Venäjän tilanne historian näkökulmasta

[Emma-Liisa]

Hän hylkää paljon asioita. Luulen hänen unohtaneen hylätä imperialismin. Länsimaiseksi globalisoitunut maailma, josta en ole varma mitä se on, johtuu kai länsi-eurooppalaisten maiden siirtomaavalloituksista, joista suurin ja kaunein on nykyinen USA. Maailman mahtavin maa, joka eroaa monella tapaa eurooppalaisista maista.

Imperialismi ei ollut syy vaan seuraus.

Olen pahoillani, mutta en valitettavasti tajua kuinka maailman länsimaistuminen, esimerkiksi Kongon länsimaistuminen, oli syy imperialismiin, esimerkiksi siihen, että Belgian kuningas otti Kongon siirtomaakseen. Luulin Kongoa afrikkalaistuneeksi ainakin ennen siirtomaavaltaa, mutta voin olla väärässäkin ja olet oikeassa, että se oli länsimaalaistunut, mikä oli syy siirtomaavaltaan.

Huokaus. Asian ydinhän on se, mitä tapahtui Euroopassa ennen kuin sen eräät valtiot kykenivät luomaan imperiumeja.

[Lemmi]

Imperialismi ei ollut syy vaan seuraus.

Olen pahoillani, mutta en valitettavasti tajua kuinka maailman länsimaistuminen, esimerkiksi Kongon länsimaistuminen, oli syy imperialismiin, esimerkiksi siihen, että Belgian kuningas otti Kongon siirtomaakseen. Luulin Kongoa afrikkalaistuneeksi ainakin ennen siirtomaavaltaa, mutta voin olla väärässäkin ja olet oikeassa, että se oli länsimaalaistunut, mikä oli syy siirtomaavaltaan.

Huokaus. Asian ydinhän on se, mitä tapahtui Euroopassa ennen kuin sen eräät valtiot kykenivät luomaan imperiumeja.

Kirjoitit, että Länsi-Euroopan menestymisen (miksi maailma globalisoitui juuri länsimaiseksi)) syitä pohtiessaan Korpela hylkää seuraavat selitykset ja luettelit pitkän litanian syitä, jotka sinun mukaasi Korpela on hylännyt. Voisitko kertoa mikä se ydinsyy oli sille, että Belgia otti siirtomaakseen Kongon? Siirtomaaisännät kai maailmaa länsimaistivat vai kuinka? Eikä vain Kongossa vaan kymmenissä muissakin maissa.

[Veikko I Palvo]

Viimein sain kirjastosta Itä-Suomen historian professorin Jukka Korpelan teoksen Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn (Gaudeamus 2015). Siinä Korpela käsittelee myös ”itäisiä” yhteiskuntia, mm. Venäjää.

Mongoli-imperiumin ja muidenkin Keski-Aasian heimokonferaatioiden valtajärjestelmässä valta kuului kaanille. Kunkin valtakunnan johdossa oli hallitsija (kaani, tsaari, suuriruhtinas, sulttaani). Hän hallitsi pienempiä hallitsijoita (emiiri, mirza, šaahi, ruhtinas) ja nämä vuorostaan seu-raavan tason hallitsijoita. Johtavan ruhtinaan asema perustui auktoriteettiin, jonka hän sai klaanien ja heimojen johtohenkilöiltä. Kun auktoriteetti oli epämääräinen asia, sitä oli pidettävä yllä vastustajia säälimättä.

Käydäkseen kauppaa ja menestyäkseen slaavien oli opittava suhtautumaan valloittajiin oikein. Kun Rusia kontrolloitiin valloittajien hallintojärjestelmällä, oli myös osattava liikkua sen byrokratiassa. Näin alettiin omaksua mongolien käyttämää turkkilaisten kieltä, tapoja, hallintoa ja tottumuksia. Kanssakäyminen loi myös henkilökohtaisia yhteyksiä, ja väestö sekaantui.

Tataarivalta vahvisti ortodoksisen kirkon asemaa ja se sai ehdottoman aseman, kun kirkon intressit yhtyivät Moskovan etuihin 1200-luvun asemaan.

Tataarivallan vaikutusta oli islamilaisen ja keskiaasialaisen vallan idea ja laillisuuskäsitys:

Islamilaisen yhteiskunnan perusyksikön eli umman ihanne oli yhteisöllinen yksimielisyys. Umma vastasi pitkälti venäläistä mir-yhteisöä (kyläyhteisö), jonka ydinarvoa kuvataan sanalla sobornost (yhteisöllisyys). Kehitys ei johtanut yksilön syntyyn kuten lännessä vaan ihmisten arvon ja mielipiteen alistamiseen yhteisön edulle. Yhteisön puhevaltaa käytti paikallinen (mielipide)johtaja, ja siten absoluuttisen johtajan valta-asema oli korostunut yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Tämä voimisti ajatusta maailmasta uskonyhteisönä. Kehitys näkyi myös yhteiskunnan perusrakenteissa, kuten verotuksessa ja maanomistuksessa, joissa on yhä säilynyt ajatus kollektiivisuudesta. Maanomistuksestakaan ei kehittynyt länsimaiden kaltaista ”absoluuttista” asiaa. Omistukset on voitu helposti menettää hallitsijan ja hallituksen niin halutessa. Itään ei koskaan kehittynyt edes yläluokan vuosi-sataisia perintötiloja.

