Thatcherin historiallinen merkitys

[jsn]

Yleensä poliitikot kaatuvat juuri yksittäisten pikkuasioiden kautta. Mm. Richard Nixonin ulkopolitiikkaa on pidetty maailmanhistorian näkökulmasta suurena menestyksenä ja hän voitti vieläpä presidentinvaalitkin, mutta putosi vallasta siksi että oli salakuunnellut vastaehdokastaan, vaikkei tällä ilmeisesti ollut merkitystä tuloksen kannalta.

Winston Churchill nautti sodan voittajan aurasta mutta silti hävisi heti rauhan tultua vaalit Labourin Clement Attleelle.

Thatcherinkään kaatumisen syynä ei liene mikään yksittäinen asiakysymys vaan se, että rautarouva oli kasvanut liian isoksi jopa omiin saappaisiinsa eli jäänyt roolinsa vangiksi.

No jos tuosta syystä savustettiin, niin ei sillä savustuksella mitään merkitystä ollut, koska se ei juuri vaikuttanut Britannian EU-politiikkaan vaan Britannia on ollut jo 23 vuotta euron ulkopuolella.

Menihän Britannia lopulta mukaan yhteiseen valuuttamekanismi ERMiin juuri Thatcherin erovuonna. Juuri Thatcher oli painanut sinnikkäästi vastaan vaikka talousasiantuntijat näkivät asian 1980-luvulla hyvänä keinona vakauttaa punta. Kesällä 1989 hän tosin Madridin huippukokouksessa lupasi EC-maille liittyvänsä mukaan sopivalla hetkellä. Siltä vaadittiin finanssialansa vapauttamista, inflaation alentamista ja punnan täysin vapaata vaihdettavuutta.

ERMistä tosin sitten yritettiin päästä irti ja päästiinkin kaksi vuotta myöhemmin. On yhä kiistanalaista mikä vaikutus ERM-jaksolla oli maan politiikkaan ja talouteen. ERM alensi inflaatiota ja korkoja, mutta kasvatti työttömyyttä ja näytti pahentavan lamaa. Punnan ylikorkea ERM-kurssi, korkeat korot (jotka johtuivat Saksan yhdistymiskuluista) ja ERM-jäsenyys pitkittivät Britannian lamaa, mutta toipuminen alkoi juuri sopivasti vasta ERMistä eroamisen jälkeen.

Vuoden 1990 savustuksella kyllä oli varmasti merkitystä, mutta on vaikea todeta millaista. Jos Thatcher olisi pysynyt vallassa, olisiko Britannia taipunut ERMiin vai ei?

http://essaybank.degree-essays.com/econ ... ership.php

Vaikka tilanteessa oli eräitä samanlaisia piirteitä kuin Suomella (markan kellutus alkoi samoihin aikoihin kun punta irrotettiin ERMistä), markka ei koskaan ollut vastaavan luokan maailmanvaluutta. Suomi nousi lamasta yhtä aikaa brittien kanssa ja tähyili mukaan mekanismiin ja yhteisvaluuttaan. Britannia taas ei.

[Jussi Jalonen]

Olen päällisin puolin pitkälti samaa mieltä Jalosen kanssa monista näissä mainituista tahoista, mutta tässä kohtaa minusta Jalonen sotkee nyt Thatcherin väärää porukkaan. Hänhän nimenomaan ei ollut mikään "EU-uskovainen" ja nimenomaan kannatti kansallisia arvoja ohi yhteisten eurooppalaisten arvojen.

Törmäsin tässä jälkikäteen erään brittikirjoittajan tekstiin, jossa ollaan vahvasti eri mieltä Tapio Onnelan tulkinnan kanssa. Sitaatit ohessa, ja minusta tässä on vinha perä:

Margaret Thatcher was underrated as a European politician. As prime minister, she was very much in favour and deeply engaged in the creation of the Single European Act and therefore of the single market. It is a cliche to say that the Brits only think of the European Union as a single market, but this is ahistorical – in the mid-80s, single market completion was the absolute top priority on the European agenda. If Europe is a project under construction, the single market was the phase that was completed in the 80s. The notion of catching up with Europe, competing with Europe, trading across Europe – all of this was ingrained in Thatcherite style, tone, and rhetoric.

