Heikki Jansson kirjoitti:virolaiset eivät omistaneet ”maataan” yhtä vähän kuin minä omistan maani, Suomen. Kyse onkin erilaisten nationalistien kehittelemästä iskulauseesta, jossa pelataan ihmisille tärkeällä ”oma”-käsitteellä. Mutta palaan siihen ehkä joskus toiste.
Eli näin ollen myöskään suomalaiset eivät omista maataan. Näin ollen myös se voidaan liittää Neuvostoliittoon (ja nähtävästi kohta Venäjään), jolla siis on omistusoikeus kaikkeen maahan.
Miksi kummassa sitten saarnaat suomalaisten menettäneen "maataan" sodissa ja tyrineen sitä koskevissa aluevaihtoneuvotteluissa jos kerran näillä ei koskaan edes ollut oikeutta tähän; olihan ainoa oikeus viime kädessä vain Neuvostoliitolla. Vai ovatko virolaiset siinä määrin alempiarvoinen kansa, joihin voidaan soveltaa imperialismia? Puhut varsin löysiä ja jäät kiinni siitä.
Kolonialismin määritelmän perusteella Viro oli Neuvostoliiton (venäläisten) siirtomaa kuten Suomi oli Ruotsin siirtomaa.
Colonialism is a relationship between an indigenous (or forcibly imported) majority (suomalaiset/virolaiset) and a minority of foreign invaders (ruotsalaiset/venäläiset). The fundamental decisions affecting the lives of the colonized people (suomalaiset/virolaiset) are made and implemented by the colonial rulers (ruotsalaiset/venäläiset) in pursuit of interests that are often defined in a distant metropolis (Tukholma/Moskova). Rejecting cultural compromises with the colonized population (suomalaiset/virolaiset), the colonizers (ruotsalaiset/venäläiset) are convinced of their own superiority and their ordained mandate to rule.[7]
Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Colonialism
Heikki Jansson kirjoitti:virolaiset eivät omistaneet ”maataan” yhtä vähän kuin minä omistan maani, Suomen. Kyse onkin erilaisten nationalistien kehittelemästä iskulauseesta, jossa pelataan ihmisille tärkeällä ”oma”-käsitteellä. Mutta palaan siihen ehkä joskus toiste.
Eli näin ollen myöskään suomalaiset eivät omista maataan.
Eivätkä palestiinalaiset tai veitnamilaiset.
Puhumattakaan sitten siitä, että Natsi-Saksan miehittämien maiden asukkailla ei ollut mitään oikeutta paheksua sitä, että maahan tulvi "herrakansaa", silä eiväthän he maataan omistaneet.
Neuvostoliitto noudatti melko lailla Saksan omaksumaa mallia Itävallassa ja Sudeettialueilla.
Kun tarkastelee kesän 1940 tapahtumia Romuald J. Misiunasin ja Rein Taageperan teoksen The Baltic States: Years of Dependence, 1940-1980 (s. 15-28) pohjalta niin ei voi kuin hämmästellä Janssonin saivarteluja postimerkkimyyjistä ja ”rantojen vartijoista”. Miehitysvallan ilmenemismuodot voivat ajan saatossa toki muuttua, mutta itse perustetta ja alkupistettä ei voi muuksi muuttaa. Haltuunotto oli selvä sotilaallinen miehitys ja valtaustoimi. Sillä ei ollut minkäänlaista legitimiteettiä, koska se perustui yksinomaan pakkovaltaan. Sitten kun pakkovallasta haluttiin luopua Neuvostoliitossa, tämä asia nousi väistämättä heti esille.
Samalla kun neuvostokoneet lensivät matalalla Tallinnan yllä, hallitus käytännössä pakotettiin hyväksymään pikavauhtia puolustus- ja avunantosopimus 28.9.1939. Viroon tuli sen tuloksena maan omaa armeijaa huomattavasti isompi voima 25 000 (oman koko 16 000 miestä). Ei siis ole ihme että monet ulkomaat tulkitsivat tämän jo alkavaksi miehitykseksi. Sotilaallinen vastarinta oli jo pitkälti mahdotonta.
