Venäjän tilanne historian näkökulmasta

[Veikko I Palvo]

Tarkoitus on osoittaa, että Venäjä voi tarvittaessa voittaa länsivallat, kuten Nl voitti Natsi-Saksan. Siinä tosin unohtuu, että NL ei suinkaan ollut yksin taistelussa Saksaa vastaan.

NL ei taistelussaan Natsi-Saksaa vastaan ollut yksin ja sai Länneltä heti LendLease-apua MR-sopimuksen samaan aikaan irtisanoutuessa.

Teiltä unohtuu, että NL koki olevansa yksin

Kun muistaa, miten hysteerisesti USA käyttäytyi 11.9. jälkeen, vaikka uhreja oli vain tuhansia, niin voi kai ymmärtää, että sota jätti pysyvän muiston venäläisten psyykeen. Tosin sodan muistoa on myös tietoisesti pidetty mielessä, ilmeisesti myös siksi ettei liikoja muisteltaisi Stalinin terroria.

Katastrofeissaan 1917 ja 1990-luvun alussa Neuvostoliitto oli yksin, mutta sodassa Hitlerin Saksaa vastaan 1941 - 1945 se ei ollut yksin. Toisessa maailmansodassa kuoli Nyky-Venäjän historian mukaan muistaakseni n. 26 - 27 miljoonaa.
WW1:ssä ja Venäjän sisällissodassa ja nälänhädässä kuoli miljoonia. Stalinin terrorissa kuoli eri arvioiden mukaan kymmeniä miljoonia tavallisia venäläisiä, Robert Conquestin arvion mukaan Gulageiltakin selvisi hengissä korkeintaan 10%:a.
Ukrainan suurta nälänhätää 1930-luvun alussa ei näytetä kiistettävän Venäjälläkään, holodomorin sanotaan olleen "kaikkien neuvostokansojen" yhteinen koettelemus.

USAa on arvosteltu 11.9. WTC-iskun jälkeisistä anti-terrorismitoimista, joille Putin ilmaisi hyväksyntänsä. Venäjälläkin on ollut mm. Moskovan teatterikaappaus 2002, Beslanin kouluisku 2004, Moskovan metroisku 2010, Volgogradin pommit 12.2013 ja
Putin on sanonut: "Venäjä ei neuvottele terroristien kanssa, vaan tappaa ne."
Venäjääkin on kritisoitu sen terrorismin vastaisesta sodasta, jossa Venäjällä on Naton kanssa "yhteinen vihollinen."

Neuvostoliitossa ei liene yhtäkään perhettä, jota Stalinin terrori ei olisi koskettanut. Naapuri tuomitsi ja ilmiantoi pakosta naapureitaan ja Gulagin eriasteisten leirien kautta on kulkenut miljoonia ihmisiä ties kuinka monen miljoonan kuollessa niillä.
Stalinia
halutaan Venäjällä selvästikin muistella viisivuotissuunnitelmista ja voittoisana generalissimuksena.
Ja Kremlissä unelmoidaan suurvalta-ajasta ja Ukrainan suunnallakin esiinnytään supervaltana. Missä määrin tuo suurvalta-aate sitten ruohonjuuritason venäläisiä kiinnostaakaan jonkin ajan kuluttua, kun elintaso ei kohenekaan?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Tässä historiallinen rinnastus, jonka venäläinen sotapropaganda haluaa tehdä:


Kiinnostavaa tässä on tietenkin esimerkiksi Putinin lausunto geopoliittisesta katastrofista, tässä englanniksi käännettynä:

will recall once more Russia's most recent history.
Above all, we should acknowledge that the collapse of the Soviet Union was a major geopolitical disaster of the century. As for the Russian nation, it became a genuine drama. Tens of millions of our co-citizens and compatriots found themselves outside Russian territory. Moreover, the epidemic of disintegration infected Russia itself.
http://en.wikiquote.org/wiki/Vladimir_Putin

Pitäisikö se ottaa vakavammin kuin on otettu? Tuossa kuvallisessa rinnastuksessa siis on yhdistetty Naton, EU:n ja demokraattisten länsimaiden liput natsien symboliikkaan.
Onko Venäjällä kenties tarkoitus lähteä hakemaan näitä lippuja kuten haettiin Berliinistä nuo natsien viirit ja symbolit?