British macro-economic policy in the Thatcher years was also driven by European integration. After giving up on monetarism, the UK government decided to establish a fixed exchange rate with the D-Mark, and later formalised this by joining the Exchange Rate Mechanism. In fact, the UK spent as much time under Thatcher tracking the D-Mark as it did targeting the money supply. The notions of “importing credibility” that were used to promote the Euro in the 90s and 00s had an earlier run-out in the UK in the 1980s.

The UK’s broader foreign and defence policy could have been reduced to the word “NATO”, which is another way of saying that it was focused on Europe. In the early 1980s, UK defence plans were all about the BAOR operational area in Germany and the NATO Northern Flank. In fact, if it hadn’t been for the accident of the Falklands, they would have been much more so, sharply reducing the Navy at the expense of the Army and RAF and the nuclear world. Similarly, Thatcher really didn’t care about the Commonwealth or anything much outside, yes, Europe or the North Atlantic.

I can hear a storm of whataboutery building by now. What about the rebate? What about “give me my money back”?

Well, what about it? A lot of European politicians spent the 1980s ripping into each other over narrowly national interests. (They did in the 70s and 90s and 00s, too.) Were any of the various ferocious defenders of the CAP as it applied to them un-Europeans? Was Helmut Kohl un-European for insisting on reunification, to head right for the reductio ad absurdum? Germany was obviously pretty keen on exporting cars – was Hans-Dietrich Genscher a Eurosceptic, then? This is simply hypocrisy, with a dash of sexism chucked in. (Do we have to quote Mitterrand fancying her again?)

I also think it’s important to distinguish Thatcher, prime minister, from Thatcher, post-prime-ministerial pontificator. Her swing to Euroscepticism was post-1990, post-power, rather like her swing towards the climate-change deniers. It’s worth noting that the Eurosceptics were not passive, either – they deliberately sought to claim the Thatcher myth as a source of legitimacy for their efforts to topple John Major. She also, I think, adopted Euroscepticism as a way of projecting influence in the Tory Party after leaving office.

That said, we should surely consider action before 1990 as weightier than words after 1990. And her foundation was very much involved in the Central European transition to a certain idea of democracy – in the EU, in NATO, in the stability pact, eventually in the Euro.

Ei mikään ihme, että Suomessakin sekä Stubbin kaltaiset eurouskovaiset että Soinin kaltaiset euroskeptikot ihailevat Thatcheria. Molemmilla on siihen yhtä pätevät syyt; ensimmäinen ihastelee Thatcherin käytännön politiikkaa pääministerinä, toinen taas ihastelee tämän retoriikkaa paronittarena ja ylähuoneen päärinä.

[Jaakko Anttila]

"Tosielämässähän mies kammoksui ajatusta amerikkalaisten henkien menettämisestä, vetäytyi Libanonista, ajoi aloitetta ohjuspuolustuksesta, ja istui suosiolla aserajoituksia koskevaan neuvottelupöytään itänaapurin johtajien kanssa."

Islamilaiset terroristit räjäyttivät USA:n suurlähetystön Beirutissa 18.4.1983. 63 kuolonuhria. Islamilaiset terroristit räjäyttivät amerikkalaisten ja ranskalaisten sotilaiden asuintalon (tornitalon) Beirutissa 23.10.1983. 299 kuolonuhria. Sen jälkeen kansainväliset rauhanturvajoukot poistuivat Libanonista, missä ne olivat toimineet siitä lähtien, kun Beirutiin hyökännyt Israelin armeija oli vetäytynyt Beirutista vuonna 1982.

Strategic Defense Initiative (SDI) oli Yhdysvaltain pyrkimys rakentaa avaruuteen sijoitettu ohjuspuolustusjärjestelmä. Aloitteen julkisti presidentti Ronald Reagan televisiopuheessaan 23. maaliskuuta 1983. Sen tarkoituksena oli suojata Yhdysvaltoja Neuvostoliiton mannertenvälisiltä ydinaseilta.

Reaganin kauden varustelukilpaa ja etenkin SDI:tä on väitetty erääksi syyksi Neuvostoliiton kansantalouden romahdukseen. Neuvostoliitto vastasi haasteeseen lisäämällä omien ohjustensa määrää (muun muassa SS-18 Satan -ohjus, jonka Neuvostoliitto nimesi SDI:n vasta-aseeksi).

Mihail Gorbatshov ja Ronald Reagan neuvottelivat ydinaseiden määrän rajoittamisesta useassa huippukokouksessa, koska mannertenvälinen ohjusvarustelu ja keskimatkan ohjusvarustelu Euroopassa olivat kasvaneet järjettömiin mittasuhteisiin.

Ydinaseiden määrän vähentämistä koskevat neuvottelut käynnistettiin vuonna 1982 ja mainittua asiaa koskeva START-sopimus allekirjoitettiin vuonna 1991 presidentti Bush vanhemman virkakaudella. Monikärkiset maalta laukaistavat ydinaseet kieltänyt START II -sopimus allekirjoitettiin tammikuussa 1993.

[Jaakko Anttila]

Thatcher hyväksyi Euroopan talousyhteisön muuttamisen Euroopan yhteisöksi vuonna 1986 hyväksytyllä Euroopan yhtenäisasiakirjalla (Single European Act), joka lisäsi EEC:n toimialojen (yhteinen kauppapolitiikka ja yhteinen maatalouspolitiikka) rinnalle sisämarkkinat eli yhtenäismarkkinat ja niiden neljä vapautta: henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuuden; yhteisen kilpailupolitiikan (kartellien ja kilpailun vääristämisen torjunnan), yhteisen liikennepolitiikan, yhteisen kalastuspolitiikan ja yhteisen ympäristöpolitiikan.

Komission historian ainoa dynaaminen puheenjohtaja Jacques Delors kehitti ajatuksen Euroopan talousalueesta, jonka tarkoituksena oli avata EY:n sisämarkkinat EFTA-maille Suomelle, Ruotsille, Norjalle, Sveitsille, Itävallalle ja Islannille.
Berliinin muurin kaatumisen ja Neuvostoliiton hajomaisen jälkeen Euroopan talousalue toimi vain lyhytaikaisena välivaiheena Suomelle, Ruotsille ja Itävallalle.

Berliinin muurin kaatumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen presidentti Mitterandin ja liittokansleri Kohlin johdolla alettiin suunnitella uutta hallitustenvälistä järjestöä: Euroopan unionia, jonka toimialoiksi määriteltiin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yhteinen rahapolitiikka ja hallitustenvälinen yhteistyö oikeus-ja sisäasioiden alalla.

Suunnitteilla ollut uusi hallitustenvälinen järjestö Euroopan unioni oli myrkkyä Thatcherille. "Uusi Hitler". Komission puheenjohtaja Delors sanoi Euroopan parlamentin täysistunnossa, että kun Euroopan unioni perustetaan, hallitustenvälinen EU:n neuvosto on ylähuone ja Euroopan parlamentti on alahuone.
Thatcher kiljaisi: "Never!"

[Veikko I Palvo]

Suunnitteilla ollut uusi hallitustenvälinen järjestö Euroopan unioni oli myrkkyä Thatcherille. "Uusi Hitler". Komission puheenjohtaja Delors sanoi Euroopan parlamentin täysistunnossa, että kun Euroopan unioni perustetaan, hallitustenvälinen EU:n neuvosto on ylähuone ja Euroopan parlamentti on alahuone.
Thatcher kiljaisi: "Never!"