Tätä mallia alettiin seurata Rusin itäisillä alueilla juuri siinä vaiheessa, kun lännessä asetettiin universalismi kyseenalaiseksi 1200-luvulla. Toisaalta idässä ei kehittynyt nopeasti absoluuttista suvereeenia kuninkuutta, vaikka Fukuyama niin väittää. Suvereenisuuden eräs peruspilari on nimittäin kuninkaan lainsäädäntövallan luominen ja ulottuminen kaikkialle. Rusin hallitsija pysyi pitkään sukujen ja klaanien hallitsijana. Näin ei syntynyt pohjaa laillisuusyhteiskunnalle, ja yhteiskunnan rakenteen määräävänä periaatteena vahvistui ajatus johtajasta, joka saa paimentaa laumaansa Ju-malan tahdon mukaisesti.

Merkittävä virstanpylväs oli Iivana IV:n ”Julman” (venäjässä sana tarkoittaa ”peljättävä, kunnioi-tettava, mahtava”) kruunaaminen tsaariksi 1547.

Vallan tueksi uudistettiin ortodoksinen kirkko metropoliitta Makarin johdolla. Pyhimyskalenterista tehtiin selkeästi kansallinen ja pyhät tekstit koottiin ja toimitettiin uudelleen. Niistä myös poistettiin kaikki länsimainen aines. Stoglav-kirkolliskokouksessa vuonna 1551 uusittiin kirkollista lainsäädäntöä, ja kirkon ja keisarin bysanttilainen yhteishallinto sinfgonija (= symfonia) vahvistettiin.
Juuri tähän aikaan tapahtui rajanveto itäisen järjestelmän ja eurooppalaisen suvereenikuninkuuden välillä Moskovan ruhtinaskunnassa. Iivana III:n aloittama Länsi-Euroopan mallin seuraaminen loppui 1500-luvun puolivälissä. Silloin vahvistuivat itäinen valtaidea ja käsitys hallitsijasta Jumalan edusmiehenä.

Iivana IV oli voittanut Kazanin ja Astrahanin kaanikunnat ja liittänyt ne omina kokonaisuuksina im-periumiinsa ottaen aseman niiden hallitsijana, kuten idässä oli tapana. Moskovaan hallintoon ja armeijaan tuli paljon tataariylimyksiä, ja vaikka he kääntyivät kristinuskoon, tämä vaikutti kulttuu-rin ja yhteiskunnan ”itämaistumiseen”.

Matthew P. Romaniellon teokseen The elusive empire vedoten Korpela kirjoittaa, että

moskovalainen kehitys valtakunnasta ja laista otti 1500-luvulla askeleen pois muusta Euroopasta. Toisin kuin usein ajatellaan, Moskovan Venäjän taustalla ei niinkään ole ortodoksisuus vaan voimakas islamilainen kulttuuri. - - koko imperiumin rakentaminen koostui pienistä, prag-maattisista, hetkeen sitoutuneista ja usein ristiriitaisista kompromissiratkaisuista. Aikalaispropagandassa prosessia kuvataan vain suurena Jumalan valtakunnan luomisena. Romaniellon mukaan koko venäläisyyden synnyssä Kazanin ja sen kulttuurin integroitumisella oli aivan keskeinen rooli. Lopputulos ei ollut sen enempää bysanttilainen Rooma kuin uusi mongoli-imperiumikaan vaan jotain siltä väliltä, jota hallitsi ”valkoinen kaani”.

Itä-Euroopasta tuli transitiokulttuuri idän persialaisen hellenistisen perinnön ja lännen roomalaisen hellenistisen perinnön välillä.

Lihavointi minun.

Tataarien valta nykyisen Moskovan alueella alkoi 1200-luvun alkupuolella ja jatkui n. 250 vuoden ajan ja alueen yhteydet lännen ( bysantin ja Kiovankin ) suuntaan lienevät olleet hyvinkin rajoitettuja ja vastaavasti tataarien pysyväksikin jäänyt vaikutus hyvinkin suurta.

Dmitri Donskoi kapinoi mongolivaltaa vastaan 1300-luvulla, mutta tataareille veroa maksavaksi ja näille veroja keränneeksi Moskovan suuriruhtinaaksi Dmitri jäi.
Iivana III:n "länsisuuntaus" 1400-luvun lopulla taisi olla bysantin suuntaan, vaimokin oli Zoe ( Sofia ) bysantin suunnalta. Ivan IV julma käytti ensimmäisenä "koko venäjänmaan tsaari-arvonimeä" ja Ivan II:n lailla läntinen kauppatasavalta Novgorod kukistettiin jälleen.
Novgorod ei ollut ollut tataarien vallan alla ja moskoviittivalloittajat julistivat Novgorodin Aleksanteri Nevskin erääksi kansallispyhimyksistään, "nevalainen" oli voittanut läntiset hyökkääjät Nevalla ja Peipsijärven jäällä. Tai olisikohan vasta Pietari Suuri ryhtyessään rakentamaan Nevan kaupunkiaan julistanut Aleksanteri Nevskin arvoonsa ja rakennutti Pietariin Aleksanteri Nevskin lavrankin siihen Nevsk prospektin päähän?

Stalin arvosti Iivana Julmaa ja teetätti hänestä elokuvankin ja opasti ohjaajaa: "On esitettävä, miksi Ivan IV:n *täytyi* olla julma."
( Olen lukenut tuon ehkäpä S.S.Montefioren teoksista )

Moskovassa katsottiin bysantin suuntaan ja 1800-luvun puolivälissä pystytettiin 1000-vuotisen valtakunnan muistomerkki ja Kiovaan vuonna 1853 St.Vladimirin patsas. Venäjän historiallinen yhdistyksen perusti Vladimir Putin ja yhdistystä johtaa kulttuuriministeri Vladimir Medinski, ja http://www.telegraph.co.uk/news/worldne ... -Kiev.html Moskovaan ollaan kohtapuoliin pystyttämässä 330 tonnia painavaa ja 26 metristä Vladimir Suuren patsasta.

Veikko Palvo

[nylander]

Stalin arvosti Iivana Julmaa ja teetätti hänestä elokuvankin ja opasti ohjaajaa: "On esitettävä, miksi Ivan IV:n *täytyi* olla julma."

Stalin taisi kaiken muun ohella olla eteviä kielimiehiä, kun noin hanakasti näkyy tässäkin yhteydessä noukkineen esille ties kenenkä suomalaisen lanseeraamaan "julmuuden" Ivan IV:n yhteydessä.

Itse en taida venättä aakkosia pitemmälle, mutta jo kauan sitten opin, että kyseisen Iivanan epiteetti groznyi todellisuudessa tarkoittaa 'ukkosen kaltaista, pelkoa tai ankaraa kunnioitusta herättävää'.

[Emma-Liisa]

Stalin arvosti Iivana Julmaa ja teetätti hänestä elokuvankin ja opasti ohjaajaa: "On esitettävä, miksi Ivan IV:n *täytyi* olla julma."

Stalin taisi kaiken muun ohella olla eteviä kielimiehiä, kun noin hanakasti näkyy tässäkin yhteydessä noukkineen esille ties kenenkä suomalaisen lanseeraamaan "julmuuden" Ivan IV:n yhteydessä.

Itse en taida venättä aakkosia pitemmälle, mutta jo kauan sitten opin, että kyseisen Iivanan epiteetti groznyi todellisuudessa tarkoittaa 'ukkosen kaltaista, pelkoa tai ankaraa kunnioitusta herättävää'.

Korpela kääntää sanan ”peljättävä, kunnioitettava, mahtava”. Elokuvassa onkin kohtaus, jossa Iivana vastustajiensa ruumiita katseltuaan toteaa jotenkin siihen tyyliin että "lisää".

Itse asiassa kyse ei ole pelkästään käännöksestä, vaan mentaliteetista, joka on nykyihmiselle vieras. Vanhemmat sukupolvet oppivat katekismuksesta, että "Sinun tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa". Hallitsijakaan ei saanut olla mikään Muumi-mamma.

Se ero länsimaiden ja Venäjän samoin kuin Ottomaanien valtakunnan välillä kuitenkin oli, että esim. Henrik VIII surmautti vaimojaan ja vastustajiksi muuttuneita ystäviään oikeudenkäynnin perustella. Oikeus toki noudatti kuninkaan tahtoa, ja pelkkä aie (= väite aikeesta) riitti uskottomuuden tai petturuuden todisteeksi.

[skrjabin]

Stalin arvosti Iivana Julmaa ja teetätti hänestä elokuvankin ja opasti ohjaajaa: "On esitettävä, miksi Ivan IV:n *täytyi* olla julma."

Stalin taisi kaiken muun ohella olla eteviä kielimiehiä, kun noin hanakasti näkyy tässäkin yhteydessä noukkineen esille ties kenenkä suomalaisen lanseeraamaan "julmuuden" Ivan IV:n yhteydessä.

Itse en taida venättä aakkosia pitemmälle, mutta jo kauan sitten opin, että kyseisen Iivanan epiteetti groznyi todellisuudessa tarkoittaa 'ukkosen kaltaista, pelkoa tai ankaraa kunnioitusta herättävää'.

Tuo viite Stalinin kritiikkiin ei perustu mihinkään suomalaiseen käännösvarianttiin epiteetin suhteen, vaan Stalinin ym. keskusteluun Eisensteinin kanssa vuonna 1947. Englanniksi keskustelu löytyy mm. täältä:

http://revolutionarydemocracy.org/rdv3n2/ivant.htm

"Stalin. Ivan the Terrible was extremely cruel. It is possible to show why he had to be cruel."

Kuten tuostakin käy ilmi, kyseessä ei ole mikään epiteetin virhekäännös

Ilmeisesti ko. keskustelu on julkaistu venäjäksi ensimmäistä kertaa jo 1953 ja useassa yhteydessä sittemmin uudelleen. Mikä sitten on keskustelun alkuperäinen lähde ja lähteen totuusarvo, sitä voinevat asiasta kiinnostuneet penkoa halutessaan lisää. Sen verran mitä aiheeseen viittaaviin teoksiin pikaisesti vilkaisemalla voi todeta, niin useimmat aiheeseen viittaavat tieteellisetkin teokset ovat nähtävästi pitäneet lähdettä melko luotettavana.

[Emma-Liisa]

Olen pahoillani, mutta en valitettavasti tajua kuinka maailman länsimaistuminen, esimerkiksi Kongon länsimaistuminen, oli syy imperialismiin, esimerkiksi siihen, että Belgian kuningas otti Kongon siirtomaakseen. Luulin Kongoa afrikkalaistuneeksi ainakin ennen siirtomaavaltaa, mutta voin olla väärässäkin ja olet oikeassa, että se oli länsimaalaistunut, mikä oli syy siirtomaavaltaan.

Huokaus. Asian ydinhän on se, mitä tapahtui Euroopassa ennen kuin sen eräät valtiot kykenivät luomaan imperiumeja.

Kirjoitit, että Länsi-Euroopan menestymisen (miksi maailma globalisoitui juuri länsimaiseksi)) syitä pohtiessaan Korpela hylkää seuraavat selitykset ja luettelit pitkän litanian syitä, jotka sinun mukaasi Korpela on hylännyt. Voisitko kertoa mikä se ydinsyy oli sille, että Belgia otti siirtomaakseen Kongon? Siirtomaaisännät kai maailmaa länsimaistivat vai kuinka? Eikä vain Kongossa vaan kymmenissä muissakin maissa.

Korpela ei edes käsittele tuota aikaa.

Ydinjuttu on se, miksi maailma globalisoitui juuri länsimaiseksi, vaikka Länsi-Eurooppa oli pieni ja hajanainen ja paljon perässä Kiinaa ja Ottomaanien valtakuntaa. Jälkimmäisissä valtakunnissa kehitys kuitenkin pysähtyi mutta Länsi-Euroopan kehitys lähti historiassa aivan ainutlaatuiselle tielle.

Venäjään tämä liittyy siksi, että vaikka se omaksui kristinuskon, sen kehitys lähti toiseen suuntaan kuin Länsi-Euroopan. Vaikka se on silloin tällöin lähentynyt länttä ja ottanut siitä mallia, ero on kuitenkin säilynyt.

Lainaan vielä yhden kohdan Korpelalta:

Kun yhteiskunnalliset järjestelmät kehittyvät kokonaisuuksina, ei niistä voi poimia vain yksityiskohtia. Yhteisöllisyys luo turvaa ja moniarvoisuus yhteisön sisällä hajottaa. Siksi niitä ei voi yhdistää, - - Historia on johtanut myös toisenlaisiin yhteiskuntiin kuin länsimaisuuteen, eikä niiden länsimaistaminen ole aina perusteltua tai edes hyväksyttävää.

[Emma-Liisa]

"Stalin. Ivan the Terrible was extremely cruel. It is possible to show why he had to be cruel."

Kohtaus osoittaa, että Stalin ei kieltänyt tekojensa julmuutta ja lisäksi ymmärsi taidetta. Lauseen ydin on sanassa "miksi". Kun Eisenstein osoittaisi, että Iivanan puhdistus oli välttämätön päämäärän saavuttamiseksi, hän samalla oikeuttaisi myös Stalinin puhdistukset.

Muuten, Solzenitsynin Ivan Denisovitsin päivässä leirillä olevat moskovalaiset intellektuellit väittelevät Eisensteinista. Toinen kutsuu häntä suureksi taiteilijaksi, toinen tuomitsee koska tämän taide palveli tyrannia. Kohtaus ei ole sattuma.

[Veikko I Palvo]

Stalin arvosti Iivana Julmaa ja teetätti hänestä elokuvankin ja opasti ohjaajaa: "On esitettävä, miksi Ivan IV:n *täytyi* olla julma."

Stalin taisi kaiken muun ohella olla eteviä kielimiehiä, kun noin hanakasti näkyy tässäkin yhteydessä noukkineen esille ties kenenkä suomalaisen lanseeraamaan "julmuuden" Ivan IV:n yhteydessä.

