"Suomalaisen historiakulttuurin" kannalta suurimpia ongelmia ovat sotien kohdalla seuraavat asiat:
1. sotien ylikorostus ylipäänsä, vaikka suurin osa Suomen itsenäisyyden aikaa on eletty rauhassa - poliittiselle, taloudelliselle ja kultuuriselle kehitykselle ei anneta riittävää arvoa eikä sitä integroida koululaisten esivanhempien vaiheisiin
2. sotien kuvaus erillään muusta Euroopasta, esim. vuoden 1941-2 ratkaisut ja vuoden 1944 taistelujen korostaminen muiden tekijöiden kustannuksella
3. Suomen esittäminen toisaalta uhrina, toisaalta sankarillisena selviytyjänä
4. yksinkertaistaminen, esim. jatkodassa kyvyttömyys nähdä että tavoitteet olivat erilaiset 1941 ja 1944
5. yksiäänisyys: sotilaiden (ja lottien) ylikorostus ja muiden ryhmien kustannuksella ja heidän kuvaamansa yhtenäisenä joukkona
6. kyvyttömyys nähdä oman maan toiminnassa sekä positiiviset että negatiiviset puolet
7. kyvyttämyys edes jälkikäteen tuntea empatiaa "vihollisia" (sotavangit, Itä-Karjalan siviilit, Leningradin saarreettu siviilivöestö) kohtaan
8. suhde Natsi-Saksaan eri aloilla ja erityisesti mitä olisi seurannut, jos Saksa oli voittanut ja Suur-Suomi oli toteutunut
9. "onnen" osuus ratkaisuissa (tai syrjäisen aseman siunaus)