JariL kirjoitti: Aika harva tutkija kiistää etteivätkö sekä Ruotsi että Novgorod olleet kiinnostuneet Suomen alueesta ja pyrkineet laajentamaan omaa vaikutuspiiriiän sinne. Ryssävihaa lause ilmentää vasta jos sitä seuraa jokin negatiivisen arvolatauksen sisältävä määre esim. alemmasta kulttuurista tms.
Katsotaanpas. Väite maaorjuudesta on väärä, koska Novgorodin tasavallassa ei ollut maaorjuutta. Väite siitä, että suomalaiset puhuisivat aivan varmasti venäjää, on sekin melko varmasti erheellinen. Edes itänaapurin sydänmailla asuvat sisarkansat eivät ole kulttuuriassimilaatiosta huolimatta luopuneet kielestään; miksi reuna-alueilla asuville suomalaisille näin olisi käynyt?
Jäljelle jää ortodoksinen usko, josta herää vain kysymys: entä sitten? Koska kommentti on annettu paljolti siinä hengessä, että Ruotsi pelasti maamme itäiseltä kulttuuripiiriltä, niin olen taipuvainen otaksumaan että tässä markkinoidaan samaa ajatusta kuin taannoisen "Suomi on ruotsalainen" -televisiosarjan eräässä jaksossa. Oli se hyvä että saimme tähän maahan luterilaisen uskon ja protestanttisen työmoraalin, ettemme ole mitään laiskoja kreikanuskoisia.
Koko lausunto rakentaa typerää ja aikansa elänyttä huntingtonilaista vastakkainasettelua itäisen ja läntisen kulttuuripiirin välillä. Hyvä on, minähän sitten kohtelen sitä sellaisena ja suhtaudun siihen asiaankuuluvasti.