Samalla se on tyyppiesimerkki siitä, millaisia asioita historiasta väitetään opittavan.Emma-Liisa kirjoitti:Hesari kertoi tänään 28.8.14 israelilaisesta Nobel-palkitusta peliteoreetikosta Robert Aumanista, joka arvostelee Israelin veräytymistä Gazasta sillä perusteella, että Chamberlain oli väärässä antaessaan periksi natseille 1938.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten historiasta ei pidä ottaa oppia: kaksi täysin erilaista tapausta survotaan samaan muottiin.
Jos ratkaisua kysymykseen X haetaan menneisyyden kysymyksestä Y, on monia muitakin ongelmia kuin se, miten erilaisia X ja Y ovat. Ensinnäkään kumpaakaan tilannetta ei todellisuudessa tunneta tarkasti; emme tiedä kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja ja niiden merkitystä, ja yleensä menneisyys on vielä epäselvempi kuin nykyisyys. Toiseksi on epäselvää, mitä Y oikeastaan opettaa.
Jälkiviisaasti on helppo sanoa, että tehtiin virhe, koska Hitler ei pysähtynytkään sudeettialueiden saamiseen. Mutta entäpä jos tehtiin liian vähän myönnytyksiä? Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan Puolan takia, vaikka eivät todellisuudessa ryhtyneet sotimaan eivätkä voineet pelastaa Puolaa silloin tai myöhemmin. Entäs jos ne olisivat antaneet Saksan ottaa Puolan? Olisi luonnollista ajatella, että Saksa olisi seuraavaksi hyökännyt Neuvostoliittoon suhteellisen pian. Niiden välienselvittelyn jälkeen länsivallat olisivat voineet tyynesti katsoa tilannetta ja päättää, miten toimivat (esimerkiksi nujertaa voittaneen, mutta suuresti heikentyneen Saksan).
Ja sitten on tietysti hyvin tulkinnanvaraista ja epäselvää, miten samanlaisia X ja Y ovat ja miten olennaisia yhteiset ja eroavat piirteet ovat.
Eiköhän sillä ole. Israelilla on ydinaseita ja muuta raskasta kalustoa. Kyse on siitä, että Israel ei pidä palestiinalaisten tuhoamista moraalisesti oikeana tai poliittisesti hyväksyttävänä (muiden valtioiden reaktioiden takia).Aumanin mielipiteellä olisi järkeä vain, jos Israelilla olisi tarpeeksi voimaa kukistaa vastustajansa lopullisesti.
Sen sijaan on hyvin kyseenalaista, olisivatko Britannia ja Ranska voineet kukistaa Saksan vuonna 1938. Ainakaan ne eivät pystyneet kukistamaan sitä vuonna 1939 eivätkä koskaan myöhemminkään – Saksan kukisti ensisijaisesti Neuvostoliitto, osittain Yhdysvaltain tuella ja Britannian avulla. Käytännössä niillä ei ollut todellisia mahdollisuuksia pysäyttää Saksaa, joten Münchenin sopimus on varsin ymmärrettävä. Virhe oli lähinnä se, että lännessä siihen uskottiin oikeasti eikä siksi käynnistetty täysimittaista varustautumista suursotaan.
Teot yleisesti johtavat reaktioihin, joten tuo ei oikeastaan sano mitään. Olennaista on, millaisia reaktiot ovat. Jos esimerkiksi Israeliin ammutaan raketteja, teki se mitään tai ei, niin Israelin iskut voivat silti vähentää rakettien määrää – ei vaikuttamalla vastapuolen motivaatioon vaan ihan vain tuhoamalla laukaisualustoja ja muita sotilaskohteita.Nythän sen toimenpiteet johtavat aina vastustajan reaktioon (ja toisinpäin).