Olisikohan noissa propagandakuvissa kiteytettynä Venäjän nykyinen ulkopoliittinen suuntaus, vakavasti tuo suurvaltapyrkimys on otettava?
Venäjää
ja sen olojen kehitystä näytettäisiin Lännessä tarkastellun aluksi hyvinkin optimistisesti ja Kremlin johtajienkin lausumia pidettiin vain venäläiselle kotiyleisölle kohdistettuina. Optimismi lännessä on hiipunut Georgian kriisistä Ukrainan tapahtumiin. Tuskin voinee sanoa Krimin jälkeen, että suurvaltasuhteet ja EUn ja Naton suhteet Venäjään palaavat täysin ennalleen?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Katastrofeissaan 1917 ja 1990-luvun alussa Neuvostoliitto oli yksin, mutta sodassa Hitlerin Saksaa vastaan 1941 - 1945 se ei ollut yksin.

Kuten edellä sanoin, se koki olevansa yksin. Ja niin on, jos siltä näyttää".

WW1:ssä ja Venäjän sisällissodassa ja nälänhädässä kuoli miljoonia. Stalinin terrorissa kuoli eri arvioiden mukaan kymmeniä miljoonia tavallisia venäläisiä, Robert Conquestin arvion mukaan Gulageiltakin selvisi hengissä korkeintaan 10%:a.

Päivitä tietosi. Esim. Anne Applebaumin Gulagissa on arkistotietoihin perustuva tilasto.

[Veikko I Palvo]

Katastrofeissaan 1917 ja 1990-luvun alussa Neuvostoliitto oli yksin, mutta sodassa Hitlerin Saksaa vastaan 1941 - 1945 se ei ollut yksin.

Kuten edellä sanoin, se koki olevansa yksin. Ja niin on, jos siltä näyttää".

Ehkäpä Stalin Barbarossan alettua koki olevansa yksin suurta sotilasmahtia vastassa, samalla tavoin kuin Suomi ja suomalaiset Talvisodan alettua ja sen jälkeenkin "Stalinin välirauhan" aikana.
Stalin ei 1941 mm. S.S.Montefioren mukaan edes uskonut ilmoituksiin Saksan hyökkäyksestä: "Se on vain joidenkin saksalaiskenraalien provokaatio." Heinäkuun alun radiopuheessaan Stalin puhui MR-sopimuksestakin, sanoen sen olleen "kahden valtion välinen rauhansopimus", jonka fasistinen Saksa oli rikkonut.

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

WW1:ssä ja Venäjän sisällissodassa ja nälänhädässä kuoli miljoonia. Stalinin terrorissa kuoli eri arvioiden mukaan kymmeniä miljoonia tavallisia venäläisiä, Robert Conquestin arvion mukaan Gulageiltakin selvisi hengissä korkeintaan 10%:a.

Päivitä tietosi. Esim. Anne Applebaumin Gulagissa on arkistotietoihin perustuva tilasto.

Niin, tässäkin http://www.units.miamioh.edu/havighurst ... poster.pdf sanotaan Gulageilla kuolleita 1929 - 1953 olleen 2, 749 163 miljoonaa ja lisäksi 786 098 poliittista teloitusta.
Sinä, Emma-Liisa kirjoitit:
"Tosin sodan muistoa on myös tietoisesti pidetty mielessä, ilmeisesti myös siksi, ettei liikoja muisteltaisi Stalinin terroria."

