Kun Suomi oli Ruotsi - teoksessa käsitellään aikaa vuodesta 1100 - 1809 ja Ruotsin Österland- maakuntaa ja kirjan viimeinen luku on otsikoitu:
Rauhassa syntyi kaksi Ruotsia v. 1809.
Herman Lindqvist aloittaa: "Ruotsi ja Suomi olivat olleet samaa maata lähes 700 vuotta.........1100-luvun puolivälissä svealaisten kuninkaiden valtakunta oli pieni alue Mälarenin laaksossa."
Eikö yhtä hyvällä syyllä voisi sanoa yhteisen historian alkaneen vuoden 800 tienoilla ja sitä ennen Suomella ja Ruotsilla ei historiaa juuri olekaan, arkeologian löydöksiä lukuun ottamatta ja kielitiedekin ehkä osoittaa kielten kehittymistä ja alkulähteitä?
Svea käsitti suurimmillaan noin 700 asukkaan Birkan ja päällikkö eli kuningas asusteli viereisellä Hovgårdenin saarella ja saaret ovat nykyisin Unescon maailmanperintökohteita,
http://whc.unesco.org/en/list/555 joiden arkeologinen tutkintatyö lienee vielä keskeneräinen.
"Myöhemmin Suomeksi kehittyneellä alueella ihmiset........jakautuivat keskenään taisteleviin heimoihin; varsinaissuomalaisiin (egentliga Finland),
hämäläisiin eli tavasteihin ja karjalaisiin. Suomalaiset heimot olivat rakentaneet noin 90 nykyään muinaislinnoiksi sanottua mäkilinnoitusta suojakseen niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin vihollisia vastaan. Käynnissä oli kaikkien sota kaikkia vastaan."
H.Lindqvist kirj.: "Vieraissa laivoissa saattoi tosin saapua myös kauppiaita ja heidän mukanaan tuli pappeja ja lähetyssaarnaajia."
Ensimmäiset kristinuskon vaikutteet ja korut lienevät tulleet pohjanmiesten kauppamatkoilta Miklagaardin, Uuden Rooman eli Konstantinopolin suunnalta niin "Suomeen kuin Ruotsiinkin?"
Vanhan Rooman, Italian paavit olivat noin v 750 saakka Konstantinopolin keisarin ylivallan alla ja 800-luvun alkupuolella katolisen kirkon lähetystyö alkoi Tanskanmaan ja Birkan eli sveanmaankin suunnalla, perustettiin Hampurin arkkihiippakunta. ( Hampurin-Bremenin )
"Frankkien Skandinavian tukikohta perustettiin v. 822 tienoilla lähellä Tanskan rajaa sijaitsevaan Munsterlandiin.
Skandinavia-nimenkin sanotaan kehittyneen Tanskanmaan Scania-nimen viikinkimuotoisesta nimestä, Skåne on ollut Ruotsin osana puolet siitä ajasta kuin mitä Österland.
Paavi nimitti Ansgariuksen Hampurin piispaksi, jonka tehtävänä oli valvoa ja suunnitella Skandinavian lähetystyötä.
Ansgar vieraili paavin valtuuttamana Birkassa 829 - 830 perustaen kirkonkin ja oli ensimmäinen nimeltä tunnettu lähetystyöntekijä.
Ansgarius palasi Hampuriin, jonka viikinkien suuri hyökkäys tuhosi v. 845 ja Angarius kävi toisen kerran Birkassa elvyttäen lopahtaneen kirkon ja srk:n toiminnan."
"Hampuri-Bremenistä tullut piispa Unni yritti kronikoitsija Adan Bremeniläisen mukaan elvyttää Ansgariuksen perintöä Birkassa, jossa kuoli vuonna 936."
Piispa Unnin on väitetty käyneen Ahvenanmaallakin - ehkäpä myöhemmän ajan Turun tienoillakin?
http://doria.fi/bitstream/handle/10024/ ... sAllowed=y
SKS Pietarin ja Paavalin nimissä.
Paavit, lähetystyö ja Euroopan muotoutuminen ( 500 - 1250 )
Kiovan ruhtinas Vladimir otti kasteen v. 988 ja Novgorodin kauppatasavalta vapautui Kiovan ylivallasta vuoden 1100 tienoilla. Mongolit valloittivat Kiovan ja myöskin myöhemmän ajan Venäjänmaankin noin v. 1250 yli 200 vuodeksi ja Novgorodkin joutui maksamaan veroa/suojelurahaa kaaneille.
Valamon luostari lienee perustettu 1300-luvulla, mutta kirkkopoliittinen leviäminen sivuluostareina tapahtui vasta 1400-luvulta alkaen; mm. Syväriläisen luostari, Solovetsk. Ruptuurisodassa, Venäjän hyökätessä Ruotsin alueelle, paikalliset asettuivat hyökkääjän puolelle ja pakenivat sitten kostoa pelätessään esim. Valdailla ja Tverin alueelle ja tilalle muutti väestöä lännestä.
Näyttäisi siltä, että vasta kristinuskon leviäminen ja erityisesti läntisen katolisen kirkon uskon sai aikaiseksi yhteiskunnallista järjestäytymistä,
myöhemmän ajan Suomessakaan ei näyttäisi olleen minkäänlaisia yhteisöjä ennen kristinuskon omaksumista, nuo 90 mäkilinnaakin ovat olleet paikallisia ja väestöstä on ainoastaan arkeologisia jälkiä.
Kristinuskon omaksumisesta on ollut Itä- ja Länsi-Rooman hallitsijoille selkeää valtapoliittista hyötyä, mutta pakanauskonnotkin ovat kristinuskon rinnalla vaikuttaneet pitkään.
Veikko Palvo