Emma-Liisa kirjoitti:---
Se mistä Ylikangas kimpaantui oli tämä Tuomiojan lause:
Heikki Ylikangas on historiantutkijoistamme ehkä tietoisesti polemiikkihakuisin.
En kyllä näe tätä minään herjana. Itse asiassa se on vain toteamus. Toki lukija
voi toki tulkita sen positiiviseksi tai negatiiviseksi sen mukaan, pitääkö polemiikkia ja siihen hakeutumista hyvänä tai pahana, mutta kyse siis on lukijan tulkinnasta.
Minustakin tuo on neutraali toteamus. Polemiikin laadusta ja sisällöstä sitten riippuu, mikä arvo sille on annettava. Keskusteluahan sinänsä maailmaan ja historian foorumeille mahtuu.
Oma ihanteeni on mahdollisimman älyllinen mielipiteenvaihto, jossa käytetään oman kielen kaikkia mahdollisuuksia syvällisten asioiden ilmaisemiseksi. Se jopa havainnollistuu mielessäni takkatulen rauhoittavassa tunnelmassa nojatuolin selkämystä vastaan nojautuen ja ajatuksiinsa syventyen käydyksi miellyttävänsävyiseksi jutteluksi.
Painettujen medioiden kautta keskustelemisella on puolensa, mutta siinä osapuolten välinen ymmärtämys - yksimielisyyden ei sentään tarvitse olla päämääränä - jää helposti saavuttamatta jo siitä syystä, että kirjoitettu kieli yksiulotteisuudessaan on perin vajavainen väline moneen tarkoitukseen.
Kirjallisessa keskustelussa olisi voitava ja osattava käyttää erilaisten kirjasinlajien lisäksi ainakin hymiöitä ja painotusmerkkejä, mahdollisuuksien mukaan muitakin tarkentavia keinoja. Itse asiassa en ymmärrä sitä, ettei kirjoitusjärjestelmäämme ole pitkään aikaan kehitetty ilmaisevammaksi, vaikka siitä on tullut informaation välityksessä yhä tärkeämpi.
No niin, tämä kommenttini ei paljonkaan liity Heikki Ylikankaaseen, vaan meni taas yleisyyksiin. Minun mielestäni asioita onkin välillä ajateltava laajasti ja uusia uria etsien. Tarvitaan kyllä niitäkin, jotka pitävät asioita vanhoilla vakailla urilla.
P.S. Tarkennan ajatustani kirjoitusjärjestelmämme "yksiulotteisuudesta" painotuksen osalta ajankohtaisella esimerkillä. Tuolla Iltalehden verkkoversiossa esiintyy nyt lause "Pahansuopien toimittajien ohjailtaviksi ei kuitenkaan tule antautua". Lauseellahan on kaksi merkitystä sen mukaan, painotetaanko sanaa "pahansuopien" vai "toimittajien". Edellisessä tapauksessa pahansuopien toimittajien olemassaolo on vain mahdollisuus, jälkimmäisessä jopa kaikki toimittajat ovat pahansuopia.
Kirjoituksessa tämän eron eli lauseen koko merkityksen julkituominen vaatisi nykyisellään jonkin kirjasinlajin käyttöä, eikä se ole tapana. Käytön tarkoitusta ei edes käsitettäisi. Ilman painotuksia lause ymmärretään sekä puheessa että kirjoituksessa pikemmin yleiskattavan merkityksensä mukaan, mikä epäilemättä synnyttää pahaa verta mediassa ja saattaa aiheuttaa alkuperäiselle kirjoittajalle julkisuutappion.