Rikostoimittaja Jarkko Sipilä kirjoittaa 3.6.2013 MTV3:n sivuston Elinkautinen blogissaan sotahistoriamme tuhotuista asiakirjoista seuraavasti:
“Aikanaan 90-luvulla yritimme kollegan kanssa selvitellä puolustusvoimien salassa pidettyjä, mutta määräaikojen myötä julkisiksi tulleita asiakirjoja. Vaikka asiakirja on määrätty salaiseksi, niin lain mukaan se tulee julkiseksi tietyn ajan jälkeen. Se vaihtelee ministeriöiden 25 vuodesta suojelupoliisin 60 vuoteen. Absoluuttinen maksimi on sata vuotta, joka voidaan määrätä salassapitoajaksi yksilönsuojaksi.
Pääesikunnassa kävi kuitenkin tuolloin ilmi, että osaa asiakirjoista enää ollut olemassa.
Säilyttämisvelvollisuudesta huolimatta niitä oli 80-luvulla poltettu vinoja pinoja.”
Agricolan eri keskusteluissa ovat lukuisat kirjoittajat tuoneet julki vakaumustaan, jonka mukaan armeijamme johto noudatti kesäkuussa 1944, mm. karkurijahdissaan, ja myöhemminkin, tarkoin virkavelvollisuuksiaan, maan lakeja ja oikeutta.
Kun kirjoittajien vakaumuksen mukaan armeijamme johto on kurinalaisesti aina toimeenpannut - vain ja ainoastaan - laillisen yhteiskunnan sille asettamia tehtäviä, niin hyvä kysymys luonnollisesti on, kenen päätöksiä armeijan johto (pääesikunta) toimeenpani 1980-luvulla kun pääesikunta määräsi hävitettäväksi sen arkistoissa säilytettyjä, Sipilän mainitsemia julkisiksi tulleita, kesäkuun 1944 Kannaksen rintaman asiakirjoja?
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia