Kuva: Dick Harrison, Svenska Fornminnesföreningen, Boris Söderlind.
Lundin yliopiston historian professori Dick Harrison kommentoi Svenska Dagbladetissa maahanmuuttokysymystä. Dick Harrison: Historielöshet bakom rädsla för invandring (SvD 11.9.2015) Maahanmuuttoa tulisi Harrisonin mielestä tarkastella paljon pidemmän ajanjakson näkökulmasta kuin vain kuukausien tai vuosien. Harrison arvelee maahanmuuttoon kohdistuvien pelkojen osoittavan huonoa historiatietämystä.
Hänen mukaansa maahanmuutto Ruotsiin on ollut vilkkaimmillaan sellaisina aikoina jolloin Ruotsi on myös kehittynyt kaikkein eniten. Harrisonin mielestä ei ole mitään syytä pitää maahanmuuttoa ongelmana, päinvastoin, sen vaikutus Ruotsin hyvinvointiin on ollut selkeästi positiivinen, varsinkin kun asiaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä.
Harrison tuo esille useita maahanmuuttoaaltoja Ruotsin historiassa, joiden vaikutuksesta Ruotsi on kehittynyt huomattavasti:
Hän ottaa esille ajanjakson 1200-luvun puolivälistä 1300-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan, jolloin suuret määrät saksalaisia muutti Ruotsiin.
Det rörde sig om ädlingar som blev krigs- och ämbetsmän, bergsmän som bosatte sig på mineralrika landsbygdsorter, köpmän och hantverkare som sökte sig till städer som Stockholm, Visby, Kalmar och Nyköping (fyra orter som var så starkt tyskinfluerade att de anslöts till Hansan), vartill kom präster, munkar, äventyrare och vanligt folk som följde med till landet i norr. Utan dessa tyskar hade det svenska kungariket knappast existerat.
Toinen suuri aalto oli Ruotsin suurvalta-aikana 1600-luvulla, jolloin valtakuntaa modernisoitiin, joka puolestaan edellytti aktiivista maahnamuuttopolitiikkaa. Tuoloin mm Suomesta muutti suuria määriä suomea puhuvia Värmlandin metsiin.
Kolmannen muuttoaallon Harrsion ajoittaa 1800-luvulle, jolloin Ruotsin teollisuus alkaa kehittyä (samaan aikaan kun ruotsalaisia puolestaan muuttaa suurin joukoin Yhdysvaltoihin)Tusentals finnar, svenska undersåtar men inte svenskspråkiga, förmåddes flytta västerut och odla upp ödemark i Värmland, Hälsingland och andra skogrika landskap. Ännu på 1900-talet fanns det värmländska bönder som hade finska som förstaspråk. Samtidigt lockades krigare, administratörer och borgare från kontinenten och de brittiska öarna till Sverige för att bygga upp kollegier, krigsorganisation, universitet och näringsliv
Maahanmuuton etuihin Harrsion laskee investoinnit teollisuuteen, yhteiskunnan modernisoinnin, ruotsalaisen kulttuuriperinteen rikastumisen. Ilman tulokkaita Ruotsi olisi ollut köyhempi ja huonompi.Invandrarnas betydelse blir ännu tydligare om vi koncentrerar oss på enskilda orter, där de inte sällan kom att prägla näringsliv, politik och kultur. Vad hade Uddevalla varit utan invandrarsläkter som Thorburn och Macfie? Vid sidan av dessa förmögna entreprenörer fanns många mindre namnkunniga invandrare, både säsongsarbetare och permanenta immigranter, som fick hjulen att snurra inom branscher som var svensken i gemen främmande.
Neljäs maahanmuuttoaalto Ruotsiin oli 1950-1970 –luvuilla. Ilman satojen tuhansien maahanmuuttajien työpanosta Ruotsin hyvinvointivaltio ei olisi selvinnyt.
Harrison syyttää maahanmuuttoa vastustavia Sverigedemokraatteja (ja muita äärioikestolaisia) lyhytnäköisestä, vain 15-vuoden aikaperspektiivin näkökulmasta. Harrisonin mukaan kaikki maahanmuutto on pidemmällä tähtäimellä kannattavaa ja suosittelee mahdollisimman monen maahanmuuttajan päästämistä maahan. Rauhanomainen maahanmuutto on ollut maahnamuuttoa vastaanottavalle väestölle aina hyödylistä (poikkeuksena hän mainitsee Amerikan alkuperäisväestön kohtalon) Mitä enemmän energisiä tulevaisuuteen suuntautuneita muuttajia sen parempi.Den överväldigande majoriteten av alla dessa nykomlingar bidrog ¬kraftigt till ekonomins expansion och kostade ¬samhället föga. Den genomsnittliga immigranten, ¬i synnerhet den renodlade arbetsinvandraren, betalade betydligt mer i skatt än han eller hon kostade i form av bidrag och pension. Flyktinginvandrarna var förvisso initialt kostsamma men kom snart, när de slussats in i arbetslivet, att bidra produktivt till samhällsutvecklingen.
Harrison muistuttaa myös mitä negatiivisia seurauksia rajojen sulkemisella on, ja tuo esille sen, miten mm. Ruotsi kieltäytyi ottamasta maahan juutalaisia pakolaisia Saksasta. Ja mikä tappio se oli Ruotsille, joka olisi saanut paljon hyvinkouutettuja ja motivoituneita kansalaisia.Det största misstaget, sett ur historisk synvinkel, med dagens invandrar- och flyktingpolitik, är att etablissemanget har vant sig vid att uppfatta frågan som ett problem, som något som blott är att förknippa med kostnader. Sanningen är att all fredlig invandring genom tiderna har varit långsiktigt lönsam för mottagarlandet och -befolkningarna (den enda immigration som varit negativ för mottagarna är den som kopplats till aggression, som i fallet med undanträngandet av Amerikas urbefolkning). Vi har överväldigande belägg för att invandrare – även flyktingar – är resurser, inte problem. Egentligen borde staterna kämpa för att få ta emot så många flyktingar som möjligt. Ju fler begåvade, energiska och i framtiden inkomstbringande landsmän, desto bättre.
Harrison ihmettelee maahanmuuton vastustajien huonoja historiatietoja ja poliitikkojen lyhytnäköistä vain kuukausiin tai vuosiin sitoutunutta ajattelua, kun pitäisi ajatella vuosikymmenten päähän.Vi har åtskilliga historiska exempel på vad som sker när vi stänger gränserna. De gånger vi valt en isolationistisk och icke-¬humanitär linje har detta i efterhand visat sig vara ett felaktigt, stundom fruktansvärt, vägval. Paradexemplet är den svenska statens – och många andra staters – motvilja mot att tillåta judar att immigrera från Tredje riket på 30-talet. Då var denna politik rumsren. I dag betraktas den som vedervärdig och kontraproduktiv. Sverige miste många välutbildade och välmotiverade blivande medborgare
Dick Harrison: Historielöshet bakom rädsla för invandring (SvD 11.9.2015)