Haik
Viestit: 166
Liittynyt: 21.08.06 09:13

Keskustelua: Jyrki Vesikansa, VAL:n vallasta ja oppiarvoista (HAik 1-2015)

01.04.15 16:28

Jyrki Vesikansa: VAL:n vallasta ja oppiarvoista
(Historiallinen Aikakauskirja 1-2015)

Kuvittelisi, että muistelmia arvioitaisiin tieteellisessä aikakauskirjassa lähdekriittisesti. Ville Okkonen on kuitenkin nielaissut ystäväni Matti Klingen persoonallisten muistelmien kakkososan näkemykset liki sellaisinaan (Historiallinen Aikakauskirja 4/2014 s. 469). Muistelmissa pitääkin olla subjektiivinen – viileät arkistotutkimukset samoista asioista kirjoittakoon joku toinen, mielellään niissä ulkopuolinen. Professori Martti Häikiö kertookin sanoneensa vuorineuvos Simo Vuorilehdolle tämän vängätessä Nokian vaiheista tutkijalle omaa näkemystään: ”Kirjoita muistelmat”.

Meidän vallilaisten itsetuntoa tietenkin hivelee käsitys Vapauden Akateemisen Liiton vaikutusvallasta. Okkonen ottaa tässä täydestä Klingen näkemyksen, jollei korota sitä toiseen potenssiin. Klinge itsekin on ajoittanut Ylioppilaskunnan historiassa VAL:n vahvan ajan 1950-luvulle – silloinkin lähinnä ylioppilaselämään. Okkosen mukaan taas 1960-luvun loppupuolelta alkaen kasvaneen opetushallinnon poliittisilla elimillä ”yhä harvemmin oli taustaa Vapauden Akateemisessa Liitossa”. Koska sitä oli laajemmin ollutkaan?

Kannattaa vilkaista professori Seppo Myllyniemen kanssa toimittamaamme artikkelikokoelmaa Vapauden valli (2010) – etenkin siinä julkaistua jäsenluetteloa. Noin 350 vallilaisesta peräti yksi eli Heikki Haavisto eteni poliittiseen hallitukseen. Ehkä hänen VAL-taustansa vaikutti Suomen EU-jäsenyyteen. Virkamieshallituksessa vaikutti Jaakko Numminen. Kansanedustajia oli muutama. Historian professoreiksi nousivat Seikko Eskola, Jorma Kalela, Tuomo Polvinen ja Olli-Pekka Vehviläinen, mutta he edustavat varsin laajaa aatekirjoa. Toki vallilaisissa oli ja on tunnettuja kansalaisia, mutta heidän vaikutusvaltaansa ei voi missään vaiheessa rinnastaa AKS:n neljääntuhanteen valajäseneen. Tai 1970-luvun taistolaisiin Björn Wahlroosista alkaen.

Valvojan kohtalo avaa puolestaan Okkoselle peräti ”toteutuneen historian muita mahdollisuuksia”. Perinteinen kulttuurilehti kuoli samaan tautiin kuin Uusi Kuvalehti tai Uusi Suomi, vaikka niidenkin sammumisesta on esitetty salaliittoteorioita. Lehtien vaiheissa on eroavuuksia, mutta kaikilla kolmella oli liian pieni levikki kannattavaan toimintaan. Kun Valvoja yhdistettiin 1969 nykyiseen Kanavaan, sen levikki oli hiipunut noin tuhanteen kappaleeseen.

Kriitikoita ja keskustelijoita esitellessään Historiallinen Aikakauskirja on siirtynyt mainitsemaan vain tämän ”kotiyliopiston tai muun työpaikan”. Vapaista tutkijoista kerrotaan kotipaikka. Muutos heijastaa tutkijoiden sulkeutumista ikiomaan luostariinsa. Siellä kaikki tietävät, kuka kukin on. Kuitenkaan lehden tilaajien valta-osa ei kuulu tähän sääntökuntaan. Klingeläisyyttä voisi seurata käyttämällä oppiarvoja – vielä niitä sentään myönnetään. Okkonenkin on googlauksen mukaan ”apurahatutkija” – gradunsa perusteella kai maisteri? Miksi ujostella ikivanhoja, selkeitä titteleitä?

Toimituksen vastine Vesikansalle

Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 4/2014 toteutetun kirjoittajauudistuksen tavoitteena on helpottaa lehdessä julkaistujen tieteellisten artikkeleiden ja niiden kirjoittajatietojen viemistä tietokantoihin. Tämä puolestaan helpottaa niistä tehtäviä tiedonhakuja ja parantaa siten lehdessä julkaistujen tekstien näkyvyyttä. Oppiarvot jätettiin lyhyemmistä kirjoituksista pois, koska kirjoittajakuvaukset haluttiin kolmipalstaisilla sivuilla pitää mahdollisimman lyhyinä. Vastaava tapa on käytössä esimerkiksi ruotsalaisessa vastineessamme Historisk Tidskriftissä. Vesikansan huomautus on kuitenkin aiheellinen, vaikka oppiarvon merkityksestä oppineisuuden osoituksena voidaan olla montaa mieltä. Jatkossa ilmoitamme kaikkien kirjoitusten yhteydessä tieteelliset oppiarvot maistereilta, lisensiaateilta ja tohtoreilta sekä dosentuurit, professuurit ja kunnianimitykset.

Marko Lamberg ja Heidi Kurvinen

Puheenvuoro ja sen vastine ilmestyivät Historiallinen Aikakauskirjan numerossa 1-2015

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”