Saksalaisjoukot marssivat Osloon toukokuussa 1940.
Toisen maailmansodan aikana osa norjalaisista teollisuusyrityksistä teki tiivistä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Norjalaisprofessorin mukaan kyse oli ennen kaikkea yritysten omaa asemaa vahvistavasta markkinastrategiasta tilanteessa, jossa sodan kestosta saati lopputuloksesta ei ollut varmaa tietoa.
Saksalaismiehityksen vuosipäivän myötä Norjassa on jälleen herätty keskustelemaan maan roolista toisessa maailmansodassa sekä erityisesti maata vuosina 1940-1945 miehittäneen Saksan ja Norjan teollisuusyritysten välisistä suhteista.
Norjalaisyhtiöiden ja natsi-Saksan yhteistyöhön perehtyneen Norjan teknillis-luonnontieteellisen yliopiston historian professori Hans Otto Frølandin mukaan erityisesi Norjan alumiinituotanto kiinnosti miehittäjää. Saksan hyökätessä Norjaan vuonna 1940 osa maan teollisuusyrityksistä reagoi nopeasti käynnistämällä yhteistyön miehittäjän kanssa. Vaikka esimerkiksi alumiinintuotantoon tarvittavia raaka-aineita ei ollut Norjassa saatavilla, oli maan teollisuudessa kevytmetallien jalostamisen kannalta tarvittavan voimakas energiantuotantokyky.
Markkinastrategiaa natsisympatian sijaan
Frøland huomauttaa, että vaikka Norjassa toimi miehitysvuosien aikana aktiivinen vastarintaliike, oli maan johtavien teollisuusyritysten keskuudessa selvää pyrkimystä yhteistyöhön miehittäjän kanssa. Kyse ei kuitenkaan ollut niinkään natsisympatioista, vaan puhtaasta markkinastrategiasta, jolla pyrittiin parantamaan omaa asemaa suhteessa kilpailijoihin.
Muun muassa Norsk Aluminium Compani (NACO) ja Norsk Hydro aloittivat yhteistyön Saksan kanssa pyrkimyksenään vahvistaa omaa asemaansa maan teollisuudessa. Saksan tavoitteena oli niin ikään nostaa Norjan alumiinintuotanto Euroopan kärkeen sekä samalla varmistaa ilmavoimien ja lentoteollisuuden kannalta tärkeiden raaka-aineiden saatavuus jatkossakin. Sodan edetessä raaka-aineiden toimittaminen vaikeutui eivätkä Norjan uudet kevytmetallien jalostukseen tarkoitetut tehtaat lopulta ehtineet tuottaa materiaalia Saksalle.
Frølandin mukaan on kuitenkin syytä muistaa, että valitessaan yhteistyön Saksan kanssa, norjalaisyhtiöt valitsivat samalla Saksan sotatoimien tukemisen. Monet yhtiöt joutuivat saman valinnan eteen, jossa vaihtoehtona oli joko toiminnan loppuminen ja mahdollinen konkurssi tai yhteistyö miehittäjän kanssa.
Aiheesta lisää:
Forskning.no (9.4.2013)
Science Nordic (11.4.2013)