Historian laiminlyödyt lähteet?

[Kaisa Kylakoski]

Jukka Kemppinen kirjoitti keskiviikkoisessa blogikirjoituksessaan

Historiantutkimuksessa vanhoja tuomiokirjoja käytetään ahkerasti. Kumma ettei uusia tuomiokirjoja käytetä. Meidän ja isiemme elämän merkittävät käännekohdat löytyvät joskus hyvinkin huolellisesti kirjattuina alioikeuksien varsinais- ja kiinteistöasiain pöytäkirjoista.

Eteeni ei ole sattunut ensimmäistäkään tutkimusta, jossa näitä dokumentteja olisi käytetty hyväksi järjestelmällisesti. Vaikkapa esikaupungeista ja lähiöistä ja kesähuviloista on tehty tutkimusta. Perusaineisto, kuten hinnat, maksuehdot, vakuudet ja sijainnit sekä mahdolliset kytkennät perintöön tai avioliittoon odottavat käyttäjäänsä.

Tuo aineisto on myös sangen helposti saatavilla.

Tiedän kyllä, mikä tässä kiikastaa. Tuomioistuinaineisto eli talous- ja sosiaalihistorian faktat ja numerot, on laiminlyöty siksi, että tavallinen historian tutkija ei osaa käyttää pöytäkirjoja ja rekistereitä ja toisaalta oikeushistoria, tuo erikoinen oppiaine, on pysynyt aika tarkoin lainsäädännön historiana. Kvantitatiivista tutkimusta ei riita-asioissa ole harrastettu. Rikosasioissa kriminologia ja muutamat muut aineet ovat käyttäneet kauan tilastoja, jotka ovat erinomaisia, mutta niukalti tuomioistuinaineistoa.

Olisikohan osaamisen lisäksi ongelmana n.s. tutkimusekonomia? Tutkimuksissa oikeuspöytäkirjoja käytetään varsin harvoin 1700-luvun puolivälistä eteenpäin. Tuolloin materiaalia alkaa olemaan - eli sen läpikäynti vaatii aikaa. Kemmpisen kommentista päätellen 1900-luvun materiaali olisi paremmin järjestettyä ja helpommin hyödynnettävää?

[jsn]

Olen joskus miettinyt asiaa itsekin. En usko että ongelmana on rekisterien ja hakemistojen osaamisen puute.

Tämäntyyppistä tutkimusta tehdäkseen joutuu aina kahlaamaan valtavan määrän aineistoa, koska juttuja ei käsittääkseni ole luokiteltu aiheen mukaan, vaikka ilmeisesti kaikissa vuosittain yhteen sidotuissa tuomiokirjoissa on mukana jonkinlainen hakemisto-osa ja tiivistelmä? On siitä huolimatta luettava läpi valtavia sivumääriä voidakseen todeta, mistä jutussa on kysymys ja mitä kaikkea siihen liittyy.

Vanhat tuomiokirjat ovat koukeroisuudestaan huolimatta sittenkin määrällisesti selvästi suppeampi aineisto, koska tuomiokuntiakin oli ennen vähemmän. Myös väkiluvun kasvu oletettavasti lisäsi erilaisten riita-asioiden määrää.

Varmasti pöytäkirjoista voi paljastua aivan uusia asioita ja myös muusta kuin vain oikeuskäytännön näkökulmasta. Ainahan voi rajata alueellisesti ja ajallisesti ja painottaa enemmän laadullista kuin määrällistä näkökulmaa. Tällöin on tehtävä vaikea ratkaisu siitä, kuinka edustavana otostaan voi pitää.

Ainakin melko tuoreessa gradussa joka käsitteli sota-ajan seksuaalirikoksia on käytetty tämäntyyppistä aineistoa Karjalaa koskien:

viewtopic.php?p=29329