Stephane Courtoisin Kommunismin mustassa kirjassa esitetään vähimmäisarvio pelkästään ihmisiin kohdistuneessa terrorissa kuolleiden venäläisten määrästä;
20 miljoonaa.
Ukrainan holodomor-nälänhädässä kuolleiden lukumääränarviotkin näyttävät vaihtelevan 3 - 10 miljoonassa nälkään kuolleessa.
Nyky- Venäjällä
on esitetty WW2:ssa kuolleiden venäläisten määräksi 26,6 miljoonaa,
joista 8 miljoonaa sotilaita.
Miten "Gulag-miljoonat" tulisikaan laskea ja montako miljoonaa säilyi niiltä hengissä,
leireille kyyditettyjä virolaisiakin pääsi palaamaan takaisin Stalinin kuoleman jälkeen.
Sharashkat mm. näytetään nekin laskettavan Gulagiin kuuluneiksi ja sen voimin on rakennettu Stalinin ensimmäisen viisivuotissuunnitelman Magnitogorskiakin.
Mieleeni
on joskus tullut, ettei Venäjällä kovinkaan laajasti pystyisi harjoittamaan sukututkimusta, ei ole verotustietoja, ei kirkonkirjoja, ei käräjäpöytäkirjoja jne. ja
nkvd-, kgb-, fsb- arkistoihin venäläisillä ei ole pääsyä. Kenties venäläisillä on sentään joitain säilyneitä muistitietoja isästään tai isoäidistään?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Ukrainan holodomor-nälänhädässä kuolleiden lukumääränarviotkin näyttävät vaihtelevan 3 - 10 miljoonassa nälkään kuolleessa.

Timothy Snyderin teoksen Bloodlands mukaan uhreja oli 3 Ukrainassa miljoonaa.

Miten "Gulag-miljoonat" tulisikaan laskea ja montako miljoonaa säilyi niiltä hengissä,
leireille kyyditettyjä virolaisiakin pääsi palaamaan takaisin Stalinin kuoleman jälkeen.
Sharashkat mm. näytetään nekin laskettavan Gulagiin kuuluneiksi ja sen voimin on rakennettu Stalinin ensimmäisen viisivuotissuunnitelman Magnitogorskiakin.

Tämä tietysti riippuu siitä, millä tavoin uhrit lasketaan. Tietenkin myös leireihin joutuneet ja kyyditetyt olivat uhreja, mutta heillä oli mahdollisuus selvitä hengissä. Siksi Snyder on ottanut mukaan vain ammutut ja nälkään kuolleet.

Snyder muistuttaa, että Saksassakin tuhoamisleirit ja keskitysleirit olivat erikseen, jälkimmäisissä ei ollut tarkoitus tappaa vaan tehdä työtä. Suuret uhriluvut syntyivät vasta sodan viimeisessä vaiheessa, jonka takia myös saatiin kuvia langanlaihoista uhreista. Poikkeus olivat NL:laisten sotavankien leirit, joiden asukit oli tarkoitus näännyttää.

Tällä perusteella Saksan ja NL:n yhteinen uhriluku "verimaissa" oli 14 miljoonaa:
- Ukrainan nälänhätä 3 miljonaa
- Stalinin "suuri terrori": noin 700 000 ammuttiin
- Saksa ja NL tappoivat Puolassa 1939-41 200 000 pääasiassa koulutettua väkeä
- sota-aikana Saksa näännytti nälkään NL:laisia sotavankeja ja Leningradin piiritetyjä asukkaita yhteensä yli 4 miljoonaa
- miehityssä NL:ssa, Puolassa ja Baltian maissa Saksa tappoi 5.4 miljoonaa juutalaista
- Saksa ja NL "provosoivat toisiaan yhä suurempiin rikoskiin", Valko-Venäjällä ja Varsovassa partisaanisotaan jossa Saksan uhreja oli noin puoli miljoonaa siviiliä

[Emma-Liisa]

Lisäys:

Koska Snyderin kirja on yleisesitys, hän ei kiinnitä huomiota siihen, että paljon riippui ensinnäkin siitä, mihin leiriin joutui (pohjoisen kaivosleirit Kolyma ja Vorkuta olivat kovia) ja toiseksi ajankohdasta (vuosina 1937-8 ja sota-aikana kuolleisuus oli suurinta).

Sodan jälkeen kuolleisuus laski muutamaan prosenttiin per vuosi, 50-luvulla jopa alle prosentin (Applebauminin mukaan, joka on käyttänyt virallisia tilastoja).

Sama koskee kyyditettyjä: kesäkuussa 1941 kyyditetyistä virolaisista miehistä kuoli (muistaakseni) 90 % ja naisten ja lastenkin kuolleisuus oli huomattavan suurta (lapsia ja vanhuksia kuoli jo matkalla). Matkahan tapahtui osittain sodan juuri sytyttyä. Vuonna 1949 kuolleisuus oli pienempää.

[Emma-Liisa]

Lisäys:

Wikipedian mukaan Leinon vangeista 1 teloitettiin ja 5 kuoli leirissä eri syistä. Kuolleisuus oli siis suurta, mutta suurin osa selviytyi.

[skrjabin]

Mieleeni
on joskus tullut, ettei Venäjällä kovinkaan laajasti pystyisi harjoittamaan sukututkimusta, ei ole verotustietoja, ei kirkonkirjoja, ei käräjäpöytäkirjoja jne. ja
nkvd-, kgb-, fsb- arkistoihin venäläisillä ei ole pääsyä. Kenties venäläisillä on sentään joitain säilyneitä muistitietoja isästään tai isoäidistään?

Ehkä hieman liioiteltu kuva asiasta, vaikka tietysti omat hankaluutensa siellä on. Aina se ei ole helppoa muuallakaan, ja esimerkiksi suomalainen systeemi on harvinaisenkin avoin, vaikka Supon arkistotkaan eivät ole kuin rajatusti julkisia ajalta 1954-. Enin osa Stalinin vainojen aikana tuomittujen aineistoista on ymmärtääkseni kuitenkin alueiden omissa arkistoissa eikä fsb:n puolella, joihin sukulaisilla on pääsy. Laajempi pääsy aineistoihin on rajattu ajallisesti 70 vuoteen kuolemasta, mikä ei ole mitenkään poikkeuksellisen pitkä esim. suomalaisiin käytäntöihin verraten. Ja tietysti Venäjällä on muitakin viranomaislähteitä kuin vain turvallisuuspalvelun tuottama aineisto, olihan siellä sentään hallinto olemassa. Joten pelkän muistitiedon varassa ei tarvitse toimia. Mm. sotaan osallistuneitten kohdalla jotkut verkkoaineistot ovat jopa Suomeen verraten kohtuullisen hyviä ja vapaasti käytettävissä. Ongelmaa kuitenkn muodostaa erityisesti käytäntöjen kirjavuus eri arkistojen välillä. Ulkomaisia tutkijoita sitten kohdellaan myös hieman miten sattuu, eikä arkistot yleensä asioi muilla kielillä kuin venäjäksi.

[Emma-Liisa]

Mieleeni
on joskus tullut, ettei Venäjällä kovinkaan laajasti pystyisi harjoittamaan sukututkimusta, ei ole verotustietoja, ei kirkonkirjoja, ei käräjäpöytäkirjoja jne. ja
nkvd-, kgb-, fsb- arkistoihin venäläisillä ei ole pääsyä.

Viranomaisillakin on näyttänyt olevan varsin puutteelliset tiedot. Solzhenitsyn esim. kertoo, että jos ihminen oli rohkea ja neuvokas eikä vain odottanut kotona pidättäjiä, hän saattoi muuttamalla muualle elää vapaana kauankin. Dudintsevin Valkeissa vaatteissa pakoilu onnistuu suojasäähän asti. Etsintäkuulutus ei näet ollut valtakunnallinen.

Toisaalta tietenkin ihmisillä oli sisäinen passi, johon merkityt kirjaimet esim. rajoittivat asuinpaikkaa. Passiin oli merkitty myös kansallisuus, mutta se sai valita itse, kun passin määräiässä sai. Kolhoosilaiset eivät voineet muuttaa, koska heillä ei sisäistä passia ollut.

Asia, joka käy ilmi Solzhenitsynin lisäksi esim. Grossmanin Elämästä ja kohtalosta, on että ihminen joutui elämänsä aikana esim. opiskelupaikan ja tärkeän työpaikan saadakseen tai säilyttääkseen täyttämään lomakkeita, joissa kysyttiin mm. syntyperää, aviopuolisoa (Ensimmäiseessä piirissä Nadja Nerzhinin mies on vankilassa ja hän ottaa avioeron saadakseen pitää opiskelupaikkansa) ja ulkomaille muuuttaneita omaisia. Onko tosiaan mahdollista, että viranomaisilla ei tietoja ollut - vai kysyttiinkö niitä vain sen varmistamiseksi, ettei ihminen valehdellut?

(Dekkareista olen saanut selville, että Englannissa saaattoi ainakin ennen sotaa mennä naineena naimisiin - avioliittotodistukset olivat Somerset Housessa, josta ne kaivettiin esiin murhatutkimukissa, mutta ei siis ennen vihkimistä. Kylässä saattoi myös asua väärällä nimellä ja henkilöllisyydellä, koska henkilöllisyystodistusta ei missään vaadittu.)

Laajemmin ottaen, vuoden 1937 väestönlaskun tulokset tulivat viranomaisille yllätyksenä, koska ne eivät vastanneet syntymä- ja kuolintietoja eikä muutenkaan odotuksia, vaan muutama miljoona sielua puuttui. Niinpä tulokset salattiin. (Mutta ei tuo väestönlaskentakaan ollut kaikilla alueilla kattava, mikä kai ei ole ihme, kun osa ihmisistä eli varsin primitiivissä oloissa.)

[skrjabin]

Viranomaisillakin on näyttänyt olevan varsin puutteelliset tiedot.

Epäilemättä erityisesti NL:n alkuvuosikymmeninä ajoin kaoottisissakin oloissa eri aineistoissa on myös runsaasti puutteita. Se ei tietystikään tarkoita etteikö aineistoja olisi, tai että tutkiminen olisi mahdotonta. Asiaa tietysti vaikeuttaa jos kohdehenkilö on yrittänytkin pysyä piilossa. Riippunee myös virkakoneiston innosta ja kyvystä löytää etsimänsä, ja OPGU/NKVD ei ollut tietojensa tarkkuuden suhteen aina mitenkään erityisen huolellinen.

Onko tosiaan mahdollista, että viranomaisilla ei tietoja ollut - vai kysyttiinkö niitä vain sen varmistamiseksi, ettei ihminen valehdellut?

Varmaan osin sekä että. Viranomaisyhteistyön puute ja rekisterijärjestelmien kömpelyys jo käytönkin kannalta tietysti vaikuttavat kykyyn hankkia ajantasaista tietoa joutuisasti ja vaivatta. Ehkäpä virkailija ei vaan viitsinyt tehdä hommaa jonka voi sälyttää asiakkaalle. Tämä ei tietysti ole byrokratiassa ennenkuulumatonta nykyäänkään, samoja tietoja joutuu täyttämään moneen kertaan eri viranomaisille. Ja kun lukee vaikka esimerkiksi EK-Vapon aineistoja, huomaa nopeasti miten yhteistyö ei aina täälläkään toiminut eikä edes saman talon eri osastot aina tiedä mitä toinen tekee.

[Tapio Onnela]

Yleistavoitteena on osoittaa lännelle, että Venäjä pystyy hyökkäävällä puolustuspolitiikalla turvaamaan elintärkeät intressinsä entisen NL:n alueella ja eritoten Ukrainassa.

Helsingin Sanomat haastatteli venäläistä toimittaja-kirjailijaa Masha Gesseniä, joka on kirjoittanut mm. suomennetun kirjan Putinista. Tämä pätkä haastattelusta sopii keskusteluun siitä, mikä on Venäjän tai Putinin strategia:

Nyt Gessen on seurannut länsimaissa vellovaa arvailua Putinin valitsemasta strategiasta Ukrainassa.

"Hän ei ole strateginen ajattelija. Piste. Hän on opportunisti sanan perimmäisessä merkityksessä", Gessen sanoo omana näkemyksenään.

Gessenin mielestä Putinilla on aina ollut tehtävä, missio, joka ei ole sama asia kuin strategia. Hän sanoo mission muuttuneen kaksi vuotta sitten, kun Moskovassa oli isoja mielenosoituksia.

"Ensimmäiset 12 vuotta ennen kurinpalautusta hänen ajattelunsa oli tiivistetysti, että Neuvostoliitto oli hyvä, sen romahdus oli vuosisadan pahin geopoliittinen katastrofi ja puheet Neuvostoliitosta miehittäjänä vastaavat jumalanpilkkaa."

Reagoidessaan mielenosoituksiin Putin löysi Gessenin mukaan sattumalta ideologian. Tämän ideologian ydin on vastustaa länsimaisten liberaalien arvojen levittämistä ja puolustaa perinteisiä arvoja.

