John Nurmisen Säätiö on yhteistyökumppaniensa kanssa järjestänyt Sederholmin taloon Helsingin ydinkeskustassa poikkeuksellisen laajan karttanäyttelyn, joka avattiin tänään (18.10.2006) yleisölle. Näyttely lähtee 1400-luvun myyttisistä ajoista ja päättyy nykyaikaiseen gps-satelliittipaikannukseen. Näyttely kertoo, miten Skandinavia tuli kartalle, mihin Suomi sijoitettiin kartalle eri vuosisadoilla ja mitä yleensä tiedettiin Pohjolasta. Värikäs karttanäyttely esittelee myös karttoihin liittyvä taidetta: pulleita puttoja, tuimia tuulispäitä, mystisiä merihirviöitä jne.
Näyttelyn 13 salissa on mukana myös historiallisia tähtitaivaan karttoja, maapallokeskeisiä maailmankaikkeuden piirroksia, 1800-luvun panoraamakuvia Helsingin niemeltä ja varhaisia Helsingin asemakaavoja. Lisäksi esillä on kartografian ja karttojen konservoinnin työvälineitä sekä humoristisia pilakuvakarttoja. Näyttelyvieras pääsee kurkistamaan myös gps-laitteisiin, jotka tarjoavat tuoreimpia paikkatietoja.
Kartan historia on samalla politiikan, tieteen ja taiteen historiaa, ja Pohjolan piirtyminen kartalle on oiva esimerkki tästä. Pohjola on kiinnostava myös yksityiskohtien ja koomistenkin virheiden vuoksi. Vanhimpia karttapiirroksia katsellessa tulee kysyneeksi, minkä muun alueen suhteen on tehty niin rohkeita (villejä) arvauksia saati räikeitä virheitä? Pohjola piirtyi kartalle pitkään myyttien voimalla, vaikka muu Eurooppa oli jo kartoitettu lähes oikeassa muodossaan.
Karttanäyttelyssä on nähtävissä ensimmäiset painetut Pohjolan kartat, joissa Suomenniemeä saa hakemalla hakea. Vähitellen Suomi sai ansaitsemansa merkityksen niin kokonsa kuin paikkansa puolesta. Näyttelyssä on esillä myös mm. maailman ensimmäinen moderni atlas sekä kaikki varhaisimmat painokset Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiasta. Totta kai mukana on myös Olaus Magnuksen vuoden 1539 Carta Marina, suurempana jäljennöksenä kuin koskaan.
Näyttelyn järjestäjät esittelevät mm. hollantilaisen de Wittin merikortin vuodelta 1675, josta puuttuu ajalle ominaisesti Pohjanlahti; ei sen vuoksi, etteikö se olisi ollut tiedossa, vaan siksi, että merkantilisen ajattelun mukaisesti vuoden 1636 purjehdussäännössä Pohjanlahti suljettiin ulkomaalaisilta kokonaan.
Hartman Schedel (1440-1514) julkaisi maailmankartan Nürnbergissä 1493, vain vuosi Kolumbuksen kuuluisan matkan jälkeen. Kartta kattaa lähes koko Euroopan, Pohjois-Afrikan sekä suuren osan Aasiaa ja Intiaa. Sen mukaan Intian valtameri on täysin maan ympäröimä ja sulkema. Kartan kulmista löytyvät kolme Nooan poikaa, jotka olivat kristillisen mytologian mukaan kaikkien maailman ihmisten esi-isiä. Kartalla on myös outoja olioita, jollaisten uskottiin asuvan maailman äärissä. Osa olioista perustuu myyttisiin satuihin (kentaurit) ja osa keskiajan matkailijoiden kertomuksiin.
Abraham Ortelius (1527-1598) laati vuonna 1598 Antwerpenissa julkaistun kartan "Septentrionalium Regionum descript". Ortelius sijoitti Pohjois-Euroopan karttaan Frislandin mielikuvitussaaren. Atlantille hän on sijoittanut Pohjolan Näkin, joka soittaa viola da gambaa. Kartussilla istuu apina, jota saamelaiset muistuttivat antiikin kirjailijoiden mukaan.
Vuonna 1899 julkaistussa Fred B. Bosen kartassa "Onkimista sameissa vesissä" esitellään poliittisen karikatyyrin tavoin imperialistiset suurvallat rohmuamassa maailman kansoja ja valtioita kalaverkoillaan. Venäjän keisari Nikolai II on hallitsevassa roolissa. Britannia houkuttelee Egyptin krokotiiliä. Espanjan myrtynyt matadori katselee, kuinka Yhdysvallat kiskaisee saaliskalat nenän edestä. Espanja menetti alueensa Amerikassa hävittyään sodan Yhdysvalloille vuonna 1898.
Karttanäyttelyn järjestämiseen ovat osallistuneet John Nurmisen Säätiön ohella Helsingin kaupunginmuseo, Helsingin yliopisto, Helsingin yliopiston kirjasto, Chartarum Amici, AffectoGenimap, NurminenPrima ja Hagelstamin antikvariaatti.
Karttanäyttely "Pohjola piirtyy kartalle - myyteistä todellisuuteen" on esillä Sederholmin talossa (Aleksanterinkatu 16-18) 18.10.2006 - 25.2.2007.
Näyttelyn yhteydessä on julkaistu professori Ulla Ehrensvärdin kirjoittama kattava hakuteos aiheesta. Kirja kertoo korkealaatuisen kuvituksen avulla pohjoismaisen kartografian kehityksestä. Ulla Ehrensvärd (s. 1927) on tukholmalainen kunniaprofessori, joka on toiminut aikanaan Ruotsin kuninkaallisen kirjaston karttaosaston ja Ruotsin Valtionarkiston karttaosaston johtajana. Kirjassa esitellään yli 100 historiallista karttapiirrosta.
Ehrensvärd aloittaa kertomuksensa Antiikin Kreikasta ja sen jumaltarustosta. Teoksen mukaan 500-luvulla eKr. useimmat antiikin filosofit olivat vakuuttuneita siitä, että maa on pallo, joka pysyy pystyssä sisäisen akselinsa avulla ja jonka ympäri se myös kiertää. Pohjoisen navan tienoille sijoitettiin arktinen alue. Sieltä käsin puhalsi pohjoistuuli, jonka kreikkalaiset personoivat valkotukkaiseksi ukoksi, Boreakseksi (kuningas Bore). Hän hallitsi valtavaa vuorijonoa, Rhipaeskin vuoristoa. Tämä sijaitsi Välimeren kansojen mielestä tarkalleen Ison Karhun tähdistön alapuolella. Vuorijonon takana oli maa, jossa vallitsi ikilempeä ilmasto. Siellä hyperborealaiset viettivät onnellista elämää luonnon helmassa. Suotuisa ilmasto tarjosi heille kaksi vuotuista satoa.
Antiikin kansojen mielikuvat Pohjolasta ja Pohjois-Euroopasta, jos niitä yleensä olikaan heidän maailmankuvassaan, olivat kovin värikkäitä ja villejä. Ehrensvärdin teos esittelee myyttisen Pohjola-kuvan kehittymistä yhä todenmukaisemmaksi.
Teoksen bibliografiset tiedot ovat seuraavat:
Ulla Ehrensvärd, Pohjolan kartan historia - Myyteistä todellisuuteen. Helsinki 2006. ISBN 052-9745-19-2. (375 sivua)
Markku Leppänen
Ylitarkastaja
Kansallisarkisto
PL 258, 00171 HELSINKI
Puh. (09) 2285 2233
@RCHIVUM 42-2006