Oletko mahtanut törmätä sellaiseen ilmiöön kuin Ostalgia? Edellisissä kommenteissasi olet kovasti maalannut positiivista kuvaa Kolmannesta valtakunnasta sen perusteella mitä tuolloin eläneet ihmiset ovat sinulle kertoneet, ja verrannnut tätä ilmeisen negatiivisena vastakohtana DDR:n oloihin, missä esität ihmisiä kytätyn aivan toisella tapaa. Nämä "informanttisi" ovat kertoneet sinulle asioista vuosia, vuosikymmeniä myöhemmin, positiiviseen sävyyn, ja pidät heitä ilmeisesti objektiivisina kertojina. Tämä positiivinen näkemys subjektiivisena tuntemuksena on vahvistettavissa erilaisin gallupeinkin, esim. heti 1946 saksalaisten enemmistö näki kansallissosialismin olleen hyvän idean, vain huonosti toteutettu.Esko-Olavi kirjoitti: Mielestäni ei elämä nyt noin yksinkertaista ole, että unohdettaisiin se mistä myöhemmin tuomittiin. Sikäli että kun ei ole sellaista mitä piti unohtaa, paitsi sodan normikauheudet.
Mitenkä tämän suhteuttaisit siihen, että yli puolet entisen DDR:n asukkaista on myös ilmaissut silloin asioiden olleen paremmin, jopa melko pian muurin murtumisen jälkeen. Monien mielestä sosialismi oli erinomainen idea, vain huonosti toteutettu. Itsekin tunnen DDR:ssä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneitä ihmisiä. Väittävät kokeneensa aivan normaalin lapsuuden ja nuoruuden, eläneet aivan kuin kuka tahansa. Stasista eivät tienneet mitään. Heitä lähinnä ärsyttää se mustamaalaaminen mitä entiseen kotivaltioonsa kohdistetetaan. Tunnen myös lukuisia taistolaisessa liikkeessä mukana olleita, jotka eivät suostu juuri mitään siitä puhumaan, ja jos suostuvatkin niin sävy on lähinnä nostalgisoiva.
Olisiko oikeastaan niin, että se mitä muistetaan ja koetaan suodattuu sen läpi, missä ja miten ollaan nykyään, sekä nuoruuden avainkokemuksien kautta? Ne ajat, DDR:n tai Kolmannen valtakunnan, olivat heille arkea, normaalia, tuttua, onnellisia kasvuvuosia ja sieltä tulivat ne avainkokemukset jotka värittävät myöhempiä tulkintoja ja myöhempää elämää. Ei se silti tarkoita, että muiden kokemus oli samanlainen tai että kriittisesti tarkastellen heidän muistonsa eivät vastaa sitä kuvaa, mikä voidaan muodostaa muiden lähteiden kautta ja nykypäivänkin oloihin suhteuttaen. Kolmannessa valtakunnassa, kuten DDR:ssä, oli tehokas ja kattava kyttäyskoneisto ja ihmisiä tuomittiin joukoittain jopa vitsien kertomisesta. Mutta ei jokainen tuolloin siihen törmännyt, tai halusi vaikkapa ideologisista syistä ummistaa silmänsä siltä. Siksihän totalitaristinen järjestelmä ylipäätään oli mahdollinen: se tapahtui naapurille ja sille oli varmasti syynsä että hänet pidätettiin. Meillä tavallisilla ihmisillä ei ole mitään pelättävää.