"Nyt hänellä on visio itsestään uuden, kaikkialla maailmassa käydyn kulttuurisodan kenraalina. Hän on konservatiivisen vallankumouksen johtaja."

Tästä syystä venäläiset halusivat Krimin, Jussi Niemeläinen HS, 18.5.2014

[Ilmo Kekkonen]

"Nyt hänellä on visio itsestään uuden, kaikkialla maailmassa käydyn kulttuurisodan kenraalina. Hän on konservatiivisen vallankumouksen johtaja."

Varmaan Masha Gessenillä on vahvat perusteet arvioonsa.

Mahtaakohan se kulttuurisota riehua "kaikkialla"?

En kuitenkaan pitäisi Krimin miehitystä tai Itä-Ukrainan kapinoinnin tukemista minään erityisinä kulttuuritekoina. Kyllä niissä tietysti myös kulttuurien törmäys on mukana taustatekijänä.
Erityisen hyvin Putin ja Venäjän johto käyttää hyväkseen kommunistisen mallin mukaista "propagandakulttuuria", jossa vastapuoli leimataan natseiksi ja fasisteiksi tai ainakin heidän tukijoikseen. On sitten aihetta tai ei.
Kovin vähän on tiedotusvälineissä näitä "natseja" näkynyt. Venäjän liput liehuvat ja välillä on mukana myös punalippuja.

[Tapio Onnela]

Risto Volanen kirjoittaa blogissaan Venäjästä, kylmästä sodasta ja nykytilanteesta
Nixon, Mao, Putin, Xi Jinping

Vielä 1970 –luvun alussa länsi oli hätää kärsimässä voitokkaasti etenevän sosialismin kanssa. Vastapuolen johdossa oli tunnetusti Neuvostoliitto kumppaninaan Kiina. Vähitellen alkoi näyttää siltä, että Moskova aikoi varmistaa myös itäisen naapurinsa uskollisuutta samaan tapaan kuin Tšekkoslovakiassa kesällä 1968.
Ideologisesta vastenmielisyydestä huolimatta presidentti Nixon omaksui Kissingerin reaalipolitiikan, jonka mukaan koko maapallolla toimivat samat geopoliittiset lainalaisuudet kuin Euroopassa Wienin konferenssin jälkeen 1800 –luvulla.

***

Tänään voi todeta, että Kissingerin ja hänen seuraajiensa reaalipolitiikka voitti lännelle kylmän sodan, mutta sen jälkeen on luultu, uskottu ja toimittu päinvastoin kuin hän suositteli – ja törmäys tapahtui lopulta Ukrainassa. Se myös tapahtuu samaan aikaan kun pitkä länsimaiden hegemonian aika maapallolla on heikkenemässä - koska sen perustana ollut tiede ja teknologia on tullut kaikkien saataville.
Venäjän omat voimavarat ovat rajalliset länteen verrattuna, mutta se on ottanut oppia omasta historiastaan. Se etsii nyt globaalissa mitassa liittolaisia samaan tapaan kuin Napoleonin sotien ja maailmansotien aikana - kahdenkeskeisesti ja ryhminä kuten Brics tai Shanghai -ryhmät. Arvata sopii, että kalavelkoja lännelle löytyy maapallolta. Sen on jo voinut nähdä monin tavoin mm. YK:ssa.

***

Kun nyt seuraa maapallon vanhoja sivilisaatioita, lähes kaikkialla on islamin vanavedessä nousemassa ajatus omasta paremmuudesta länsimaisuuteen verrattuna – viimeksi Intiassa. Samaan kokonaisuuteen kuuluu se, että Venäjä pyrkii nyt kehittämään kansallis-keisarillisista, slaavilaisista ja ortodoksisista perinteistään identiteettiä tähän aikaan.

Yhdysvalloissa tutkijat ovat jo pitkään kirjoittaneet Venäjän ja Kiinan liittoutumisen vaaroista Yhdysvaltojen uuden Tyynenmeren painopisteen ja Ukrainan kriisin seurauksena. Mutta nyt se konkretisoituu ja saa julkisuutta presidentti Putin ja presidentti Xi Jinping tapaamisena.

