yucca kirjoitti:Joka tapauksessa suomalaisesta näkökulmasta 1. maailmansota sinänsä vaikutti aika vähän Suomeen. Vasta loppuvuodesta 1917 alkaen alkoi Venäjän tilanne vaikuttaa, tilanteessa, jossa Venäjä oli vahvasti irtautumassa sodasta.
Tältä asia saattaa näyttää kapea-alaisen valtiollisen politiikan näkökulmasta. Jo yksin tämän tarkastelutavan lähtökohdat ontuvat pahasti, koska Suomessa "valtiollista" elämää oli ennen vuotta 1917 melko niukasti.
Tosiasiassa sodalla oli heti sen syttymisestä lähtien erittäin paljon vaikutusta, joka tuntui kaikkien kansalaisten elämässä.
Sota voimisti Venä'jän sotilashallintoa ja lisäsi venäläisten joukkojen läsnäoloa. Mm. siviiliviranomaiset alistettiin täysin sotilasjohdolle, niin että voidaan sanoa maassa vallinneen kutakuinkin täydellinen sotilasdiktatuuri, joka pyrki valvomaan kansalaisia huomattavan tiukasti. Venjän sotavoima oli erittäin näkyvä kaikkialla ja se oli myös aina etusijalla. Tärkeät liikennepaikat olivat kaikki miehitettyjä. Olot kiristyivät huomattavasti.
Tuontitavaran saanti vaikeutui ja elintarvikkeita jouduttiin säännöstelemään, tuloksena dramaattista hintojen nousua, mustanpörssin kauppaa, keinottelua ja salakuljetuksen lisääntymistä. Suomi joutui meriliikenteen miltei täydellisen katkeamisen vuoksi nopeasti täysin riippuvaiseksi Venäjältä tapahtuvasta tuonnista (mm. jauhot ja muut keskeiset elintarvikkeet). Saksan kauppa loppui kokonaan, ja kauppa lännemmäskin vaikeutui huomattavasti. Palkkatyöläisillä (mm. työväestö ja keskiluokka) tämä näkyi ostovoiman rajuna heikkenemisenä. Erityisesti vuonna 1916 oli paha inflaatio.
Paljon puhutaan siitä, kuinka sota hyödytti Suomea, kun Venäjän sotatarviketilaukset saivat teollisuuden pyörät pyörimään. Näin mm. syntyi ensimmäinen paperiteollisuuden kartelli. Kasvu oli huikeaa, mutta samalla vääristyneellä ja keinotekoisella perustalla, jonka romahdus oli vain ajan kysymys, kuten sotien aiheuttamilla korkeasuhdanteilla tapaa usein käydä. Pertti Haapala on tutkimuksessaan Kun yhteiskunta hajosi verrannut tätä aikaa ja 1990-luvun alun lamaa ansiokkaasti toisiinsa.
Venäjän kysyntä ja ostovoima alkoivat heiketä juuri sodan vuoksi, ei vallankumouksen. Venäjän rautateille, jotka olivat Suomen talouden kannalta avainasmassa, sotilaskuljetukset olivat keskeisiä je niiden toiminta oli hauraalla pohjalla. Venäjän talouden romahtaminen oli keskeisiä vallankumoukseen vaikuttavia tekijöitä, erityisesti maaliskuun vallankumouksen osalta. Toisaalta Suomen teollisuudella oli juuri sodan takia pulaa raaka-aineista.
Venäjän Suomessa toteuttamat massiiviset linnoitustyöt lisäsivät työvoiman liikkuvuutta ja vaikuttivat nekin talouteen monin tavoin.
Maailmansodan aikana alkoi myös jääkäriliike, jolla oli myöhemmän historian kannalta varsin iso merkitys. Se ei ollut vuoden 1917 vallankumouksen tulosta.
Nimenomaan maailmansodan vuoksi Suomi jäi jälkeen Pohjoismaista useilla aloilla, sillä ne eivät olleet mukana sodassa, vaikka sen vuoksi taloudellisista vaikutuksista kärsivätkin. Kulttuurinen ja taloudellinen ero niihin ei ollut yhtä iso vielä vuonna 1914.
Vuoden 1914 tilannetta on todellakin aihetta muistella Suomessa, koska siitä alkoi se kehitys, joka johti neljä vuotta myöhempiin tapahtumiin. Venäjällä ei ehkä olisi puhjennut niin vahvaa vallankumousta ilman sotaa ja katastrofaalisia tappiota (kuin toisinto Japanin sodan jälkeisistä tapahtumista). Maa ei kestänyt nimenomaan pitkää sotaa. Alunperin kaikkialla uskottiin sodasta tulevan nopea ja lyhyt. Juuri siksi siihen lähdettiin. Tämä on yksi tärkeimpiä historian opetuksia ensimmäisestä maailmansodasta, joka kannattaa muistaa Suomessakin.