Suomen osalta tilanne oli toinen, koska Hangon ja Porkkalan tukikohdista ei kyetty hallitsemaan sotilaallisesti muuta kuin eteläisintä Suomea ja pääkaupunkia.
Juuri tehdyissä sopimuksissa todellakin mainittiin, ettei NL puuttuisi Baltian valtioiden sisäisiin asioihin. Se myös pyrki pitämään tarkoituksella matalaa profiilia sopimuksen solmimisen jälkeen. Keskeisenä syynä tähän oli Misiunasin ja Taageperan mukaan juuri Suomen yllättäen osoittama tiukka asenne ja talvisota. Huhuja lisäpöytäkirjasta jota epäiltiin maissa koska Saksa ei protestoinut tehtyjä puolustus- ja avunantosopimuksia ja lisäksi etniset saksalaiset kotiutettiin niiden jälkeen, mikä oli varma signaali alkavasta miehityksestä etupiirijaon pohjalta. Hallitukset kaikissa Baltian maissa kuitenkin yrittivät rauhoitella kansaa ja etsiytyivät yhteyksiin Saksan kanssa, juuri kaupallisista syistä, koska arveltiin yhä, ettei se hyväksyisi Neuvostoliittoon liittämistä.
Epätoivoinen yritys yhteisrintamaksi oli järjestää vuonna 1934 solmitun Baltian ententen ulkoministerikokoukset joulukuussa 1939 ja maaliskuussa 1940. Tätä liittojärjestelyä Moskova oli alun perin vuonna 1934 tukenut. HUOM: Neuvostoliitto ei puuttunut Baltian ententen kokouksiin talvisodan aikana, koska sellainen olisi todennäköisesti koventanut Suomen vastarintaa ja aiheuttanut länsivaltojen intervention. Päätös Baltian maiden miehityksestä arvellaan tehdyn helmikuussa 1940 ollessaan Neuvostoliiton Baltiassa olevien edustajien kokouksessa Moskovassa, koska kommunistien toiminta alkoi heti maaliskuussa lisääntyä tuntuvasti. Stalin oli kuitenkin edelleen hyvin varovainen eikä uskaltanut lähteä Hitlerin tielle, koska diktaattori pelkäsi länsivaltojen tai Saksan interventiota.
Ranskan valloitus ei siis todellakaan ollut ainoa syy vaan vasta lopullinen pidäke, joka sai pelokkaan Stalinin uskaltautumaan liikkeelle. Kaikki oli muuten jo valmiina. Tähän saakka hän oli pelännyt länsivaltojen voivan tukea Baltian maita ja toteutti miehityksensä hetkellä jolloin ei ollut huolta niiden puuttumisesta.
Vasta kun sota lännessä keväällä 1940 kehittyi eteenpäin, NL totesi vasta sitten, ettei voinut luottaa Baltian maihin liittolaisina.17.5.1940 Latvian diplomaattiedustaja Lontoossa sai valtuudet ottaa maan ulkomaan edustustot haltuunsa jos hyökkäys tapahtuisi. Samoin Liettuan Roomassa oleva edustaja 30.5.1940. Osa kulta- ja valuuttavarannostakin lähetettiin ulkomaille. Virosta toimitettiin niiden ohella Tukholmaan myös arkistoja. Tämä tarkoittaa, että Baltian maat osasivat pelätä miehitystä jo toukokuussa, kun länsivaltojen huomio oli kiinnitetty muualla.
Nyt Neuvostoliitto aloitti Liettuasta. 25.5.1940 Liettualle annetussa nootissa syytettiin sitä kahden neuvostosotilaan kidnappauksesta. Liettua esitti yhteistä tutkintakomissiota puna-armeijan kanssa asian selvittämiseksi. NL ei vastannut ehdotukseen vaan 30.5. syytti Liettuaa provokaatioista. Ulkoministeri pyysi päästä Moskovaan selvittämään tapausta. 7.6. asiasta neuvoteltiin. Liettuan hallitus vakuutti ystävyyttään ja kunnioittavansa puolustussopimusta. Neuvottelijat palasivat takaisin, minkä jälkeen NL antoi ultimaatumin ja vaati esitettyjen syyllisten pidättämistä ja lisäjoukkojen tuomista Liettuaan. Kirjoittajien mukaan tässä vaiheessa se, ”miehitettäisiinkö maa vai ei, oli irrelevanttia”.
