Tämä säie on ylläpidon toimesta jaettu ketjusta Taavetin karkurileirin karkureiden kohtalot? ja otsikoitu uudelleen vastaamaan keskustelun sisältöä
*********
Klaus Lindgren kirjoittaa:
“Tuostahan tulee aivan sellainen vaikutelma, kuin Suomen sotilaallinen johto olisi ollut natsien käsissä. Tosiasiaksi jää kuitenkin, että se ei ollut, vaikka niin sanottu "marxismi-leninismi" muuta väittikin.”
Sodanaikainen Berliinin sivistynyt ja älykäs lähettilämme, professori ja lakimies T.M. Kivimäki, kirjoitti aikoinaan varsin mielenkiintoiset muistelmansa. WSOY julkaisi työn vuonna 1965.
Kivimäki arvioi kirjassaan Saksa-Suomi-suhteita muun muassa Barbarossa-suunnitelman ja ns. kauttakulkusopimuksen kautta.
Kivimäki kuvailee suhteitamme seuraavasti:
“Sodan alkamisen edellisenä iltana olin vaimoineni illallisella, joihin otti osaa kenraali Thomas, urheilunylijohtaja v. Tschammer und Osten ja muita arvohenkilöitä. Silloin kerrottiin yleisesti, että sotapuhkeasi sinä yönä ja hyvästellessä toivotettiin onnea Suur-Suomelle, joihin onnentoivotuksiin joku vielä lisäsi; “Pietari pääkaupunkina”.
Klo 04.30 aamulla minut kutsuttiin Ribbentropin luokse, jossa ennen sitä oli käynyt Venäjän, Japanin, Italian sekä Unkarin ja Romanian lähettiläät. Audienssi oli kahdenkeskinen, ja siinä Ribbentrop piti pienen puheen, jossa hän valitteli sitä, että Saksa, kun sillä oli ollut vastassaan Ranskan armeija, minkä, yhtä vähän kuin Neuvostoliiton armeijan voimasta sillä ei ollut tietoa, ei voinut auttaa Suomea edellisessä taistelussa, vaikka Saksan kansan sydän olikin Suomen puolella. Nyt asia oli toisin ja Suomi saa hyvityksen. Audienssi päättyi toivotukseen ‘hyvästä aseveljeydestä’.”
Ns. kauttakulkusopimuksesta Kivimäki kirjoittaa:
“Sopimusta valmistelemassa oli kaksi upseeria Saksan ilmavoimista ja Suomesta eversti Stewen. Stewen allekirjoitti 12.9.1940 päivätyn sopimuksen Suomen puolustusvoimain pääesikunnan puolesta.
Se sisälsi kuitenkin virheen, sillä sen mukaan kauttakulku alkoi “Itämeren pohjoisista satamista”, sen sijaan että olisi pitänyt puhua Pohjanlahdesta. Mutta Grundherrin (Auswärtiges Amtin pohjoismaisen osaston päällikkö –MP) mielestä korjaus ei ollut tarpeen. Tämän vuoksi minussa heräsi epäilys, että virhe olikin tahallinen; sen nojalla voitaisiin perustella Suomen eteläisimmillekin rannikkoalueille suoritettuja maihinnousuja, mikäli jokin uusi tilanne sitä vaatisi.”
“Kauttakulkuliikenne pääsi saksalaisten viivyttelyn johdosta alkamaan sotilaiden kesken tehdyn teknillisen sopimuksen perusteella, ja sen edellyttämä hallitusten välinen pakti tehtiin vasta kymmenen päivää myöhemmin. Tällöin oli jo ensimmäinen erä saksalaisia sotilaita saapunut Suomeen. Tästä myös johtui, että saksalaisten joukkojen ilmaantuminen Suomeen tuli, kuten jälkeenpäin saatiin tietää, yllätyksenä useille hallituksen jäsenille. Niinpä sisäministeri sai asiasta kuulla ensi kerran Vaasan poliisilaitokselta, josta tiedusteltiin, mihin toimenpiteisiin oli ryhdyttävä Vaskiluotoon saapuneen saksalaisen sotaväen vuoksi.”
“Vielä kerran myöhemminkin jouduin tekemisiin kauttakulkusopimuksen kanssa. Sen vaikutus Suomen mielialoihin ei ensi innoituksen jälkeen ollutkaan yksimielisen myönteinen koska havaittiin, ettei kysymyksessä ollut läpikulku, vaan melkoisten sotilasryhmien jääminen kulkureitin varrelle.”
Kivimäen kerrontaa karkeasti yleistäen Suomen sotilasjohto teki salassa Suomen lailliselta hallitukselta ja eduskunnalta “yya-sopimuksen” Saksan hallituksen kanssa, joka antoi Saksan hallitukselle niin halutessaan yksipuolisen laillisen oikeuden sotilasyksiköiden maihinnousuihin Etelä-Suomen satamissa ja maan tosiasialliseen miehittämiseen.
Sopimustulkinta, jonka mukaan Saksan ilmavoimien kaksi sopimuksen neuvotellutta upseeria olisivat edustaneet "vain ilmavoimia tai armeijaa", ei ole oikein uskottava.
Tai tulkinta, jonka mukaan eversti Stewen olisi ollut sopimusneuvotteluissa yksityishenkilö tai edustanut "vain" Haminan upseerikoulun oppilaskunta ry:tä.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia