Veikko I Palvo kirjoitti:Eversti T.V.Viljanen on Sotahistoriallisen toimiston päällikkönä saanut tutkimuksensa
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 valmiiksi 1946.
Ev.ltn T.V.Viljanen on ylennetty everstiksi 19.11.1944 ja ylennys on astunut voimaan päivämäärällä 23.6.1944. Syynä "takautuvaan ylennykseen" lienee ollut tarve osoittaa, ettei kukaan ja mikään yksikkö olisi kyennyt estämään suurhyökkäystä sen painopisteessä.
JR 1 on saatu koottua pataljoonittain 12.6.1944 mennessä ja rykmenttiä on "kuntoutettu" ja yritetty mahdollisuuksien mukaan täydentääkin.
Kuritushuonetuomioita on jaettu vain 11 ja ylennyksiä ja kunniamerkkejä 330.
Kenraaliluutnanttina
reserviin siirtynyt T.V.Viljanen on tehnyt tutkimuksensa hetimmiten sodan jälkeen,
YE-päällikkö Heinrichs on käskyssään 12.1944 käskenyt pitää kaikki muistelmat ja tutkimukset salaisina ja poissa julkisuudesta - jossa leviteltiin "tietoja" kannaksen halkijuoksusta.
Kannaksen juoksukilpailu näyttäisi useinkin jääneen eloon, vaikka kenr.ltn Oesch lienee ensimmäisenä kirjoittanut torjuntavoitosta?
Veikko Palvo
Muistaakseni Halstin 2. muistelmakirjassa, Aika vaatii veronsa, on maininta Viljasen jäämisestä sortuneen juoksuhaudan alle ja siitä tällistä Viljanen oli aika pitkään ns. "kajahtanut" eli poissa pelistä.
---
Valkeasaaren tappioista lukemia Oesch:n kirjasta otettuna:
JR1:n tappioista myöhemmin tehtyjen selvitysten perusteella tällaiset lukemat:
Tappiot kaikkiaan 872, joista haavoittuneita 396 eli noin 30% rivivahvuudesta!
K.L. Oesch:n kirja Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944, Otava, 1956.
Oesch kertoo kirjassaan lyhyesti mitä tapahtui.
Sivu 153 kertoo näin:
31.5.-44 laaditun vahvuusilmoituksen mukaan JR1:n vahvuus oli jotakuinkin täysi. Kirjoissa oli kaikkiaan 3448 ja rivissä 2926 upseeria, aliupseeria ja miestä.
Taistelussa mukana ollut pst-upseeri (maj. Pekkarinen) mainitsee jälkeenpäin laatimassaan kertomuksessa tappioista seuraavaa:
10.6. klo 15.00 pataljoonien kokoonpanon jälkeen (Lintulan maastossa) todettiin kaatuneita, haavoittuneita ja vielä kadoksissa olevia n. 60% alkuperäisestä taisteluvahvuudesta.
Myöhemmin 11.6. Onkamojärvellä todettiin tappioiden kaatuneiden, haavoittuneiden ja kadonneitten osalta Valkeasaaren taistelussa olleen n. 20% taisteluvahvuudesta.
10.6. iltapäivällä oli siis 40% rykmentistä hajalle lyötynä, ilman käskyä rivistä poistuneita, eksyneitä ja hiippareita, jotka seuraavana päivänä koottiin.
Olihan 30%:nkin tappioista huolimatta runsaasti 2000 miestä rykmentin rivivahvuudesta jäljellä. Palautettakoon vertauskohtina mieliin Talvisodan Taipale, Kollaa, Summa, jatkosodan Talin taistelut ym. joihin osallistuneiden joukkojen kestokyky todella raskaista tappioista huolimatta on tunnettu ja tunnustettu.
Sivu 155:
Tappioluku 872 kaatunutta, haavoittunutta ja kadonnutta: Kaatuneiksi ja haavoittuneiksi ts. sirpaleiden ja luotien koskettamien yhteismäärä voidaan summittaisesti arvioida noin 550:ksi.
(Koska haavoittuneita oli 396, olisi kaatuneita normaalisuhteen mukaisesti oillut n. 170, siis kaatuneet ja haavoittuneet yhteensä n. 550) Loput 872:sta oli kadonneita, hiippareita, tärähtäneitä jne, ei siis ammusten vahingoittamia. Kaatuneiden ja haavoittuneiden määrä taisteluvahvuudesta oli siis pyöreästi 20%.
Sivu 156:
Tappioluvut, ensin 60% ja sitten 20% rykmenttiä uudelleen koottaessa, puhuvat selvää kieltä hajaantumisesta.
Pitää tietysti muistaa mistä tappiot koostuvat, eli tappioiksi lasketaan kaatuneet, haavoittuneet, kajahtaneet eli taistelukyvyttömät, karkurit tai hiippailijat ja kadoksissa olevat!