Brygge-puheessaan 1988 Margaret Thatcher kannatti kansallisia arvoja ohi yhteisten eurooppalaisten arvojen. Vuosisatoja me britit olemme taistelleet estääksemme yhden suurvallan ylivoiman Euroopassa....toisessa maailmansodassakin Eurooppa vapautettiin saarilinnoitukseltamme käsin.
Jokaisella Euroopan maalla on omat perinteensä, tapansa ja identiteettinsä , joita ei voi sovittaa jonkinlaiseen eurooppalaiseen identiteettiin.
Erilaiset perinteet ja kansalliset ylpeydenaiheet ovat olleet Euroopan elinvoimana vuosisatoja.
Tiiviimpää
yhteistyötä ei tehdä keskittämällä päätöksenteko Brysseliin ja byrokraattisiin keskustelukerhoihin.

Mutta
eikö M.Thatcher jatkanut Winston Churchillin toisen maailmansodan jälkeen puheessaan sanomaa: Euroopan pitäisi muodostaa jonkinlainen Euroopan yhdysvallat.....meillä briteillä on jo oma kansainyhteisömme.
Eikä Britannia EHTyyn liittynytkään.
Ja
Ranskan Charles de Gaulle puolestaan esti 1960-luvun alussa Britannian EEC-jäsenyyden, mikä lienee 1961 FinnEfta-sopimuksen tehneelle Suomelle myönteinen asia? Suomi ei olisi pystynyt samanaikaisesti EEC-jäsenyysratkaisuun?
EEC:hen
Britannia liittyi 1973 ja samana vuonna Suomikin saattoi päättää EEC-jäsenyydestään, joka astui voimaan vuoden 1974 alusta.

Brysseliin keskitettyä päätöksentekoa, puhumattakaan Euroopan Yhdysvalloista, Margaret Thatcher ei näytä Englannin osalta kannattaneen ja eläisiköhän tuo ajattelumalli Britanniassa edelleenkin?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

EEC:hen
Britannia liittyi 1973 ja samana vuonna Suomikin saattoi päättää EEC-jäsenyydestään, joka astui voimaan vuoden 1974 alusta.

Suomi ei liittynyt jäseneksi vaan solmi vapaakauppasopimuksen, jolla monien teollisuustuotteiden tullit poistuivat siirtymäajan kuluessa kaupassa EEC-maiden kanssa.

EEC-sopimusta vastustivat mm entinen presidentti Tarja Halonen, nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja ja nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja ja entinen komissaari Erkki Liikanen.

Samaan aikaan Suomi solmi vapaakauppasopimuksen myös SEV:n kanssa.

[Kaisa Kylakoski]

Eilisessä Oxfordin yliopiston tallennesurffauksessa tuli eteen The Legacy of Margaret Thatcher

What is Margaret Thatcher's legacy? Academics Gillian Peele and Tom Lubbock discuss the legacy of former Prime Minister Margaret Thatcher In 1975 Margaret Thatcher defeated Edward Heath for the Leadership of the Conservative Party. Both have a firm claim to be the Prime Minister with the humblest origin. Both resigned after failing to defeat a challenge to their leadership on the first ballot. In the words of Malcolm Rifkind, both were 'strong-willed, stubborn and convinced of their own rectitude' (Thatcher's most famous quality but also one that Tony Blair cited in his 2005 Eulogy for Ted Heath). But these similarities are as tittle tattle compared to the fact that as prime minister both faced the same governing challenge, the same kernel of the same problem: how to govern a country that some said had become ungovernable. This is where their fortunes diverge sharply. How did the figure of Margaret Thatcher so completely come to overshadow that of her predecessor as Conservative Leader? That is the subject of this podcast by Dr Tom Lubbock and Prof. Gillian Peele.