Vuonna 1972 Neuvostoliitto reagoi varsin nopeasti Yhdysvaltojen ja Kiinan lähentymiseen. Suomessakin on mielenkiintoista seurata miten asia nyt Yhdysvalloissa otetaan. Suomessa taas viime kerralla asemoiduttiin liennyttämään ja maan ulkopolitiikan komeimmalle vuosikymmenelle. Nyt meillä on ilmassa merkkejä hankkia ongelmat leviämään myös näille nurkille.

[Tapio Onnela]

Tässä blogikirjoituksessa analysoidaan kiinnostavasti Venäjää pelurina ja sen propagandaa:

Joku sanoi jo joskus kylmän sodan aikana, että amerikkalaiset pelaisivat pokeria, venäläiset taas šakkia. En tiedä, onko asia sitten kylmässä sodassa näyttänyt tältä amerikkalaisten silmiin, mutta tänä päivänä tilanne ainakin näyttää täysin erilaiselta. Kiina pelaa šakkia, Venäjä taas pokeria. Jos länsivallat tänä päivänä ylipäätään mitään peliä pelaavat, ne pelaavat jotain turvallista varman päälle -peliä. Amerikka ehkä hivenen isommin panoksin, mutta kuitenkin. Eurooppalaisten peli on sellaista mukavaa ompeluseuran ajanvietettä, jossa kaikkien on tarkoitus voittaa eikä sitäpaitsi voitto ole tärkeintä vaan reilu peli.

Venäjä on tsaarinajoista lähtien ollut ennen kaikkea uhkapelin suurvalta. Se bluffaa, huijaa, uhkailee, nokittaa ja pakottaa varovaisemmat varman päälle pelaajat vetäytymään pelipöydästä häviäjinä, vaikka näillä olisi Venäjää paremmat kortit käsissään. Toisinaan tämä taktiikka tuottaa Venäjälle katastrofaalisia tappioita, mutta maan johtajat ovat perinteisesti jättäneet pelivelkansa kansansa ja muun maailman maksettaviksi. Hämmästyttävän säännöllisesti Venäjän röyhkeä villinlännenpokeri kuitenkin toimii - ja on toiminut ainakin 1700-luvulta alkaen.

****

Venäläiset eivät yleensä olekaan väärässä siksi, etteivät olisi pystyneet hankkimaan valtionsalaisuuksia lännestä, vaan siksi, että tulkitsevat niitä omasta vainoharhaisesta maailmankuvastaan käsin. Tuossa maailmankatsomuksessa on lähes mahdotonta uskoa, etteivät kaikki muut toimi yhtä kavalasti ja röyhkeästi kuin Venäjä. Suomenkin pelasti aikoinaan miehitykseltä ja kommunistiregiimiltä osittain se, ettei Stalin kyennyt vainoharhaisuudessaan ymmärtämään anglosaksisten länsivaltojen olevan niin sinisilmäisiä kuin ne todellisuudessa olivat. Stalin näki länsivallat aina vihollisina, länsivallat taas näkivät Neuvostoliiton liittolaisena Saksaa vastaan ja tukivat sitä massiivisesti - myös Suomea vastaan.

Osaavat länsimaatkin vakoilla ja tiedustella. Heikkoudet ovat enemmänkin siinä, miten tuo tieto hyödynnetään - tarkka tiedustelutieto kun joutuu kilpailemaan monenlaisten lobbyjen kanssa, joiden sana painaa julkisuuskuvastaan huolehtivien poliitikkojen mielissä usein enemmän kuin karu todellisuus. Lisäksi länsimailta tuntuu unohtuvan tiedustelun vastinpari - tiedollinen vaikuttaminen.

Eräiden ammattilaisten, kuten Neuvostoliitosta länteen loikanneiden venäläisten tiedustelu-upseerien mukaan Kreml käytti jo neuvostoaikana huomattavasti enemmän tiedusteluresursseistaan vaikuttamistyöhön kuin varsinaiseen vakoiluun. Nyky-Venäjä on panostanut maailmanlaajuisen propagandakoneiston rakentamiseen enemmän kuin yksikään valtio maailmassa on milloinkaan tehnyt. Tulokset ovat kylmääviä ja alkavat muistuttaa sitä kansallispsykoosia, johon natsihallinto lietsoi Saksan kansan.

Maailma ja paikat: Sodassa ja propagandassa (12.8.2014)