Viime päivinä eri medioissa on muisteltu paljon Neuvostoliiton vallankaappausta, josta on kulunut tasan 25 vuotta. On kiintoisaa, että Venäjällä Kreml on nyt kieltänyt kaappauksen julkisen muistelemisen, jota tähän asti on saanut tehdä joka vuosipäivän yhteydessä. Saa nähdä, muistellaanko vuoden 1993 toista vallankaappausyritystä parin vuoden päästä? Tullaankohan sen hävinnyt osapuoli osoittamaan marttyyreiksi, kun nyt Gennadi Janajevin "junttaa" ei sellaisinakaan haluta muistaa.
Vuoden 1991 vallankaappauksella oli lähes välitön seuraus: Neuvostoliiton lopettaminen ja useiden valtioiden itsenäistyminen eli Venäjän nykyisen presidentin sanoin katastrofi.
Tuolloinhan aidosti pelättiin Suomessakin, kuinka Neuvostoliitossa voisi puhjeta sisällissota, jossa olisi mahdollisesti voitu käyttää myös ydinaseita. Sittemmin on pidetty lähes vääjäämättömänä ja itsestäänselvänä, että kaappaajat epäonnistuivat, olivathan he hermona ja umpihumalassa koko kaappauksen keston ajan. Mutta olisiko kaappaajilla todella ollut mitään onnistumisen mahdollisuuksia? Olisiko historia voinut tuolloin kääntyä takaisin? Kuinka paljon näiden käytös oikeastaan poikkesi Gorbatshovin edeltäjien ajoista?
Suomessa ainakin tällainen muutos ei tuntunut olevan kovin suuri, joillekin jopa helpotus. Mieleen muistuu myös yhden suomalaislehden näyttävä reportaasi "Valta vaihtui Neuvostoliitossa", joka ilmestyi vasta sitten, kun kaappaus oli jo ohi. Julkisuudessa myös monet ennättivät toivoa paluuta edellisvuoden lopulla päättyneeseen clearing-kauppaan.