JariL kirjoitti: kuin Suomessa tällä alueella sekä miten ja mistä vaikutteet Suomeen tulivat. Heitän tähän hypoteesin, että sodan hävinneissä maissa asenneilmapiiri psykologisiin vammoihin oli huomattavasti kovempi kuin sodan voittaneissa maissa ja että tämä heijastui selkeästi toisen maailmansodan aikaiseen suhtautumiseen psyykisiin vammoihin.
Toki sodan voittaminen/häviämienn on voinut asiaan vaikuttaa, mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että Englannin ja Saksan välillä oli jo perinteisesti huomattavia eroja. Englanti on perinteisesti ollut ei-militaristinen maa, saarena se on turvannut laivastoonsa ja hoitanut asiat mieluiten diplomatialla. Pysyvän armeijan ja asevelvollisuuden ylläpitoon sillä ei ole ollut tarvetta. Saksa taas yhdistyi nimenomaan sodalla (ja sitä ennen Preussi laajeni sodilla, joten siellä on ihailtu sotilaita ja jopa sotaa
sinäns. Maantieteellisesti se on "keskustan valtakunta", jossa on uhakana kahden rintaman maasota.
Kun vieläkin syvemmälle mennään, Englannissa yksilön oikeudet valtiota vastaan ovat perinteisesti olleet esillä. Saksassa taas filosofit tyyppiä Hegel ovat esittäneet, että yksilö saavuttaa suurimman vapauden alistumalla kokonaisuudelle.
Vastaavat erot näkyvät myös uskonnossa: vaikka kaikissa maissa uskonto ja politiikka sekotettiin, niin Michael Burleigh on huomannut, että Englannissa kuitenkin pidettiin kiinni periaatteessa, että Jumala on korkeampi kuin kansakunta, mutta Saksassa Saksan asia oli Jumalan asia.
Sekä filosofiassa että uskonnossa Suomi otti oppia Saksasta.
JariL kirjoitti: Kurositeettina mainittakoon, että aselajien välillä saattoi maan sisällä olla melkoisia eroja suhtautumisessa psyykkisiin vammoihin. Esim Englannissa näitä vammoja oli jalkaväessä jotenkin opittu sietämään ja niitä osattiin ottaa huomioon lääkintähuollossa. RAF:ssä psyykkiset ongelmat taas katsottiin enemmän tai vähemmän yksilölliseksi heikkoudeksi ja psyykkisistä ongelmista kärsivä henkilö työnnettiin sopimattomana sivuun.
Ensimmäinen vaikutelma on, että syynä eroon on aselajien suuruus: jalkaväen sotilaita oli paljon ja he olivat saaneet suhteellisen lyhyen koulutuksen, joten he olivat helposti korvattavissa. Sen sijaan lentäjiä oli vähän ja heillä oli erikoiskoulututus.
Käsittääkseni amerikkalaisilla oli jokin katto pommituslennnoissa, jonka jälkeen lentäjä kotiutettiin. Tällainen varmaan auttoi kestämään.