Aluksi Liettua harkitsi vastarintaa, kunnes sen presidentti Smetona lähti maasta ja hallitus taipui ultimaatumiin. 15.6. kun saksalaiset marssivat Pariisiin, venäläiset ottivat Liettuan haltuunsa.
Tämän jälkeen samansuuntaiset nootit lähtivät Latvialle ja Virolle. Niitä syytettiin puolustus- ja tukikohtasopimusten rikkomisesta ja liittoutumisesta Neuvostoliittoa vastaan. Yhtenä perusteena olivat ulkoministerikokoukset, joita väitettiin salassa pidetyiksi sekä ulkomaille suunnatun Baltic Review -lehden julkaiseminen, jota tosin oli alettu julkaista jo vuoden 1939 alussa. NL syytti näkyvästi Baltian maita myös siitä, että ne juonittelivat Saksaa vastaan. Eli näin se esitti toimivansa liittolaisensa puolesta.
NL vaati sellaisen hallituksen muodostamista, joka kykenee noudattamaan sopimusta ja samalla lisää neuvostojoukkoja. Aikarajat olivat lyhyet: 6 ja 8 tuntia. Viron ja Latvian hallitukset taipuivat ja neuvostosotilaat ylittivät rajan 17.6. Saksa hyväksyi Neuvostoliiton toimet, joiden katsoi tukevan omaa selustaansa.
Stalinin pelkoa kuvaa hyvin, että pienet maat, joiden sotavoimat olivat olemattomat, vallattiin lähes puolen miljoonan sotilaan vahvuisella massiivisella operaatiolla. Sotilaskohteet, sota- ja siviilialukset otettiin haltuun. Samalla estettiin hallitusten, asevoimien ja kassavarantojen evakuointi. Vastarintaa oli muiden maiden tavoin myös Virossa ja sillä oli joitakin uhreja. Pelkkään sotilaalliseen valtaukseen (eli vastustajan joukkojen lyömiseen) olisivat varmasti riittäneet pienemmätkin joukot. Kyse oli siis hyvin perustellusti miehityksestä, jonka tavoitteena oli täydellinen dominanssi.
Virallinen peruste tähän oli Baltian maiden organisoima salaliitto Neuvostoliittoa vastaan ja sopimusten rikkominen. Onko todella olemassa näyttöä siitä, että Baltian maat olisivat rikkoneet sopimuksiaan?
Seuraava toimenpide oli hallitusten vaihtaminen. Virossa Neuvostoliitto antoi ministerilistan. Huomionarvoista on myös se, että kommunistiset puolueet olivat virallisesti laittomia, joten ne eivät voineet toimia vaaleissa. Liettuassa oli hankalinta, koska siellä ei ollut enää presidenttiä, jonka piti perustuslain mukaan nimittää hallitus. Asia ratkaistiin, niin että presidentin pako ulkomaille oli sama kuin eronpyyntö. Tilalle voitiin nimittää uusi. Oli helppo antaa ministeriluettelo, kun maassa oli jo isot sotavoimat. Lisäksi voitiin järjestää mielenosoituksia, joihin pestattiin kommunisteja, vapautettuja vankeja, tukikohtatyöntekijöitä ja neuvostosotilaita. 18.6. neuvostoliittolainen risteilijä Marat toi tuhansittain mielenosoittajia Latviaan. Mielenosoittajat pyrkivät saamaan aikaan väkivaltaa ja mellakointia. Virolaisia sotilaita ammuttiin ja puna-armeija oli näkyvästi mukana. Hallitusten nimittämiseen taivuttiin uhkailun ja painostuksen tuloksena.
Virossa presidentti Päts hyväksyi ministerilistan, jossa ei vielä ollut varsinaisia kommunisteja vaan vasemmistolaisia kulttuurihenkilöitä ja älymystön edustajia. Päts jatkoi valtionpäämiehenä heinäkuun vaaleihin, minkä jälkeen pakotettiin eroamaan ja kuljetettiin pois. Samoin vietiin joukko korkeita virkamiehiä. Muodollisesti oli kyse edelleen itsenäisistä valtioista, joiden kaikkien valtionpäämiehet kuljetettiin Neuvostoliittoon.
