Kaikki ovat oletettavasti yksimielisiä siitä, että ihmisten tappamiseen suunnitellut monenlaiset välineet ja aseet ovat epäinhimillisiä. Suomikin liittyi Neuvostoliiton tavoin jo 1929 sodan politiikan jatkeena kieltävään Kellogg-Briand-sopimukseen.Emma-Liisa kirjoitti:Jaloselta oli hyvä kirjoitus jalkaväkimiinoista:
http://jojalonen.wordpress.com/2014/05/21/miinafetissi/
On se kumma, millaisella tasolla puolustuskeskustelua käydään.
Mutta todellisuus oli ja on toisenlainen.
Jalkaväkimiinojen maailmanlaajuinen kieltoyritys lienee verrattavissa Kellogg-Briand-sopimukseen, esim. Afrikassa raivaamattomat jv-miinat ovat olleet vaarallisia siviileillekin ja siksi niitä yritetään sopimuksella kieltää.
Kalashnikov-indeksi näyttäisi kuvaavan hyvin kriisialueiden oloja, automaattikiväärin hinta. Kysynnän ja tarjonnan lain määrittelemänä esim. Mogadishussa:
( Reuters 2009 )
"intialaisvalmisteinen Kalashnikov maksaa 140 $:a, Pohjois-Korealaiset ( ehkä uudempia ) 600 $:a. Alkuperäinen venäläinen Kalashnikov 400 $:a ( ehkä eniten käytettyjä ja vanhoja )
Käsikranaatit 25 $:a kpl ja maamiinat 100 $:a.
120 mm:n kranaatinheitin 700 $:a ja ammukset 55 $/kpl.
23 mm:n it-konetykki 20 000 $:a ja ammukset 2,5 $:a / kpl
Olen lueskellut kalashnikov-hinnoista useissakin yhteyksissä ja kriisialueiden uutiskuvissahan niitä näkyy jatkuvasti, useinkin kaksi lipasta yhteen teipattuna.
Ja
"Trollit ja haamukirjoittajat pyrkivät vaikuttamaan kirjoittamisillaan yleisiin mielipiteisiin ja Venäjään linkittyvinä ovat voineet kohdistaa toimintansa myös Suomeen."
Krimilläkin toimineen Johan Bäckmanin Safka-porukka mm. kirjoittanee osin avoimesti, sekä myöskin anonyymisti? Paljonko kirjoittelulla sitten lieneekään vaikutusta, oletettavasti jo muutoinkin samoilla linjoilla olevat kenties saavat vahvistusta mielipiteelleen?
Veikko Palvo