Itse en taida venättä aakkosia pitemmälle, mutta jo kauan sitten opin, että kyseisen Iivanan epiteetti groznyi todellisuudessa tarkoittaa 'ukkosen kaltaista, pelkoa tai ankaraa kunnioitusta herättävää'.

Tuotakin groznyi kuulemma merkitsee, mutta Ivan IV tunnetaan Iivana julmana paremmin. ( engl. terrible = hirmuisen kauhea´ )

Englantilaisen S.S.Montefioren teoksista muistelin lukeneeni tuon Stalinin ohjeen muistaakseni Sergei Eisensteinille "On esitettävä, miksi Iivanan `täytyi´olla julma". Stalin taisi pitää Ivan terribleä eräänä esikuvanaan hallitsijana.
Muuten, S.S.Montefioren teoksia Stalinista on mainostettu "paljastuksiakin" Stalinista kertovana: Miten Stalin bolsevikkien varainhankkijana nousi Leninin arvostamaksi suojatiksi ja varoja kumoukselliseen toimintaan Stalin hankki pankkiryöstäjänä ja kiristäjänä Bakussa, lienee kiristänyt Nobelin yhtiötäkin.
Mutta
ruotsalainen prof. Anton Karlgren kirjoitti samat asiat kuin Montefiorekin nyt jo vuonna 1942 suomeksi käännetyssä Punainen diktaattori-teoksessaan ja teos alkaa: Stalinin maa ja kansa:

"Meidän maamme ensimmäiset valtakunnat syntyivät Etelä-Kaukasiassa. Tämä tapahtui noin 3000 vuotta sitten. Kaukasian ensimmäinen valtakunta oli Urartu; siellä asuivat nykyisten georgialaisten esi-isät.
Se oli mahtava valtakunta; sen hallitsijat olivat suuria sotilaita; eräs hakkautti kallioon kirjoituksen: 64000 miestä olen antanut kuolemalle, osaksi vienyt elävänä pois.
Heillä oli paljon orjia, jotka rakensivat heille palatseja ja kaivoivat kanavia. Georgiassa keksittiin 3000 vuotta sitten kirjaimisto, sen kaupungeissa esiintyivät ensimmäiset oppineet ja siellä alkoivat tiede ja taide kehittyä."

"Täten kuvaillaan SNTL:n, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton, historian alkua oppikirjassa, jota viime vuosina on luettu Venäjän kaikissa kouluissa."
"Georgia, maa, joka oli antanut Venäjälle Stalinin, oli siis Venäjän historiallisen kehityksen kehto," kirj. prof. A.Karlgren jo 1941 Ruotsissa.

Stalinin ajan historian oppikirjassa historia alkoi noin ja gruusialainen Stalinkin "antoi ihmisiä kuolemalle ja vei osan elävänä muualle" ja "kaivatti orjatyövoimalla kanavia" suurten georgialaisten esi-isiensä tavoin.

Mutta sitä ennen "tapahtui taantumus", kertoo NL:n oppikirja, tataarit hyökkäsivät maahan 1200-luvulla. "Historian oppikirja kertoo georgialaisten puolustautuneen uljaasti, tieto, mitä syystä ei mainita kerrottaessa, miten venäläiset kohta sen jälkeen ottivat vastaan tataarien hyökkäyksen.
Kahdensadan vuoden ajan tataarit terrorisoivat ja ryöstivät Georgiaa, sen valtiollinen itsenäisyys tuhottiin, kun paikalliset vallanpitäjät siellä kuten Venäjälläkin kilpailivat tataarien suosiosta ja tataarien avulla, näiden vasalleina, taistelivat toisiaan vastaan."
"Tataarien jälkeen tuli Tamerlan ja hävitti maan miltei paljaaksi ja
turkkilaisten sitten edettyä Georgia joutui eristetyksi Euroopasta vuosisadoiksi ja sekä Turkki että Persia pahoinpitelivät sitä jatkuvasti ja erinäiset osat Georgiaa olivat ajoittain suoranaisesti näiden valtojen alaisia."

Kyllähän tuossa Stalinin ajan historian oppikirjassa ennen ww2:sta sanotaan oikeastaan varsin oikeaanosuvasti "tataarit terrorisoivat ja ryöstivät 200 vuotta ja paikalliset kilpailivat tataarien suosiosta ja tataarien vasalleina ja avulla taistelivat toisiaan vastaan?

NL:n historian oppikirja kertoo "georgialaiset otetun noin vuonna 1800 Venäjän suojelukseen" ja kaipa Venäjä Kaukasian valloitusta voi noillakin sanoilla kuvata?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Pekka Visurin kirjoitus Venäjän tosiallisista joukoista Suomen suunnalla ja muuallakin:

Venäjän joukkoja vedettiin Suomen lähialueilta

Presidentti Putinin Kultarannassa 1. heinäkuuta ilmoittamasta joukkojen vetämisestä Suomen lähialueilta syntyi mediakohu, jossa on kummallisia piirteitä.