Uudet hallitukset järjestivät. Aina heinäkuun vaaleihin asti kiistettiin toistuvasti neuvostovallan toteuttaminen tai Neuvostoliittoon liittäminen. Sen sijaan puhuttiin fasististen poliitikkojen poistamisesta vallasta ja ystävällisten suhteiden aikaansaamisesta. Liettuan uusi sisäministeri totesi 21.6.1940 puheessaan, kuinka puna-armeija ”ei ollut tullut muuttamaan elämäntapojamme vaan suojelemaan meitä sodan vaaroilta ja auttamaan säilyttämään itsenäisyytemme”.
Molotov sanoi häntä tapaamaan tulleelle Liettuan ulkoministerille 30.6.1940 kuinka liettualaisten tuli katsoa tosiasioita ja ymmärtää
”että tulevaisuudessa pienten kansakuntien on kadottava. Teidän Liettuanne kuten muidenkin Baltian kansakuntien, Suomi mukaan lukien, tulee liittyä Neuvostoliiton kunniakkaaseen perheeseen. Siksi teidän on alettava valmistella kansaanne neuvostojärjestelmään, joka tulevaisuudessa hallitsee kaikkialla, kautta koko Euroopan; käytännön syistä vain toisissa maissa aiemmin kuin toisissa, ensin tulevat Baltian maat, muiden vuoro on myöhemmin”
Ulkoministeri Mickevicius totesi Molotoville tämän johtavan kaaokseen maan taloudessa, joka ei voisi olla Neuvostoliiton etujen mukaista.
Käytännössä baltialaisia kommunisteja ei ollut juuri olemassa, sillä heidät oli puhdistettu 1930-luvulla Neuvostoliitossa. Viron kommunistipuolueella oli vain 133 jäsentä. Liettuan puolue oli isoin 1 500:lla jäsenellä. Niistä kuitenkin tuli ainoita laillisia puolueita eivätkä muut olleet enää sallittuja. Viranomaisten, poliisin ja armeijan puhdistaminen alkoi. Muodostettiin miliisi ja kansanarmeija, jonka sotilaiden yhtenä velvoitteena oli osallistua mielenosoituksiin.
Yhä kuitenkin oltiin muodollisesti laillisella perustalla. 14.7. järjestettyjä vaaleja varten vaalilakeja oli muutettava, mikä tehtiin asetusteitse perustuslain vastaisesti. Latvian ehdokkaiden ilmoittautumisaika lyhennettiin 40 päivästä 4-6 päivään, Virossa 35:stä päivästä kolmeksi päiväksi. Ehdokkaita saattoivat asettaa erilaiset korporaatiot, kuten Neuvostoliitossa sekä kommunistinen puolue. Aina vaalipäivään saakka kiistettiin jatkuvasti liittäminen Neuvostoliittoon.
Virossa saatiin silti asetettua riippumattomia ehdokkaita moneen vaalipiiriin. Nämä kuitenkin mitätöitiin uhkailujen ja painostuksen avulla. , mutta näitä uhkailtiin ja mitätöitiin. Toisaalta haluttiin, että mahdollisimman moni pääsisi äänestämään: Kommunistipuolueen Rahva Hääl totesi 14.7. että ”vain kansanviholliset jäävät kotiin vaalipäivänä”. Yhdessä Viron piirissä todettiin 99,6 prosentin äänestysprosentti. Tulos oli jo ennalta päätetty. Liettuassa ei ollut edes vaaliluetteloita, vaan äänestää sai kuka tahansa ja kuinka monta kertaa halusi.
Kussakin Baltian maassa vaalilipussa oli vain 1 ehdokas. Ei ollut suljettuja koppeja vaan avoimet kupongit. Narvassa puna-armeija huolehti itsenäisen valtion äänestyslippujen vartioinnista. Tartossa sen sotilaat oli jopa mukana vaalihuoneistossa ja varmistamassa tulosta. Näin toisen valtion sotavoima käytännössä toteutti mieleisensä vaalit.
Neuvostoliittolaisilta 1941 jääneiden asiakirjojen perusteella voidaan todeta, että Virossa väärennettiin varmuudella ainakin yli 35 000 ääntä.
Heti kun vaalit oli pidetty, alettiin äkkiä puhua suureen ääneen Neuvostoliittoon liittämisestä, koska se oli kansan tahto. Kunkin valtion parlamentit päättivät heti sosialistisen hallituksen muodostamisesta ja jäsenhakemuksen lähettämisestä Neuvostoliittoon. Elokuussa sen korkein neuvosto ilmoitti hakemusten hyväksymisestä. Virallisesti Liettua liittyi 3.8., Latvia 5.8. ja Viro 9.8. Tämä lienee välitön tausta Suomen kauttakulkusopimukselle.
Sen sijaan Saksan ja Itävallan miehitys sodan jälkeen liittoutuneiden toimesta päättyi kun ne niin sopivat. Neuvostoliitto miehitti Baltian maat uudelleen vuonna 1944.
Baltian valloituksen, miehityksen ja liittämisen laittomuus on tunnustettu niin EU:n, Yhdysvaltain, Euroopan parlamentin, Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen kuin YK:n ihmisoikeuksien neuvostonkin toimesta. Ne pitävät myös Molotov-Ribbentrop-sopimusta kansainvälisesti laittomana. "Miehityksen" olemassaololla on siis kansainvälinen tunnustus. Se ei ole "vain" baltialaisten fasistien haaveunta.
Itse asiassa näyttää siltä, että Suomen vastustuksella ja talvisodalla oli merkitystä Baltian miehitykseen sikäli, että se pitkitti sen toteuttamista. Todennäköisesti heti syksyllä 1939 olisi toimittu kuten Puolassa. Juuri talvisota sai Stalinin pelkäämään.
jsn kirjoitti:Neuvostoliitto noudatti melko lailla Saksan omaksumaa mallia Itävallassa ja Sudeettialueilla.
Kun tarkastelee kesän 1940 tapahtumia Romuald J. Misiunasin ja Rein Taageperan teoksen The Baltic States: Years of Dependence, 1940-1980 (s. 15-28) pohjalta... Miehitysvallan ilmenemismuodot voivat ajan saatossa toki muuttua, mutta itse perustetta ja alkupistettä ei voi muuksi muuttaa. Haltuunotto oli selvä sotilaallinen miehitys ja valtaustoimi....
Suorastaan loistava kooste Misunasin ja Taagperan teoksesta. Sääli vain, ettei asiasta, ollut kukaan aiemmin maininnut, eikä se muutoinkaaan kuulu otsikon: "Miehittikö Neuvostoliitto Viroa?" alle.
Minusta voisitkin kirjoittaa siitä oman avauksen, sellaisen kuin varmaan olet nähnyt Veikko Huuskan kirjoittavan. Se ansaitsisi ehdottomasti oman avauksen. Täällä se vain hukkuu muihin viesteihin.
Heikki Jansson kirjoitti:virolaiset eivät omistaneet ”maataan” yhtä vähän kuin minä omistan maani, Suomen. Kyse onkin erilaisten nationalistien kehittelemästä iskulauseesta, jossa pelataan ihmisille tärkeällä ”oma”-käsitteellä. Mutta palaan siihen ehkä joskus toiste.
Eli näin ollen myöskään suomalaiset eivät omista maataan.
Eivätkä palestiinalaiset tai veitnamilaiset.
Puhumattakaan sitten siitä, että Natsi-Saksan miehittämien maiden asukkailla ei ollut mitään oikeutta paheksua sitä, että maahan tulvi "herrakansaa", silä eiväthän he maataan omistaneet.
Et tunne sitten valtion, joskus roomalaisessa oikeudessa kehitettyä, yli herruuden käsitettä. Minä kun oletin että humanistien tunnetusti laajat yleistiedot käsittäisivät tuonkin kansainvälisen oikeuden peruskäsitteen. Mutta, eihän sitä kaikkea voi pyytää. Poikkitieteeellinen kommunikatiossa esiintyy tunnetusti ongelmia kun kukin puhuu parhaiten omaa 'murrettansa'.
Tuon käsitteen tunteminen varmaaan valaisisi asiaa hiukan, ettei tarvitsisi asiaa ihan lekkeriksi lyödä.
Heikki Jansson kirjoitti:Suorastaan loistava kooste Misunasin ja Taagperan teoksesta. Sääli vain, ettei asiasta, ollut kukaan aiemmin maininnut, eikä se muutoinkaaan kuulu otsikon: "Miehittikö Neuvostoliitto Viroa?" alle.
Minusta voisitkin kirjoittaa siitä oman avauksen, sellaisen kuin varmaan olet nähnyt Veikko Huuskan kirjoittavan. Se ansaitsisi ehdottomasti oman avauksen. Täällä se vain hukkuu muihin viesteihin.
Mutta loistava kooste, siis kaiken kaikkiaan.
Ilmeisesti tunnet kyseisen teoksen erittäin hyvin. Kaikki muut ehkä eivät niin hyvin kuin sinä. Näin heidänkin on mahdollista seurata keskustelua paremmin ja ymmärtää missä mennään. Olen luonnollisesti omahyväinen ja itserakas ja siten utelias kuulemaan mikä erityisesti tekee pikku referaatistani niin loistavan?
Heikki Jansson kirjoitti:Suorastaan loistava kooste Misunasin ja Taagperan teoksesta. Sääli vain, ettei asiasta, ollut kukaan aiemmin maininnut, eikä se muutoinkaaan kuulu otsikon: "Miehittikö Neuvostoliitto Viroa?" alle.
Olen samaa mieltä H. Janssonin kanssa. Hieno referaatti ja selonteko! Kiitokset siitä!
Mutta Janssonin toista ajatusta en kyllä ymmärrä. Nimimerkki Jsn:n kommenttihan liittyy mitä suurimassa määrin keskusteltavaan aiheeseen. Ensin totesit itse näin.
Heikki Jansson kirjoitti: Oliko kyse miehityksestä? Minusta ei.
Johon vastattiin näin:
jsn kirjoitti:Sen sijaan Saksan ja Itävallan miehitys sodan jälkeen liittoutuneiden toimesta päättyi kun ne niin sopivat. Neuvostoliitto miehitti Baltian maat uudelleen vuonna 1944.
Baltian valloituksen, miehityksen ja liittämisen laittomuus on tunnustettu niin EU:n, Yhdysvaltain, Euroopan parlamentin, Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen kuin YK:n ihmisoikeuksien neuvostonkin toimesta. Ne pitävät myös Molotov-Ribbentrop-sopimusta kansainvälisesti laittomana. "Miehityksen" olemassaololla on siis kansainvälinen tunnustus.
Itse lisäisin vielä tuohon kansainvälisen komission vuonna 2006 antaman lausunnon, jonka mukaan Neuvostoliitto miehitti Viron tasavallan 17. kesäkuuta 1940 sotilaallisella voimalla uhaten. Neuvostoliiton päämäränä oli Baltian maiden liittäminen omaan alueeseensa. (ja näinhän myös Suomen olisi käynyt jos täällä olisi taivuttu NL:n vaatimuksiin.)
Mikä on Heikki Janssonin peruste väittää, ettei Neuvostoliitto miehittänyt Baltian maita?
Tapio Onnela kirjoitti:
Mikä on Heikki Janssonin peruste väittää, ettei Neuvostoliitto miehittänyt Baltian maita?
