisaalta se on tieteenhistoriaa, toisaalta yksilön toimintaa, käsityksiä ja tunteita valottavaa aate- ja henkilöhistoriaa.
Päälähteinä ovat Steniuksen kirjeenvaihto, Suomen Eläinlääkärilehti, kokouspöytäkirjat sekä muistelmat ja muistitieto. Aineistoa tulkitaan kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta pyrkimällä ymmärtämään menneisyyden ihmisten tapaa merkityksellistää vuorovaikutusta toistensa ja yhteisönsä kanssa.
Tutkimuksessa osoitetaan, että Stenius oli määrätietoinen eläinlääketieteen kehittäjä ja samalla aktiivinen vallankäyttäjä, joka kohteli kollegoitaan eriarvoisesti omien henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan. Kuitenkin Steniuksen ja hänen kollegojensa välisissä kiistoissa oli usein kyse myös eläinlääkärin ammattiin liittyvistä jännitteistä ja koko tieteenalan murroskohdista.
Muodollisesti Steniuksella oli vain auktoriteetti- ja asiantuntijavaltaa. Käytännössä hän käytti asiantuntijavallan avulla myös taloudellista ja poliittista valtaa, vaikka esiintyi erityisintressien yläpuolella olevana neutraalina asiantuntijana ja yleisen edun vaalijana. Lisätessään eläinlääketieteen näkyvyyttä ja sen saamia resursseja Stenius samalla laajensi ja säilytti omaa ja oman ammattikuntansa yhteiskunnallista roolia ja merkitystä, esimerkiksi vaikuttaessaan lainsäädäntöön tai perustellessaan merkittäviä määrärahoja eläintautien torjuntaan.
Rainer Stenius (1892-1955). Kuva väitöskirjan sivulta 7. Alkuperäinen kuva Eläinlääkäriyhdistyksen matrikkelista vuodelta 1942, kuvaaja tuntematon.