jsn kirjoitti:Emma-Liisa kirjoitti:Sitä paitsi, onhan se kiintoisa ilmiö, miten lehdistöön ja Yleenkin menee läpi melkein mitä vain (kuten case Huhtiniemi).
Ja kun hieman laskee yhteen niin voi ehkä jo tehdä johtopäätöksiä siitä, missä oikeastaan voisi olla kaikkien näiden tarinoiden alkulähde. Lehdistö tunnetusti tarttuu kaikkeen mikä näyttää myyvän.
Huhukin lienee joskus "todellisuutta", kenties uskottavalta kuulostava kuulopuhe on jossain määrin joskus vaikuttanutkin? Saara Tuukkasen kadonneeseen päiväkirjaan pohjautuvat
"muistelmat" huhuista painettuina julkaistuna näyttävät ainakin saaneen keskustelua aikaiseksi.
Hans-Joachim Neubauer, Huhu Kuulopuheen kulttuurihistoriaa, Atena 2004, s. 169 alk.
otsikolla ´Huhuklinikat ja muu kontrolli´ kirj. mm. Bill Clintonin Monicagatestä:
Valkoinen talo perusti "kuuman linjan" huhuklinikan osana kertomaan virallisen totuuden Monica Lewinsky-tapauksesta. Mutta kiistäminen vaikutti jopa täysin päinvastaiseen suuntaan, sillä kuka uskoi Clintonin informaatiomanagereihin
Monicagate-hotlinellä?
Kiistäkää asian X olemassaolo. Minkä X:n, ei ole olemassa mitään X:ää. Kun kiistetään julkisuudessa X:n olemassaolo, tunnustetaan sen olevan olemassa.
Monicagate-huhu
oli tosi, yhtä hyvin se olisi voinut olla pelkkä liikkeellelaskettu kuulopuhe, ilmeisesti ensin "verkkojen verkossa", internetissä, jonka Neubauer sanoo muistuttavan rakenteeltaan kuulopuhetta.
"Internetissä ei useinkaan pystytä jäljittämään selkeästi, keneltä ja mistä lähteestä mikin tieto on peräisin.Internet muistuttaakin rakenteeltaan kuulopuhetta, ja sen vahvistimena toimii televisiosta, radiosta ja myös lehdistä koostuva tiedonvälitysjärjestelmä, jossa nettijuoruista tulee uutisia, oli kysymys sitten vaikka viime kädessä nimetöntä kuulopuhetta koskevasta uutisesta."
Jos huhulle on annettu luotettavalta vaikuttava tietolähde tai joku "sopiva asiantuntija" jonkin väitteen luotettavuuden painottamiseksi, huhusta tai tarkoituksellisesta disinfostakin tulee `uskottava´.
Ja media `uutisoi` kuulopuhetta, nostaa jännitystä ylikorostamalla sitä jne. ja media omistautuu edustamaan tiedonvälitystä sen sijaan, että se tuottaisi tietoa.
Poliittisten huhujen Neubauer kirjoittaa liittyvän usein salaiseen politiikkaan ja tämä lisää poliittisen puheen kontrolloimisen vaikeutta entisestään. Mouchet, "kärpäset" kuuntelivat 1600-luvun Ranskassa ihmisten puheita ja niitä kirjoitettiin ylös
gazetins de police-muistioiksi, kirjallisiksi selonteoiksi juoruista. Ludvig XV luetti mielellään itselleen otteita niistä. Huhu ja juoruilu olivat muuttuneet painetuksi sanaksi ja kokeneet arvonnousun ja ehkäpä jokin mouche-raportti on päätynyt ja jäänyt historiaankin ´totuudeksi´, painetun muistelman veroiseksi?
lisäys: Tässäkin
http://drvitelli.typepad.com/providenti ... chers.html on Neubauerin kirjoittamista Huhuklinikoista, ( Rumor clinic ) joita oli ww2-aikana perustettu kuulopuheiden torjuntaan.
Veikko Palvo