nylander kirjoitti:Korjattakoon nyt teoksesta Luvattu maa. Suur-Suomen unelma ja unohdus eräs ajoitusvirhe. Jenni Kirves on valinnut kirjoittamansa päätösartikkelin motoksi seuraavat säkeet:
"Me kuulemme Karjalan kanteleen / viel' itkevän vangitun kieltä. / Käy veitsenä veljein se sydämeen / ja Kullervon nostaa se mieltä. / Me nousemme voimalla kirkastamaan / tään kansamme kauneinta unta / ja kerran on [eikö: "myös"] juhliva vapauttaan / Suur-Suomen on valtakunta.
Reino Hirviseppä 1941."
Alaviitteessä Jenni Kirves tarkentaa: "Kirja on painettu jo kesäkuussa 1941, joten lauluja on ehditty valmistella hyvissä ajoin ennen Suomen ja Neuvostoliiton sodan syttymistä."
Todella hyvissä ajoin, sillä kyseessähän on katkelma kuuluisasta Akateemisen Karjala-Seuran kunniamarssista, jonka sanat Reino "silmienvälliin" Palmroth sepitti lukiolaisena vuonna 1923 veljensä Toivo Palmrothin sävellykseen, ja se siis liittyy kiinteästi AKS:n perustamisvaiheeseen, ei jatkosodan valmistelukuukausiin.
Olematta itse puheena olevan marssin varsinainen ihailija se alkoi Kirveen artikkelia lukiessa soida mielessäni muistumana jo koululaisena kuulemastani Veikko Sinisalon Suomi 50 -esityskiertueesta ja sittemmin kirjalliselta äänilevyltä. Jos tutkija valitsee kohteekseen niinkin spesifin aiheen kuin Suur-Suomi-aatteen, silloin mielestäni pitäisi hallita yksityiskohdatkin. Mahdollinen vetoaminen kuulumisesta "nuoreen tutkijapolveen" ei auta historiantutkimuksen olleessa kyseessä. Koko esityksen uskottavuus kärsii, jos käy ilmi, että kirjoittaja kohdittainkin on Paavo Nurmen sanoja lainaten "huanost harjotellu".
Hyvä huomio, Nylander!
Tässähän kyseessä oli varsin karkea erehdys, mutta aikakauteen perehtyminen vaatii esim. sanaston tuntemista. Mitä tarkoittaa esim." kansankokonaisuus", joka esiintyy esim. Eino Railon talvsiotaa koskevassa äärimmäisen ryssänvihaisessa ja kansalliskiihkoisessa romaanissa
Valittu kansa ja luvattu maa. Onko käsite peräisin natseilta vai ei?
Kuusikin näkyy käsitettä käyttäneen. Mitä tarkoitti 30-luvulla hänen halunsa olla puolueiden ulko- ja yläpuolella?
Tuossa romaanissa muuten ihaillaan Saksaa jopa keskellä talvisotaa. Ajattelin, että se johtui ilmestymisajankohdasta (jatkosodan loppu 1944). Mutta onko pelkästään näin?
Saima Harmajan päiväkirjasta muistan varoittavan esimerkin tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Saima kirjoitti (muistin mukaan), miten kauheita etiopialaiset olivat käydessään italialaisten kimppuun - mutta mitä voi odottaa barbaarimaalta? Nuorena ajattelin, että olipa tiedonvälitys silloin vääristynyttä, kunnes tajusin, että kyseessä oli
ironia.
Saimahan muuten kirjoitti romanttisia runoja Inkerin rajalla. 70-luvulla kun Kaarina Helakisan elämäkerta ilmestyi, ne olivat kerta kaikiaan kummajaisia. Nyt niitä voi ainakin ymmärtää.
Pitikö Silvennoisen mainitsema päämajassa työskennellyt sosialidemokraatti Kalle Lehmus todella sodanaikaista yhteistyötä saksalaisten kanssa "hyvänä aikana", oliko kyseessä musta huumori vai valitsiko Lehmus sanansa saavuttaaksen keskustelutoverinsa (Inkeroisen) luottamuksen? Jälkeenpäin on vaikea tavoittaa keskustelun nyansseja.
PS. Tuo Sinisalon
Suomi 50 -esitys mielestäni osoittaa, että monista asioista silloin todella puhuttiin ja vieläpä monipuolisesti. Esityshän oli niin rakennettu, että tekstit kommentovat toisiaan
katsojan/kuulijan mielessä