historioija kirjoitti:
Olisi liian työlästä ryhtyä tässä kuvittelemaan yhteiskuntaa ilman asianmukaisesti tutkittua ja järjestettyä tietoa menneisyydestä.
Työlästä ehkä, mutta ennen muuta täysin epäolennaista. Kysymys oli siitä, voidaanko historiasta oppia jotain ja voidaanko opetuksia käyttää päätöksenteon pohjana. Kun sinäkään et mainitse siitä yhden yhtäkään esimerkkiä, on lupa olettaa, ettet tiedä sellaisia.
Mutta mitä tulee esittämääsi aivan toiseen asiaan, niin sellaisia yhteiskuntia on ollut kymmenien tuhansien vuosien ajan. Mihin historiankirjoituksen alku sitten vedetäänkin – oliko esimerkiksi Herodotos aidosti historioitsija vai vain kirjailija? –, se on paljon sen jälkeen kun ihminen lajina syntyi, ja ihminen lajina on aina ollut yhteiskuntia muodostava.
Lisäksi sellaisia on nykyisin. Tuskinpa millään *yhteiskunnalla* on asianmukaisesti tutkittua ja järjestettyä tietoa menneisyydestä. Sen sijaan nykyisillä yhteiskunnilla on myyttejä ja illuusioita omasta historiastaan, joskin ne ovat heikkenemässä, enkä pidä tätä pahana.
Esimerkiksi suomalaiseen historiamyyttiin ja -illuusioon kuuluu sekalainen kokoelma käsityksiä, joilla on todellisten menneiden tapahtumien kanssa suhteellisen vähän yhteistä. Ajateltakoon vaikkapa myyttejä ”Ruotsi-Suomesta”, ”Porvoon valtiopäivistä”, ”itsenäisyysjulistuksesta” ja ”puolueettomuuspolitiikasta”. Onneksi tällaisista ammennettavia ”historian opetuksia” ei käytetä päätöksenteon pohjana.
Yksi myytti saattaa kyllä yhä olla vaikuttamassa: myytti ryssästä perivihollisena. Vuoteen 1808 asti Venäjä (tai aluksi Novgorod) lähinnä puolustautui Ruotsin aggressioita vastaan, ja tietysti Ruotsi tässä mielessä teki myös suomalaisista alamaisistaan ryssän perivihollisia. Varsinainen perivihollismyytti kuitenkin rakennettiin vasta 1920- ja 1930-luvulla. Neuvostoliiton toiminta sitten huolehti siitä, että myytti eli vahvana. Nyky-Venäjän politiikka vaikuttaa samaan suuntaan, mutta kun Suomessa tilanne ilmeisesti laajasti koetaan perivihollissuhteen jatkumisena, ”historian opetusten” mukaan, katsotaankin kuviteltua historiaa niin, että nykyisyyttä ei nähdä. Nykytodellisuudessa Suomi on Venäjälle vain yksi EU:n osavaltioista. Historialla ei asian kanssa juuri ole tekemistä.