Emma-Liisa kirjoitti:nylander kirjoitti: Professori Juhani Suomi onkin hiljan kirjoittanut (Kanava 3/2014):
Mutta tultuaan valituksi tasavallan presidentiksi Mannerheim ei pitänyt enää mitään kiitettä rauhankontaktin aikaansaamisella,
Suomelle vastasi Jaakko Itälä Kanavassa 4/2014:
Ammattimiehelle uskomaton virhe Suomelle sattuu hänen kompastuessaan itse rakentamaansa myyttiin aselepoa muka vastustavasta marsalkasta.
Näin ilmeinen kömmähdys voi perustua vain haluun riisua itsenäisyytemme toiselta erikoispersoonallisuudelta rauhantekijän viittaa, jotta se voitaisiin nostaa toisen persoonallisuuden (= Kekkosen) harteille.
"Erfurthilta ja lähetystön sotilasasiamieheltä, eversti Kitscmannilta, lähettiläs W.von Blycher kuuli ilmeisesti myös, että Mannerheim suhtautui jo hyvin varhaisessa vaiheessa tavattoman pessimistisesti sodan lopputulokseen." KA, Erfurthin päiväkirja, merkintä 8.1.1942, s.313.
"Koska Saksalla oli vastoinkäymisiä koillisellakin rintamaosuudella, olivat Suomen sodankäynnin offensiiviset lähtökohdat jo loppusyksystä 1941 alkaen olleet Mannerheimin jatkuvan tarkistuksen alaisia." KA, Erfurthin pvk, merkintä 15.2.1942, s.348.
Michael Jonas, Kolmannen valtakunnan lähettiläs, Wipert von Blycher ja Suomi,
Ajatus kirjat 2010, Luku 9. Säröjä kahdenvälisessä suhteessa: ratkaisun vuosi 1943.
s.281.:
"Johdonmukaisen antikommunistisen perusasenteensa vuoksi Tanner nautti myös natsijohdon keskuudessa epätavallisen suurta arvostusta, varsinkin perinteiseksi sosiaalidemokraatiksi. Goebbels ja ilmeisesti myös Hitler näkivät hänessä
`yhden bolshevismin vastaisen sodan kovimmista kannattajista.`"
Urho Kekkonenkin lienee vielä 15.7.1943 Tannerin nimittäessä hänet ministeriönsä virastoasiain valtuutetuksi ollut sodan kannattaja ja antibolsevikki?
UKK:ta oli heinäkuun alussa pyydetty amerikkalais-suomalaiseen yhdistykseenkin, mutta Kekkonen kieltäytyi sanoen kirjeessään Sylville yhdistyksen jäsenyyden vaarantavan Pekka Peitsen puolueettomuuden.
Sodan jälkeen "rauhantekijäksikin" kutsutun Hella Wuolijoen ympärillä olevan salonkikommunistien piirin välityksellä M.Jonas kirj. s.283. 1942 viimeisinä viikkoina
olleen hallituksen epävirallisia kontakteja NL:n Tukholman lähetystön Jartsevin kautta Stalinin rauhantunnusteluihin. M.Jonas kirj.: "Suomen johdon informoineen jokseenkin naiviisti saksalaisia solmituista epävirallisista kontakteista."
Lieneekö "rauhantekijä" Urho Kekkonen ollut tuolloin tietoinen asiasta ja jos oli, olisiko UKK edes hyväksynyt sitä? Ajankohtahan oli ilmeisen mahdoton.
Ribbentropin
M.Jonas kirjoittaa myöskin samaan aikaa 1942 lopulla tunnustelleen Tukholman kautta sodan ratkaisumahdollisuutta Neuvostoliiton kanssa.
Ribbentrop 1953, s.262-; Kleist 1950, s. 243. ( Ribbentropin keskeinen välikäsi asiassa ) Kleististä vrt. Martin 1976, s.101 ( huom.74.); Masty 1972, s. 1369-;
Koch 1975, s. 531-; Bloch 1992, s. 385-; Polvinen 1979, s.176 (huom.13).
Milläköhän tavoin ja syistä Stalin ja Ribbentrop olivat "rauhantekijöitä" 1942 lopulla?
Veikko Palvo