Tapio Onnela kirjoitti:Tiedätkö onko Kansalliskirjasto jotenkin tässä ollut aktviinen?
Kansalliskirjasto ja kirjastot ylipäänsä ovat toki erittäin paljon aktiivisia
näissä kuvioissa. Ne ovat kuitenkin vain yksi toimija ja intressiryhmä
muiden joukossa, eivätkä välttämättä ollenkaan se taho, jonka painoarvo
on suurin.
Kannattaa lisäksi huomata, että tärkeimmät tekijänoikeuteen liittyvät
linjanvedot tehdään nykyään EU:n tasolla, ja Suomen mahdollisuudet
sooloilla ovat hyvin rajalliset. Samoin on perusteetonta olettaa, että
aineistojen suoja-ajat olisivat välttämättä lyhenemässä - aivan
yhtä hyvin kehitys voi mennä myös toiseen suuntaan, kuten esim.
äänitteiden kohdalla juuri pari vuotta sitten tapahtui.
Kuka tässä eniten nyt vastustaa sitä, että saisimme luettavaksi vaikkapa 1930-luvun lehdet. Mikä tässä on se taloudellinen etu jota oltaisiinb joltakulta viemässä pois? Ovatko tekijänoikeusjärjestöt tässä suurin este, ja jos, niin kuinkahan paljon 1920 tai 1930 lukujen lehtiin kirjoitelleet ovat saaneet tekijönoikeuskorvauksia jutuistaan, esim 2010-luvulla?
Pohjimmiltaan tässä on kyse isommista periaatteellisista kysymyksistä, ei siitä,
että joku (etenkään tekijät) haluaisi erityisesti saada korvauksia 20-30-lukujen
lehtien käytöstä. Suoja-aikojen pituus koskee luonnollisesti myös nykyään ja
tulevaisuudessa tuotettavia aineistoja ja vaikuttaa pitkällä tähtäimellä niiden
kaupalliseen arvoon.
Takautuvienkin aineistojen osalta verkkokäyttö ja sopimuslisenssisäännösten
tuoma turva saattavat myös tarjota oikeudenhaltijoille uusia mahdollisuuksia
niiden taloudelliseen hyödyntämiseen. Sopimuslisenssisäännöksiä
ollaan laajentamassa siten, että myös kustantajat voivat hyödyntää niitä
(eivät vain muistiorganisaatiot), mikä tarjoaa nille parempia mahdollisuuksia
esim. käyttää omia vanhoja aineistojaan osana maksullisia verkkopalveluitaan.
Tähän asti tämä on ollut ongelmallista siksi, etteivät kustantajat ole aikoinaan
sopineet tekijöiden kanssa verkkojulkaisemiseen tarvittavista oikeuksista.
Oma kysymyksensä on myös tekijänoikeuden alaisten aineistojen hyödyntäminen
tiedon louhintaan. Eri yhteyksissä on käyty keskustelua siitä, tarvittaisiinko
tekijänoikeuslakiin ns. tutkimuspoikkeus, joka mahdollistaisi tiedon louhinnan
digitaalisista tekstikorpuksista siten, ettei siitä tarvitsisi erikseen sopia
oikeudenhaltijoiden kanssa tai maksaa tekijänoikeuskorvauksia. Tekijänoikeus-
järjestöt katsovat, että ongelma olisi mahdollista ratkaista sopimuslisenssien
pohjalta (ks. esim.
Kopioston lausunto Tiedon saatavuus työryhmän viimesyksyisestä
raportista - raportti ja kaikki lausunnot:
http://www.tdata.fi/dokumentit).
Jos sopimuslisenssimalliin päädytään, tarvitaan luonnollisesti tarkempia
neuvotteluita siitä miten paljon korvauksia digitaalisten korpusten käytöstä
maksetaan ja miten "tutkija" määritellään, ts. onko aineistojen käyttöoikeus
mahdollista antaa "oikeiden tutkijoiden" lisäksi myös esim. graduntekijöille.
PS. Kansalliskirjasto julkaisi muuten juuri sopivasti uutisen Suomen Kuvalehden
1900-luvun jälkipuoliskon lehtien digitointia koskevasta sopimuksesta:
http://www.kansalliskirjasto.fi/yleisti ... 87447.html
Tekijänoikeuksista uutisessa todetaan seuraavaa:
"Tavoitteena on, että lehden täyttäessä 100 vuotta vuonna 2016 sen koko
satavuotinen historia on digitoituna opetuksen ja tutkimuksen käytössä.
Tämä vaatii kuitenkin ensin aineistoa koskevien tekijänoikeudellisten
kysymysten ratkaisua."