En nyt oikeastaan muiden puolesta haluaisi lähteä vastaamaan, mutta tässä kaiketi olisi syytä havaita kahden termin, miehitys ja liittäminen ero. Miehitys on tilapäiseksi katsottava toimenpide jossa suvereniteetti ei ole pysyvästi siirtynyt, ja sitä säätelevissä kv. laeissa mm. mainitaan, että on pyrittävä säilyttämään alueen voimassa olevat lait. Liittäminen taas on pysyväisluontoinen toimenpide, mitä samat rajoitukset eivät enää koske, ainakaan periaatteessa. Neuvostoliiton näkökulmasta kyse tietenkin oli liittämisestä, mutta tätä liittämistä kaikki, tai itse asiassa juuri kukaan, ei de jure tunnustanut. Se kumpaa termiä käytetään, miehitys vai liittäminen, on osin poliittinen valintakin, joista käsitteen miehitys käyttäminen korostaa sitä, ettei liittäminen ollut laillinen toimenpide eikä sitä koskaan hyväksytty, kun taas liittäminen korostaa sitä, että de facto näin tapahtui. Käytännössä muu maailma toimi de facto tulkinnan mukaan, eli Baltian maita kohdeltiin osana Neuvostoliittoa siinä missä muitakin neuvostotasavaltoja.
Tapio Onnela kirjoitti:(ja näinhän myös Suomen olisi käynyt jos täällä olisi taivuttu NL:n vaatimuksiin.)
Mistä ihmeestä tällainen voidaan varmuudella tietää! Suomihan joutui maaliskuussa 1940 taipumaan monin verroin suurempiin vaatimuksiin kuin loka-marraskuussa 1939 esitettyihin. Kesällä -40 Neuvostoliiitolla olisi ollut vapaat kädet toteuttaa aikeensa, mutta kun se kuuluisa "elokuun kriisikin" on jo ajat sitten osoitettu mätäkuun jutuksi.
Viimeksi muokannut nylander, 12.05.13 09:24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
skrjabin kirjoitti:tässä kaiketi olisi syytä havaita kahden termin, miehitys ja liittäminen ero.
On totta että miehitys on yleensä määräaikainen toimi, joka liittyy sotatoimiin. Sellainen voidaan toteuttaa myös kansainvälisellä sopimuksella jos kyse on alueesta jonka omistus on jollain tapaa kiistanalainen ja joka halutaan rahoittaa. Eri aikoina miehitykset ovat voineet pitkittyä ja lopulta muuttua alueliitoksiksi.
Esimerkkinä vaikkapa Itävalta-Unkarin Bosnia-Herzegovinan miehitys, joka tapahtui Berliinin kongressin valtuuttamana. Virallisesti se liitti provinssit itseensä vasta vuonna 1908. Baltian maihin nähden tässä on se oleellinen ero, ettei Bosniassa ollut kyse itsenäisestä ja kansainvälisesti tunnustetusta valtiosta. Saksa ja Itävalta oli vuodesta 1945 miehitetty eri voittajavaltojen toimesta. Tätäkään ei voi verrata, koska niiden alueita ei miehittänyt yksi ainoa valtio. Läheisempi esimerkki on Albania, jonka Mussolini miehitti vuonna 1939 ja sen parlamentti äänesti liitoksen puolesta. Vastavuoroisesti taas vuonna 1940 Britannia miehitti Fär-saaret ja Islannin, mutta ei liittänyt niitä itseensä. Ymmärtääkseni niiden asukkaat eivät kuitenkaan olleet erityisen innoissaan miehitysvallasta.
Miehitys siis voi loppua mutta se voi yhtä hyvin myös muuttua alueliitokseksi. Tällöin on minusta täysin perusteltua puhua miehityksen jatkumisesta.
Tarkoitukseni oli lähinnä tuoda esiin se, että Viron liitos syntyi yksinomaan miehityksen kautta. Jos vuoden 1940 (tai 1944 ja sen jälkeistä sissisotaa) tapahtumia tarkastellaan niin tuskin voi vallita epätietoisuutta siitä, että kyse oli miehityksestä.
jsn kirjoitti:Miehitys siis voi loppua mutta se voi yhtä hyvin myös muuttua alueliitokseksi. Tällöin on minusta täysin perusteltua puhua miehityksen jatkumisesta.
Tämä lienee selviö, mutta alueliitos on jo eri tilanne sekä kansainvälisoikeudellisesti, että maan sisäisen järjestyksen kannalta; liitoksessa myös miehittäjävaltion lait ulotetaan miehitetylle alueelle ja se siirtyy sotilashallinnolta siviillihallinnon alaisuuteen.
