Siirsin keskustelun uuden otsikon alle, koska sillä ei ollut enää juurikaan yhtymäkohtia Huhtiniemen tapaukseen, uusi otsikko:
"Puolueeton historia, Saksa ja toinen maailmansota"
Luultavasti löytäisit tunnin työllä kolme painettua lähdettä myös tontuista, menninkäisistä, haltijoista, kääpiöistä ja lohikäärmeistäkin. Mistä tiedät, että arkistolähteet ovat totuudenmukaisia? Toisaalta monesta asiasta ei ole olemassa arkistolähteitä, vaikka ne ovat tapahtuneetkin. Tiedän esimerkiksi nukkuneeni viime yönä, mutta ei siitä mitään kirjallisia todisteita ole.Juha Vahe kirjoitti:Mikäli lähdetään liikkeelle siitä, että Lappeenranta-tutkimusten tekijät eivät osaisi käyttää arkistolähteitä, tilanne ei ole vielä mitenkään menetetty. Viikonloppuna tunnin työllä löysin kolme painettua lähdettä.
Kuuterselässä hyökkäsi PsD:n Jääkäriprikaati ja rynnäkkötykkikomppania. Panssariprikaati ei siellä hyökännyt. PsD:n sotapäiväkirjasta voidaan lukea Laguksen kirjoittamaa (sanelemaa) tekstiä: "Tällainen panssareiden ja jääkärien määrän ohjaaminen Kuuterselän tielle on äärimmäisen vastuutonta. Kun vihollinen näkee yli 20 kilometrin kolonnan marssilla, se iskee heti tielle jo Sahakylän-Metsäkylän alueella". Lagus pelkäsi vaivalla hanittujen panssareiden olevan vaarassa jo keskitysmarssilla. Puhumattakaan siitä vaarasta, mikä panssareita uhkasi Kuuterselän tulihelvetissä. Pappa Laatikainen IV AK:n komentaja hyväksyi asian.Juha Vahe kirjoitti: ↑02.12.06 18:29VTT Markku Jokisipilä kysyy HS:ssä 1.12., onko 20. Pr:n tappioita tutkittu innottomasti, ja mitä muuta vastaavaa olisi löydettävissä. Päädyin 26.11. samantapaisiin ajatuksiin. Viipurin menetys tuskin on ollut puolustusvoimiin kuuluvan sotahistorian toimiston / laitoksen mieluisimpia tutkimusaiheita. Erikoista vain, ettei ole tutkittu aihetta, josta tosiaan olisi mahdollista jotain oppiakin.
Sitten tappiolukuihin. Olen itse jossain vaiheessa pyrkinyt kyseenalaistamaan suomalaistietojen luotettavuuden venäläisten tappioista. Olen saanut vastauksen, että kyseessä ovat ns. viralliset tilastot. Vastaus on lähes yhtä syvällinen kuin alikersantti Lahtisen ilmaisu “ herrat lyövät semmosen rätingin eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä”.
Täytyy myöntää, että en ole osannut epäillä, että suomalaisten omat tappiot saattaisivat olla noin väärin ilmoitettuja. Mikäli halutaan varmistaa se, että Lappeenrannassa ei mitään teloittelujen suomalaissotilaitten hautoja löydy, järkevintä olisi käydä tappiolukuja läpi laajemminkin. Siinä yhteydessä voitaisiin selvittää eräitä muitakin asioita.
Ennen kuin alettiin epäillä 20. Pr:n kadonneitten olevan Huhtiniemessä, kyseisen prikaatin veteraanit olivat vuosikymmeniä joutuneet kärsimään vihjailuista, että Viipuri luovutettiin helpohkosti yhdessä päivässä 5000-miehisen prikaatin tappioitten ollessa 20 kaatunutta.
Edellisessä viestissäni mainitussa Kalevi Sassin kirjassa Lehmänkalliolta Härkävuorelle s. 111 on käsitelty 20. Pr/III pataljoonan (prikaatissa oli neljä pataljoonaa) tappioita ajalla 19.-25.6.1944. Ko. aikana pataljoona menetti 30 miestä kaatuneina, yli 100 haavoittuneina ja 20 kadonneina. (Minimi muuten olisi, että luvut ilmoitettaisiin summittaisesti. On turha takertua 419 kadonneeseen, jos luku on pielessä 350 henkilön verran.)
Kokonaistappiot ovat n. 170 miestä pataljoonassa, jonka vahvuus ennen Viipurin taistelun alkua oli noin 800 miestä. Tämä luku viittaa vahvasti siihen, että 20. Pr taisteli Viipurin edessä, itse kaupungissa ja Viipurin takana päättäväisesti ja raskain tappioin. Sillä, kulkiko rintamalinja tarkalleen kaupungin edessä vai sen takana, ei ole muuta kuin symbolista merkitystä. Olennaista oli se, että vastarinta alkoi VKT-aseman tasalla muuttua jäykän torjuvaksi. Tämä kokonaisuus on olennaisempi kuin itse Viipurin menetys. Maasto Viipurin takana oli puolustukselle edullisempi.
Tosin on lisättävä, että jo Kuuterselässä 14.6. 1944 II/ JR 53 kärsi 300 miehen kokonaistappiot ja PsD:n tappiot olivat seuraavana päivänä yli 1000 miestä. Käsitys Kannaksen läpijuoksusta on nojannut väärille mielikuville.