Historoitsija Mika Kuljun kirjassa “Kenraalin viisi sotaa - Hjalmar Siilasvuon elämäkerta” (Gummerus 2011) on sivuilla 82-82 otsikolla “Siilasvuo vs. suojeluskunnat” tarkasteltu komentaja, jääkärikenraali Hjalmar Siilasvuon, näkemyksiä suojelukunnista:
“Siilasvuon nuiva asenne suojeluskuntia kohtaan kumpusi usemmmastakin syystä, joista pari voidaan nostaa päällimmäiseksi. Siilasvuon mukaan Suojeluskuntajär-jestön toiminta oli resurssien hajoittamista kahteen sotilaalliseen organisaatioon, jotka kokivat ajoittain toisensa jopa kilpailijoiksi. Siilasvuo korosti ettei voinut olla kahta taktiikkaa. Suojeluskunnilla oli omat ohjesääntönsä, jotka poikkesivat armeijan ohjesäännöistä. Lisäksi Siilasvuo näki, että osa suojeluskuntaupseereista oli sellaisia, jotka eivät olleet pärjänneet armeijassa.
Hjalmar Siilasvuo oli myös sitä mieltä, että suojeluskunnat pitivät yllä kansankunnan kantiajakoa. Ensio Siilasvuo muisteli isänsa sanoneen, että Suomessa oli tasa-arvoinen kansanarmeija, johon kuuluivat rikkaat ja köyhät sekä oikeistolaiset ja vasemmistolaiset. Suojeluskunnissa ei vasemmistolaisia nähty, joten organisaatio ei käytännössä palvellut koko maanpuolustusta.
Ensio Siilasvuo on muistellut ettei isä päästänyt hänta edes suojeluskuntapoikien toimintaan, koska vastenmielisyys emojärjestöä kohtaan oli niin suuri. Nykypäivän näkökulmasta tuntuu tietenkin erikoiselta, että sotilasläänin komentaja kielsi poikaansa liittymästä vapaaehtoiseen maanpuolustusjärjestöön”
Komentaja,jääkärikenraali Hjalmar Siilasvuo, kirjoitti tammikuussa 1942 Päämajaan päämajoitusmestari kenraali Airolle:
“Maataloustehtäviin on vapautettu kiusallisen paljon henkilöitä, ja mikä pahinta, usein pitäjän varakkaimpia isäntiä. Joukoilla on vaikea käsittää, mitä traktorinajajat nyt talvella tekevät kotona. Onko välttämätöntä, että osuusmeijerin johtokunnan jäsenet, pitäjän rikkaimmat nuoret isännät, ovat kotona valvomassa meijerin toimintaa kuten Tyrnävällä.”
Suojeluskuntien armeijaa korruptoivaa vaikutusta ei liene selvitelty tai tutkittu.
Mutta kuten Tyrnävällä, niin myös Pohjois-Savossa, suojeluskunnat olivat monin paikoin sotamoraalia kompromentoivia lausuntoautomaatteja, joiden avulla maaseudulla varakkaat tilalliset ja kaupungeissa yläluokkaan kuuluvat asevelvolliset karkasivat rintamapalveluksesta “välttämättömiin kotitöihinsä”.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
ANDALSUSIA