Putin mainitsi, että venäläisjoukot vedettiin Suomen rajoilta 1 500 kilometrin päähän. Kyseessä saattoi olla käsite- tai muistivirhe, tai hän käytti laajan vastauksen osana epätarkkoja ilmaisuja, mutta toisaalta se oli aika lailla todenmukainen ilmoitus. Riippuu paljolti laskutavasta, mitä joukkojen “vetämisellä” tarkoitetaan ja koska se olisi tapahtunut. Yleensä tarkoitetaan lähinnä maavoimien vakinaisten joukkojen sijoituksia eli varuskuntia, ja ne voidaan nykyisin paikantaa erittäin tarkasti.

Kerrattakoon ensin, mitä sanottiin. YLE:n uutisen 2.7. mukaan: ”Putin vastasi Ylen toimittaja Marja Mannisen kysymykseen Venäjän sotilaallisesta läsnäolosta. Vastauksen osa, jossa käydään läpi sotajoukkojen etäisyyttä Suomen rajasta on tarkasti käännettynä seuraava:

– Olemme vieneet sotajoukkomme pois Suomen ja Venäjän rajan etäisyydeltä 1500 kilometrin etäisyydelle. Emme ole muuttaneet mitään tähän päivään mennessä. Näin se on. Mutta meidän Baltian rajoillamme Naton joukot sen kun kasvavat. Mitä meidän pitäisi tehdä?”

Noita sanoja voi siis tulkita monellakin tapaa, ja YLE itse voisi vielä tarkentaa omaa käännöstään, mutta toisaalta joukkojen vahvuuksista ja sijoituspaikoista on koko ajan ollut verraten tarkkaa konkreettista tietoa. Voidaan siis jäljittää ajankohta ja tilanne, jota presidentti Putin lienee tarkoittanut. Se on 1990-luvun puoliväli.

Vähennykset kylmän sodan jälkeen

Kylmän sodan lopulla vuonna 1990 Suomen lähialueilla oli Neuvostoliiton maavoimia sekä Leningradin että Baltian sotilaspiireissä, kummassakin noin kymmenen divisioonaa. Ne eivät olleet välttämättä täydessä vahvuudessa eivätkä taisteluvalmiina, mutta divisioonan vahvuuden voi pyöristäen sanoa olleen noin 10 000 sotilasta. Prikaatissa on noin 4 000 sotilasta.

Lontoon strategisen instituutin (IISS) luotettavana pidetty vuosikirja The Military Balance vuodelta 1990 (MB1990) ilmoitti seuraavat luvut: Leningradin sotilaspiirissä 11 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa, joista kaksi vain kaaderirunkoja, sekä yksi maahanlaskudivisioona. Niillä oli silloin mm. 1 200 taistelupanssarivaunua. Baltian sotilaspiirissä 3 panssari- ja 7 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa sekä 2 maahanlaskudivisioonaa.

Baltian maiden itsenäistyttyä Neuvostoliiton joukot poistuivat sieltä vuoteen 1995 mennessä, jolloin Leningradin sotilaspiirissä oli MB1995:n mukaan 76 000 sotilasta. Sotatoimiyhtymiä oli sotilaspiirissä 6 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa ja yksi maahanlaskudivisioona.

Presidentti Jeltsin lupasi 1990-luvun lopulla, että Venäjä poistaa joukkonsa Suomen rajan takaisilta alueilta, ja niin myös tapahtui. Ei ole helppoa määritellä, mitä Suomen rajan takaisilla tai lähialueiden joukoilla kulloinkin tarkoitetaan, mutta Leningradin sotilaspiiriin tuo määrittely sopi. On kuitenkin huomattava, että sen alue ulottui Narvajoelta aina Kuolan niemimaalle ja Uralille, joita on enää vaikea pitää Suomen lähialueina.

Leningradin sotilaspiiriin jäi maavoimien joukkoja 2000-luvun alussa 10-20 prosenttia kylmän sodan ajan joukkojen (10 divisioonan) tasosta. Se oli siis suhteellisesti suurempi joukkojen supistaminen kuin Suomessa samoihin aikoihin tapahtui. Suomen varuskuntien määrä ei juuri pienentynyt, ja sodanajan joukkojen määräkin väheni kylmän sodan jälkeen vain noin 20 prosenttia.

Vuonna 2001 Leningradin sotilaspiirissä oli enää 38 000 sotilasta, joukkoina yksi maahanlaskudivisioona (Pskov/Pihkova) ja 2 erillistä prikaatia. Niistä toinen oli ja on edelleen Karjalan kannaksella Kamenkassa (Perkjärvellä) ja toinen Petsamossa Norjan rajalla. Kaikki maavoimien varuskunnat Karjalan kannaksen ja Petsamon väliltä lakkautettiin.

