historioija kirjoitti:ainakaan minä en sitä jaksa enää lukea.
Emme opi, niin sanoakseni, mitään. Varmin tapa on ummistaa silmänsä.
historioija kirjoitti:Kyseenalaistaminenkin vaatii mielestäni jokseenkin päinvastaista, älyllistä, suostuttelevaa ja kompromisseihinkin halukasta suhtautumista, jopa huumoria. Osaamme jo karttaa tyyliä, joka tuo mieleen 1970-luvun uskonvarmuuden.
1970-luvun käyttö haukkumasanana (josta lyhyesti tuonnempana, sillä minullakin on, näin historiaihmisten kesken, siitä käsitykseni) soveltuu erityisen huonosti Pelhoon. Kyseessähän ovat ilmiöt jotka olivat tuolloin tuntemattomia:
- käsipuhelinten kuuntelu
- itsenäisen Viron ulkomnisteri
- EU:n
(sic) ulkoministeri
- uusnatsit Kiovan hallituksessa
jne. jne.
Yleisesti 1970-luvulla ei edes kaivattu tämänlaisia ilmiöitä. Se oli vapauden aikaa, ennen kaikkea niille suomalaisille, jotka olivat kutakuinkin tuohon aikaan jotakuinkin nuoria.
"Uskonvarmuutta" oli, kun suomalaiset näkivät ja kuulivat miten tasa-arvoisuus ja elintaso ryminällä kasvoivat meillä ja maailmalla.
Se oli ensimmäinen vuosikymmen, jolloin kaikki ikkunat olivat auki ja kaikki tietkin avoinna Eurooppaan ja maailmalle. Kelpasi olla suomalainen, ja nuori.
Puhun siitä ajasta, vaikken luule että sen paremmin "Historioija" kuin Pelho tietäisi siitä mitään omakohtaista. Vain on ruvennut harmittamaan, että 1970-luvusta puhutaan vähätteleviä.