Baltian maiden kohdalla kuitenkin (pakko)liittäminen tapahtui heti miehityksen jälkeen, samoin tietenkin lainsäädännön soveltaminen (jopa niin että Viron tasavallassa laillinen toiminta 1918-40 muuttui taannehtivasti Neuvosto-Virossa "maanpetturuudeksi" tms). Ja aseellinen vastarinta tapahtui liittämisen jälkeen, kun sen sijaan miehitys sujui (pakotuksesta) "rauhanomaisesti".
Sen sijaan Heikki Janssonin määritelmä oli lievästi sanoen tarkoituksenmukainen:
Minusta sana "miehitys" tarkoittaa jotain muuta, ennen kaikkea (näkyvää) sotilaallista läsnäoloa, jonka avulla siviiliväestö pakotetaan sen aktiivisesta vastarinnasta huolimatta, alistumaan. Mutta, määritelmänsä kullakin.
Eihän esim. Tanskan väestö aktiivisesti vastustanut miehitystä ja kuningaskin pysyi paikallaan. ja silti katsotaan, että maa miehitettiin.
Heikki Jansson kirjoitti: Ei kaiketi pystytä esittämään mitään evidenssiä siitä että virolaisia kohdeltiin Neuvostoliitossa eri tavoin heidän kielensä tai etnisen taustansa kuin muita vähemmistökansallisuuksia – tai venäläisiä, sen puoleen - täytyy muistaa että Stalin, (siviilinimeltään Iosif Djugasvili oli georgialainen), seikka josta Putin on sittemmin ilkeästi huomauttanut Venäjän ja Georgian konfliktin aikana. En siksi kykene näkemään virolaisten valituksia ”siitä. että heitä olisi kohdeltu niin väärin” (niin aiheellisia kuin sinänsä, yksittäin otettuina, saattoivat ollakin) perustelluiksi. Venäläisiäkin kohdeltiin yhtä kaltoin. Sama koski muitakin kansallisuuksia.
Tämä Heikki Janssonin lausuma on harvinaisen sekava.
Toki NL:sa oli olemassa yleistä sortoa, joka koski kaikkia. Oli kuitenkin olemassa myös tiettyjä ryhmiä koskevaa sortoa. Ja oli olemassa toisinajatteleviin yksilöihin kohdistuvaa sortoa.
Ryhmää koskeva sorto kohdistui myös venäläisiin sosiaalisin ja uskonnollisin perustein, mutta ei kansallisin perustein kuten vähemmistökansallisuuksiin ja niistäkin eniten sorto kohdistui juuri tiettyihin kansoihin niiden todlelisen tai kuvitellun "epäluotettavuuden" takia.
Vaikka tiettyjä ryhmiä venäläsistä sorrettiin, niin kokonaisuutensa venäläisiä suosittiin, mikä näkyy sekä prosenttimäärissä että venäjän kielen suosimisena.
Kansallista sortoa tietenkin oli myös väestösuhteiden (pakko)muuttaminen.
Kuten edellä totesin, "40:n kirje" syntyi juuri 70-luvun lopun venäläistämisohjelmasta, jossa viron kielen oikeuksia Virossa kavennettiin monilla alueilla ja Viron virolaisia ja venäläisiä koululaisia kohdeltiin eri tavoin.
skrjabin kirjoitti:Tämä lienee selviö, mutta alueliitos on jo eri tilanne sekä kansainvälisoikeudellisesti, että maan sisäisen järjestyksen kannalta; liitoksessa myös miehittäjävaltion lait ulotetaan miehitetylle alueelle ja se siirtyy sotilashallinnolta siviillihallinnon alaisuuteen.
Olennaista on se, ettei alueliitosta olisi voinut olla ilman miehitystä. Vironkin osalta tähän sopii määritelmä; pidettiinhän osa sen omista laeista muodollisesti voimassa kesäkuusta elokuuhun.
1. tukikohdat ja vahva sotilaallinen läsnäolo 2. massiivinen sotilaallinen miehitys, 3. laittomat vaalit, 4. niiden perusteella muodostetun parlamentin ja hallituksen pyyntö liitoksesta. 5.kansainvälisesti ei-legitiimi alueliitos.