Vuonna 2016 tilanne on pysynyt pääpiirtein samana huolimatta Venäjän sotilasreformiin sisältyneestä Leningradin sotilaspiirin liittämisestä selvästi vahvempaan Moskovan sotilaspiiriin, jolloin niiden yhdistelmä nimettiin Läntiseksi sotilaspiiriksi. Sen joukkojen painopistesuunta on Pietarista etelään aina Ukrainan rajoille ulottuva alue.

Suomessa synnytettiin outo keskustelu

Kuten myös Putinin lausuntoa seuranneesta venäläisten virkamiesten tarkennuksesta kuultiin, Leningradin alueen ja Murmanskin alueiden välillä (siis Laatokasta Petsamoon) ei ole edelleenkään Venäjän maavoimia. Se pitää paikkansa. Koko Suomen itärajan takamaasto aina Arkangeliin asti noin 1000 kilometrin matkalla on ollut noin 15 vuotta tyhjä maavoimien vakinaisista varuskunnista. Joukkoja on vain Pietarin ympäristössä ja Pohjoisen jäämeren rannoilla. Ei ole siis mitenkään virheellistä sanoa, että kauaksi (1 500 km?) vedetyt tai lakkautetut joukot eivät ole palanneet Suomen suunnalle. Sanoista voi tietysti saivarrella, mutta kokonaiskuva on aivan selvä.

Välillä tyhjillään ollut Alakurtin varuskunta, johon vuonna 2015 perustettiin arktinen prikaati, ei ole vielä ollut täysin operatiivisessa valmiudessa. Sen joukkojen on määrä tukea Jäämeren rannikoilla toimivaa Pohjoista laivastoa, joten niiden toimintasuuntana ei ole Suomi.

On siis samantekevää, tarkoitetaanko Putinin mainitsemalla 1 500 kilometrillä syvyyttä vai leveyttä, kyseessä on erittäin laaja alue ilman vakinaisia maavoimien joukkojen varuskuntia.

Sitä valaisee myös Kadettikunnan tuottamassa Turvallisuuspolitiikan tietopankissa oleva kartta ja siihen liittyvä selitys osoitteessa:

http://www.turpopankki.fi/fi/index.php/ ... hialueella

Kartan ja muiden tietojen lähteenä on ollut IISS:n vuosikirja MB2015. Siksi on erikoista, että noin selvästä asiasta saadaan syntymään suuri kohu.

Itämerelläkin asevoimat supistuivat voimakkaasti

Myöskään Itämeren alueella ei (ainakaan toistaiseksi) ole tapahtunut mitään merkittäviä uusien joukkojen keskityksiä, vaan asevoimien vahvuudet ovat yhä huomattavasti alle kylmän sodan ajan tason. Esimerkiksi Venäjän Itämeren laivastolla oli Neuvostoliiton hajotessa noin 40 sukellusvenettä; nyt niitä on 1-2 operatiivisessa käytössä. Naton ja Ruotsin laivastovoimat Itämeren alueella ovat ylivoimaiset Venäjään verrattuna. Pohjoinen laivasto on sen sijaan jälleen vahvistunut merkittävästi, mutta se liittyy Venäjän suurvaltastrategisiin tavoitteisiin eikä suinkaan Suomeen.

Uusinta kehitystä on Venäjän voimien keskitys Ukrainan rajoille, kun uudet divisioonat (3 kpl) ovat perusteilla Smolenskiin, Voronezhiin ja Donin Rostoviin. Niille rakennetaan sinne vakinaisia varuskuntia. Tämä kertoo selvästä painopisteen muodostamisesta etelään.

Vielä lienee syytä mainita, että Suomen puolustusvoimien sodanajan joukkojen kokonaisvahvuus on noin 230 000 sotilasta. Se on sattumalta aivan sama kuin Venäjän maavoimien vahvuus, joka on 230 000 sotilasta. Venäjän asevoimien kokonaisvahvuus on 770 000 sotilasta, joten varsinaisten maavoimien osuus on todella pieni ottaen huomioon laajat vastuualueet alkaen Murmanskista sekä ulottuen Kaukasiaan ja Vladivostokiin Tyynen meren rannikolle. Venäjän reservit ovat nykyisin erittäin pienet ja niiden saaminen taisteluvalmiiksi kestää kauan.

Ei noista joukoista ainakaan Suomen suunnalle paljon riittäisi, mutta silti suomalaisten kannattaa kaikin keinoin välttää sotaan joutumista. Ei myöskään ole edullista synnyttää Pohjois-Eurooppaan uutta kilpavarustelukierrettä.

Tähän liittyy toivomus, että julkisessa keskustelussa ja mediassa tehtäisiin kunnollisia, faktoihin ja päteviin tulkintoihin perustuvia analyyseja asevoimista ja pidättäydyttäisiin ihmisten jatkuvasta pelottelusta kauhukuvilla.

http://www.sgseura.fi/index.php/15-ajan ... hialueilla

[nylander]

Tuotakin groznyi kuulemma merkitsee, mutta Ivan IV tunnetaan Iivana julmana paremmin.

