Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

"Olen aina halunnut asua täällä." Suomalainen vanha puutalo asumisunelmien kohteena, lohduttajana ja minuuden peilinä 1967 - 2013

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135243

Pro gradu -tutkielmani käsittelee vanhoja suomalaisia puutaloja sekä niiden asukkaiden tapaa kuvata puutaloelämäänsä kuuden eri vuosikymmenen aikana. Tarkastelen puutaloja asumisunelmien kohteena, elvyttävänä elinympäristönä sekä tapana kertoa persoonastaan ympäristölle. Lähdemateriaalina käytän Avotakka -sisustuslehden kotiesittelyjä vuosilta 1967 - 2013. Avotakan toimituksen valintaprosessin seurauksena esitellyt kodit ovat tyypillisesti luovilla aloilla työskentelevien keskiluokan ja ylemmän luokan asuinsijoja. Laadullisen sisällönanalyysini tuloksena hahmottuu kuva perinteisiin puutaloihin hakeutuvan suomalaisen keskiluokan asumisesta ja arjesta 46 vuoden ajalta. Tutkimusotteeni on hermeneuttinen.

Vanhaan puutaloon haluamisen luonne muuttuu täysin tarkastellun ajanjakson aikana. Taloudellisesta ja harkitusta korjausaihion hankinnasta siirrytään asteittain tilanteeseen, jossa puutalo oli pakko saada sen kunnosta riippumatta. Talon ostaminen koetaan kasvavassa määrin oman kohtalon täyttymisenä.

Samalla puutalomiljööseen haluamisen perusteet läpikäyvät selkeitä laatumuutoksia. Tarkastelujakson alkupuolella 1960- ja 1970-luvuilla esitellään ensisijaisesti kaupunkielämään juurtumattomien kesäpaikkaunelmia. Näissä hankitaan perinteistä, lapsuudesta tuttua elämänpiiriä torppien ja hirsimökkien muodossa. Tässä eheyttävässä miljöössä käydään tankkaamassa perusturvallisuutta, hoitamassa parisuhdetta ja lataamassa akkuja kaupunkiin palaamisen varalle. Laman jälkeen 1990-luvulla paetaan kiristyvien ehtojen työelämää perinnemiljööseen. Joko repäistään juuret täysin irti paeten maaseudulle tai hankitaan asunto kaupunkien vanhoilta puutaloalueilta. Tyypillisesti muutos tehdään joko sen jälkeen, kun työuralla on saavutettu riittävästi tai silloin, kun suhteettomien vaatimusten kantaminen johtaa kriisiytymiseen. Haavoja nuollaan ja eheydytään uudessa, sallivammassa ympäristössä. Molemmissa tapauksissa nostalgisesta puutaloelämästä haaveilu on siis reaktio laajempaan elämäntyylin murrokseen.

Puutalot toimivat myös eräänlaisena minuuden viestimenä, kertomuksina niiden omistajista. Puutalon omistaminen, sisustaminen ja korjaaminen omin käsin ovat tapoja tyylitellä itseään ja kertoa ympäristölle arvoistaan. Avotakan haastattelut ovatkin kertomuksia yhteisöllisistä ja luonnonläheisistä keskiluokkaisista puutaloasukkaista, joille pehmeät arvot olivat tärkeitä, kovien alojen ammattitaustasta huolimatta. Kotien sisustus kertoo joko asukkaiden vaalivan talojensa kulttuurista arvoa tai sitten ennakkoluulottomasta kyvystä tehdä niihin muutoksia hyvällä maulla. Joillekin tapauksille puutaloelämä muodostuu varsinaiseksi elämäntehtäväksi, muiden osa-alueiden häivyttyessä taustalle. Kotiesittelyt korostavatkin puutalokotien asukkaiden olevan erilaisia kuin standardinmukaiseen kerrostaloelämään tuomittu kertomusten yleisö. Pesäeron tekeminen muuhun keskiluokkaan on selkeää.

Kotiesittelyt kertovat epäsuorasti yhtä suuressa määrin menestyvän keskiluokan ahdistuksesta ja sen itsehoidosta kuin puutaloelämästä. Tarinoista kiteytyy kertomus yksilöstä, jonka subjektius, tunne oman elämänsä hallinnasta katoaa. Kadonnutta hallinnantunnetta pyritään palauttamaan hankkimalla nostalginen ja pahoilta asioilta suljettu elinympäristö. Muutos pannaan toimeen siis ostamalla vanha elinympäristö ja tekemällä fyysistä sekä henkistä työtä sen kunnostamiseksi ja sisustamiseksi omaksi kodiksi. Onnistumista seuraa onnellisuus, tunne merkityksellisestä ja hallittavasta elämästä.