Tutkielman nimi: Moitteetonta käytöstä sotatoimialueella? Suomalaissotilaiden seksuaalirikokset Karjalassa jatkosodan aikana 1941–1944
Tiedekunta/oppiaine: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta, Suomen historia
Sivumäärä: 77+3 liitettä
Aika ja paikka: huhtikuu 2010, Joensuu
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn ... -20100030/
Tiivistelmä:
Pro gradu -tutkielma käsittelee suomalaisten sotilaiden tekemiä seksuaalirikoksia Suomen jatkosodan aikana, vuosina 1941–1944, Karjalassa. Seksuaalirikokset on määritelty voimassa olleen rikoslain mukaan. Sotaväen rikoslaki ei aiheuttanut muutoksia seksuaalirikosten määrittelyyn tai rangaistuksiin. Seksuaalirikoksia olivat väkisinmakaaminen ja sen yritys, eläimeen sekaantuminen ja sen yritys, haureus toisen samaa sukupuolta olevan kanssa, haureus alle 17-vuotiaan lapsen kanssa ja haureus valvottavan, oman lapsen tai lapsipuolen kanssa. Tutkimustehtävänä on selvittää kuinka paljon seksuaalirikoksia tapahtui jatkosodan aikana ja vaikuttiko uhrin kansalaisuus rikokseen tai rangaistukseen. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin.
Tutkimustehtävään vastataan kvantitatiivisesti kenttäoikeuksien kuukausiyhteenvetojen, tuomiokirjojen ja asiakirjavihkojen avulla. Kuukausiyhteenvedot kertovat montako syytettyä joka kuukausi on mistäkin rikoksesta ollut syytettynä. Tuomiokirjoissa luetellaan kenttäoikeuksittain syytetty, rikosnimike tai nimikkeet, lainkohdat, tuomio ja onko syytetty vangittu, vapautettu vai teloitettu. Tuomiokirjoissa on myös kenttäoikeudenistunnon pöytäkirja. Pöytäkirja voi olla joko hyvin suppea tai jopa yhtä informatiivinen kuin kuulustelupöytäkirjat. Jokaisella jutulla on oma asiakirjavihkonsa, joka koostuu syytetyn, asianosaisen ja todistajien kuulusteluista. Asiakirjavihkossa voi lisäksi olla rangaistuspäiväkirjaote, päällikön lausunto, lääkärin lausunto tai kartta tapahtumapaikalta. Taustatietoa olen saanut lukemalla laajasti erilaista tutkimuskirjallisuutta. Pro gradu -tutkielma käsittelee suomalaisten sotilaiden tekemiä seksuaalirikoksia Suomen jatkosodan aikana, vuosina 1941–1944, Karjalassa. Seksuaalirikokset on määritelty voimassa olleen rikoslain mukaan. Sotaväen rikoslaki ei aiheuttanut muutoksia seksuaalirikosten määrittelyyn tai rangaistuksiin. Seksuaalirikoksia olivat väkisinmakaaminen ja sen yritys, eläimeen sekaantuminen ja sen yritys, haureus toisen samaa sukupuolta olevan kanssa, haureus alle 17-vuotiaan lapsen kanssa ja haureus valvottavan, oman lapsen tai lapsipuolen kanssa. Tutkimustehtävänä on selvittää kuinka paljon seksuaalirikoksia tapahtui jatkosodan aikana ja vaikuttiko uhrin kansalaisuus rikokseen tai rangaistukseen. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin.
Tutkimustehtävään vastataan kvantitatiivisesti kenttäoikeuksien kuukausiyhteenvetojen, tuomiokirjojen ja asiakirjavihkojen avulla. Kuukausiyhteenvedot kertovat montako syytettyä joka kuukausi on mistäkin rikoksesta ollut syytettynä. Tuomiokirjoissa luetellaan kenttäoikeuksittain syytetty, rikosnimike tai nimikkeet, lainkohdat, tuomio ja onko syytetty vangittu, vapautettu vai teloitettu. Tuomiokirjoissa on myös kenttäoikeudenistunnon pöytäkirja. Pöytäkirja voi olla joko hyvin suppea tai jopa yhtä informatiivinen kuin kuulustelupöytäkirjat. Jokaisella jutulla on oma asiakirjavihkonsa, joka koostuu syytetyn, asianosaisen ja todistajien kuulusteluista. Asiakirjavihkossa voi lisäksi olla rangaistuspäiväkirjaote, päällikön lausunto, lääkärin lausunto tai kartta tapahtumapaikalta. Taustatietoa olen saanut lukemalla laajasti erilaista tutkimuskirjallisuutta.
Seksuaalirikoksia tapahtui löytämieni tapausten perusteella hyvin vähän; yhteensä 71 erilaista seksuaalirikosta yli kolme vuotta kestäneen jatkosodan aikana. Eniten tapahtui väkisinmakaamisia ja sen yrityksiä. Toiseksi yleisin seksuaalirikos oli yllättäen eläimeen sekaantuminen tai sen yritys. Kolmanneksi yleisin rikos oli haureus lapsen kanssa, neljänneksi yleisin haureus toisen samaa sukupuolta olevan kanssa. Sekaantumisia valvontansa alla olevaan tapahtui neljä. Lisäksi löysin yhden avunannon väkisinmakaamisen yritykseen ja yhden sekaantumisen tytärpuoleen. Seksuaalirikoksissa oli voimakkaasti läsnä alkoholi, jonka vaikutusta myös syytettiin rikosten tekemisestä. Kansalaisuus ei näyttäytynyt merkittävässä roolissa uhriksi joutumisessa, eikä rangaistuksia jaettaessa. Tunnetuista väkisinmakaamisen uhreista suurin osa oli karjalaisia naisia, joten suomenheimoisuutta ei ole erityisemmin kunnioitettu. Avoimeksi kysymykseksi jää seksuaalirikosten epäilyttävän pieni määrä; mikä on piilorikollisuuden osuus sodan aikana tapahtuneissa seksuaalirikoksissa