Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Akatemiatalon päätykolmioon haluttiin uusi teksti, joka huomioisi uuden tilanteen. Ruotsin vallan rooli oli kuitenkin ollut siksi ratkaiseva akatemiantalon synnyssä, ettei sitä haluttu unohtaa. Niinpä uusi teksti tuli kuulumaan suomennettuna: Suomalaisille tiedemuusille hallitsijoiden anteliaisuudella.

Akatemiatalo säilyi Turun palolta vähäisin vahingoin. Siitä huolimatta akatemia siirrettiin uuden keisarin päätöksellä 1828 Helsinkiin. Muuton aikana Solenitetssalenia kohdeltiin lähes barbaarisesti. Salin ovet revittiin irti ja Aleksanterin patsas irrotettiin sille kuuluvalta paikaltaan ja miljööstään.

ON SELVÄÄ, ettei Aleksanteri I olisi eläessään hyväksynyt tapahtunutta. Hän oli liberaalin ja sivistyneen kasvatuksen saanut monarkki, joka osasi antaa arvoa edeltäjilleen ja historialle.

Kuvaavaa on, että vieraillessaan Solenitetssalenissa hän vieraili samalla Turun hovioikeudessa. Hovioikeuden edustajan pyytäessä lupaa saada Aleksanterin muotokuva hovioikeuden seinälle Aleksanteri suostui tähän, mutta vain ehdolla, ettei Ruotsin kuninkaan ja hovioikeuden perustajan kuvaa siirrettäisi toiseen paikkaan hänen kuvansa takia.

Ehkäpä meidän on ymmärrettävä 1800-luvun alun pikkuvirkamiesten ja muuttomiesten käytöstä heidän repiessään juhlasalin ovet ja patsaat irti alkuperäisestä kohteestaan. Vaikeampaa on hyväksyä Helsingin yliopiston taipumista kansalliskiihkoisten nuorten vaatimuksiin poistaa Aleksanterin patsas Helsingin yliopiston juhlasalista ja siirtää se vähämerkityksellisempään paikkaan ja lopulta ulos lähes piiloon.
Niin ikään on vaikea ymmärtää näkemystä, jossa korostetaan vain paikaltaan revityn patsaan arvoa. Patsas on toki arvokas sellaisenaan, mutta sen arvo ja merkitys liittyvät kiinteästi Solenitetssaleniin ja historiaan.

Solenitetssalen edustaa vanhempaa aikakautta kuin Helsingin yliopiston juhlasali ja on ainoa Ruotsin vallan ajan juhlasali Suomessa. Historiallisesti ja kulturellisesti se on korvaamaton ja Suomen historian kannalta ainutlaatuinen. Sen saattaminen alkuperäiseen asuunsa on kansallinen velvollisuus.

Aleksanteri I loi Suomen ruotsalaiselle pohjalle. Solenitetssalen ja Aleksanterin patsas salin sisällä symbolisoivat ainutlaatuisella tavalla autonomian syntyä. Missään muualla tämä suhde ei tule samalla tavalla esiin; Helsinkihän on Venäjän vallan ja aikakauden tuote. (TS, 30.5.2014)

Alkuperäinen Aleksanteri I:n patsas sijaitsi Akatemiatalossa vuoteen 1832 asti, jolloin se vietiin yliopiston muuton yhteydessä Helsinkiin. Myös juhlasalin nykyinen kateederi eli puhujakoroke ja salin ovet ovat kopioita Helsinkiin siirretyistä alkuperäisistä esineistä.

Turun yliopisto on keskustellut pitkään Helsingin yliopiston kanssa mahdollisuudesta palauttaa patsas takaisin Turkuun. Helsingissä patsas on sijainnut ulkotiloissa Kansalliskirjaston pihalla.

– Ensisijaisesti lähdimme neuvottelemaan alkuperäisestä patsaasta, mutta olemme tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Pääasia on, että Akatemiataloon saadaan takaisin yksi sen perinteisistä tunnusmerkeistä, joka kuvastaa rakennuksen historiaa, vararehtori Riitta Pyykkö sanoo.

Hankkeen puuhamiehenä toiminut poliittisen historian professori Timo Soikkasen mukaan kyse ei ole vain Aleksanterin rintakuvasta.

– Solennitetssalen edustaa ja heijastaa Ruotsin vallan, etenkin 1700-luvun lopun aikaa. Kyse on ainutlaatuisesta historiallisesta ja arkkitehtonisesta kokonaisuudesta, joka nyt saadaan lähemmäs alkuperäistä asuaan, Soikkanen toteaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut patsaan kopion teettämistä 12 000 euron suuruisella erityisavustuksella. Patsashankkeen myötä myös Helsingin alkuperäinen patsas on siirretty sisätiloihin Helsingin yliopistoon.