Jos nyt puhutaan tästä nimenomaisesta sanasta, groznyi, niin julmaa se ei tiettävästi merkitse lainkaan, niin kuin mielelläsi tunnut uskovan. Venäjänkielisen sanan merkityksen olen aikoinaan kuullut venäjää taitavalta historian asiantuntijalta.

Stalin on hyvinkin voinut ihan ihailevasti puhua kyseisen hallitsija "julmuudesta" (cruel, cruelty). Kunhan nyt vain ensi viestissäni panin merkille sen, että kovin tarkoitushakuisesti tunnut tarttuvan tähän vähintään kovin epätarkaksi ellei suorastaan virheelliseksi katsottavaan hallitsijanimen käännökseen. Vaikuttaa vähän "tiltulta", jos tällaisen termin saa ottaa hyötykäyttöön.

[jsn]

Minusta tämä alkaa muistuttaa vänkäämistä siitä, ettei Iivana olisi ollut julma ensinkään; mahdollisesti jopa ei Stalinkaan. Suomen ja Ruotsin kielissä tsaarin julma-attribuutti taisi olla vakiintunut jo autonomian aikaan tultaessa. Näin on ollut monessa muussakin kielessä. Groznyi-sanalla lienee muitakin merkityksiä. Oleellista on, mikä on merkitys hallitsijan yhteydessä. Pjotr ja Jekaterina on tunnettu nimellä velikie. Senkin voi toki kääntää eri tavoin kuin suureksi, esim "mahtava".

[Lemmi]

Suomen ja Ruotsin kielissä tsaarin julma-attribuutti taisi olla vakiintunut jo autonomian aikaan tultaessa. Näin on ollut monessa muussakin kielessä. Groznyi-sanalla lienee muitakin merkityksiä. Oleellista on, mikä on merkitys hallitsijan yhteydessä.

Missä muussa kielessä Iivana on julma kuten suomessa?

Luulen että Iivanasta käytetään ruotsissa sanaa förskräcklig, pelottava, kauhea, ja englannissa terrible, kauhea.

[nylander]

Suomen ja Ruotsin kielissä tsaarin julma-attribuutti taisi olla vakiintunut jo autonomian aikaan tultaessa.

Niinkö? En tiennytkään, että jo "autonomian aikaan tultaessa" oli olemassa suomenkielistä historiografiaa. Olisi kiintoisaa kuulla lisää tästä aiheesta.

Groznyi-sanalla lienee muitakin merkityksiä.

Osaat sitten varmaan myös kertoa, minkälaisia?

Minusta tämä alkaa muistuttaa vänkäämistä siitä, ettei Iivana olisi ollut julma ensinkään; mahdollisesti jopa ei Stalinkaan

Yleisesti historiankirjoituksessa on ymmärtääkseni kuitenkin jo pitempään ollut havaittavissa tendenssi pyrkiä pois kovin väritteisistä nimityksistä; harvoin nykyään näkee esim. kirjoitettavan "Kristian Tyrannista" pro Kristian II puhumattakaan jostain Maunu Erikinpojasta "Liehakkona", kuten myöhemmin kanonisoidun Birgitan herja kuului; sellainenhan olisi nykyoloissa täysin non-pc ja saattaisi sitä paitsi panna alulle jälleen uuden kirkostaeroamisvyöryn. Mutta, tässä nimenomaisessa tapauksessa: sovitaan pois, että Iivana Julma ja Josif Vissarionovitš Julma II, jos se vähääkään auttaa sinua saamaan mielenrauhan.

[Veikko I Palvo]

Missä muussa kielessä Iivana on julma kuten suomessa?

Luulen että Iivanasta käytetään ruotsissa sanaa förskräcklig, pelottava, kauhea, ja englannissa terrible, kauhea.

Iivana julmasta voisit, Lemmi, katsoa tietoja tästäkin, https://www.awesomestories.com/asset/vi ... e-Terrible ja hänen perustamastaan opritshinastakin. Lenin perusti Felix Dzerzhinskin johtaman Tshekan opritshnikkien perintönä bolsevikkien terrorin välineeksi.

Stalinin kuoleman jälkeen Hrushtshov muutti tsekistien järjestön nimeksi KGB, jolla on jälleen eri nimisenä paikkansa valtionelimissä Venäjällä.
Tsaikovski sävelsi opritshnikeistä samannimisen oopperankin, mutta tshekisteistä ei ole oopperoita sävelletty ainakaan vielä.
Iivana Julmaa ovat venäläiset taidemaalaritkin kuvanneet mm. tappamansa poikansa kuolinvuoteen vierellä.

Tuossa linkissä on Iivana julman stoglav-laeistakin.

Veikko Palvo